Eilen oli niskat jumissa, tänään pää. Sain eilen lihaksia rentouttavaa lääkettä, koska kipulääkkeistä ei ollut niskoihin mitään apua. Mutta nämä rentoutuslääkkeet kyllä pehmentävät pään. Olo on nuhjaantuneen sekava. Tuntuu, että puhun ja ajattelen kuin humalainen. Ei ihme, ettei näiden kanssa saa ajaa autoa. Mutta kipu on poissa. Vaikka tämä lääkitys tuntuu oikeastaan pahalta, voisin kuvitella, että olen sellaista ihmistyyppiä, joka jäisi helposti koukkuun tällaisiin pöhnälääkkeisiin. Ja noita lääkkeitä sai apteekista vain 60 kpl:n paketeissa. Ne riittäisivät tällä annostuksella kuukaudeksi. Jos koko satsin vetäisin niin huh huh... Mutta mukavaa on se, ettei koske. Niin paljon ainakaan. Lääkityksellä oli nyt myös se valitettava vaikutus, että vauvalta loppui nyt tissuttelu. Tai se mikään vauva enää ole, 1v. 9kk vanha jo. Ei taida olla niin vakavaa, jos maito "pilaantui". Surullista kuunnella kun toinen niin haikeana itkee :( Mutta tyttö tuntuu ymmärtävän, että maito on pilalla ja loppu. Ja on surullinen kun tajuaa tilanteen lopullisuuden. Noh, elämä on.
Koko päivä on tosiaan mennyt kuin sumussa, en ole oikein saanut mitään aikaiseksi. Aamulla vielä kuvittelin, että huomiseksi juhlapäiväksi koti olisi imuroitu, luututtu ja pölyt pyyhitty, mutta mitä vielä... Johonkin se aika vaan hävisi. Lihapaisti sentään on uunissa, joten ainakin juhlaruokaa on.
Tänään oli mukavaa kun veli kävi pienen poikansa kanssa kylässä ihan yllättäin. Meillä on yleensä veljen kanssa paljon puhuttavaa. Ja kyllä taas tänään tuli maailmaa parannettua. Olemme tosi erilaisia ja olemme monesta asiasta eri mieltä, mutta kyllä se on vaan veri vettä sakeampaa. Enää ei paljon yllätysvieraita käy. Tai vieraita ylipäätään. Minä tykkäisin kyläilijöistä. Mies taas haluaisi olla omissa oloissaan. Ehkä meillä ei käy vieraita kun emme itsekään käy juuri missään. Ja ehkä se vaikuttaa, että nykyään kaikki tapaavat vain näiden näyttöpäätteiden yms. laitteiden kautta. Mutta ei se ole sama asia.
Tästä "joulukalenterista" tulikin nyt sitten sairaskertomus :D
Eipä ole meilläkään siivottu...ehkä huomenna.Mulla on myös noita lihaksia rentouttavia lääkkeitä, joita olen saanut niskavaivoihin, mutta olen ottanut niitä vaan yöksi, silloin kun on eniten tarvinnut...Nyt vaan alkoi muu uusi lääkitys, joka vähän vaikuttaa kanssa omituisen olon näin alussa ainakin, mutta näillä mennään. Voi "vauva"-reppanaa, tissistä luopuminen on aina haikeaa, molemmille oikeastaan.
VastaaPoistaTyttö on jo toipunut järkytyksestä. Itsellä vaan ihan hirveä tuska! Niskatkaan ei ole vielä rentoutuneet. Helpottanut toki hieman.
PoistaEi itsenäisyyspäiväksi tarvitse siivota! Nythän on pimeää, eikä kynttilänvalossa näy pölyiset nurkat. Hyvä, kun saa kivun pois, niin vähitellen se lihaskramppikin pystyy hellittämään.
VastaaPoistaKiitos :) Tuollaista järjen ääntä tarvitsen :D
VastaaPoista