Kiireen keskellä

Väsyttää. Pienin piirsi tussilla ison mustan söhryn keskelle olohuoneen lattiaa. Töissä ylipitkä päivä ja kalenterissa paljon merkattuja ylitöitä. Pyykkivuori odottaa kaappiin viikkaamista ja likaiset vaatteet tursuaa korista lattialle. Pöydän alus murusia täynnä ja villakoirat pyörii nurkissa. Ikkunoita en viitsi edes lähemmin tarkistella. Ei niistä väliä, kun on niin pimeää. Joulukortit ei varmaan ehdi sillä halvemmalla hinnalla. Tänäkään vuonna en teettänyt lasten kuvasta korttia, enkä askarrellut itse. Monenmonta lahjaa on vasta ajatuksen asteella. Lapset muistuttavat päivittäin pipareiden leipomisesta ja piparkakkutalosta. Ja esikoinen toi lapun, että koulu loppuu huomenna klo 13. Enkä minä tiedä mihin se menee kun olemme muut töissä ja hoidossa. Ei ole ollut kotona yksin. Ja mulla pääsee ihan kohta itku.

Alkuviikosta yhdessä työtilanteessa eräs henkilö luki runon. Ja voiko sen paremmin sanoa. Tältä nyt tuntuu:

Joulurukous

Tungoksessa, kun etsin edullista 

ja käytännöllistä joululahjaa

ja ostan hätäpäissäni tarpeettoman

ja tyhjänpäiväisen tavaran,

kohtaa minut, joulun Lapsi.

Tule minun tungokseeni

ja pane asiat oikeille paikoilleen.

Anna minulle rohkeutta

antaa lahjaksi jotain itsestäni.

Kiireessä,

kun siivoan ja paistan, ärtyneenä

viimetingassa valmistan joulua,

kohtaa minut, Joulun lapsi.

Tule minun kiireeseeni

ja pane asiat oikeille paikoilleen.

Anna minulle viisautta

valmistaa joulua myös itsessäni.

Väsymyksessä, 

kun en jaksa iloita joulusta

enkä hiljaisuudesta enkä levosta

enkä ihmisistä ympärilläni,

kohtaa minut, joulun Lapsi.

Tule minun väsymykseeni 

ja laita asiat oikeille paikoilleen.

Anna minulle ymmärrystä

ottaa vastaan Sinut

kaikissa niissä, jotka olet minulle antanut.

Tule lähelle, Vapahtaja.

Ihmeesi tee,

että jouluuni säteilee

taivaan ihanuus.

-Pia Perkiö