Tähän se aitta sitten tulisi. (Tämä on jatkoa eiliseen postaukseen.) Tässä on tasaista ja "tie" kulkee vieressä. Logistiikka paljon helpompaa...
kuin tänne, mihin oikeastaan haluaisin aitan. Kalliolle kukkulalle sen haluaisin. Mutta olen realisti ja tajuan, ettei meillä ole intoa kantaa hirsiä ja muita tarvikkeita umpimetsään.
Mutta tuon realistisen aitan paikan "takapihallakin" on hieno kallio. Näen jo lapset hyppimässä siellä. Voi olla ihan hyväkin, että "tie" on lähellä. Pääsee nopeammin terveyskeskukseen paikattavaksi :D
Onkos joku nyt vähän inhorealisti? terveyskeskukseen... sinne mennään vasta sitten, jos nuo kalliot eivät enää jaksa kiinnostaa, "ei oo mitään tekemistä", sit on jo paljon vikaa...
VastaaPoistaauh, minä vaan kirjoitin ajatuksenjuoksuani, tajuan kyllä, että tuon voi tulkita toisinkin päin, toivon sinun kuitenkin tulkitsevan sen hyvinpäin :)
:D Meidän keskimmäinen on tosi vikkelä ja utelias. Siksi sille sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Ei se tuhma ole, eikä villikään negatiivisessa mielessä. Aina polvet ruvella ja mustelmilla ja toisinaan paikattavana. Sitä vähän ajattelin :D Ja nuorimmainen taitaa olla samaa maata... Tuo on oikea unelmien kallio muksuille ;)
PoistaMetsä on kiva paikka leikkiä.
VastaaPoistaVieläkin viiskymppisenä mieleeni muistuu metsässä kävellessä monet hauskat leikit lapsuudesta.
Aika kiva on tuo teidän suunnitelta - kannatetaan.
Niinpä, minäkin muistan vielä majat, joita teimme suurten kuusten juurille tai kiville ja kalliolle. Mukavia muistoja tosiaan :) Kiva, että kannatusta tulee :D
Poista