Meillä lapset katsovat lasten ohjelmia, lainaavat kirjastosta ja kirjastoautosta dvd:tä, pelaavat netissä Pikku kakkosen ja Legon pelejä, huitovat Wiillä ja pelaavat isännän 10- vuotta vanhalla pleikkarilla. Musiikkia he kuuntelevat omassa huoneessa cd:ltä. Lähinnä lasten levyjä. Esikoisella on minun vanha kännykkä ja siinä dna:n liittymä, joka putkahti mainospostina, silloin kun poika aloitti ekaluokan. Puhelimeen on tallennettu 3 numeroa: äiti, isä ja mummo. Ja puhelinta tarvitaan, eipä juuri koskaan. Vielä.
Mutta nyt esikoinen on päättänyt tarvitsevansa "kosketusnäytön". Koko syksyn kestopuheenaihe on "kosketusnäyttö". Kaikilla muillakin on "kosketusnäyttö". Tokaluokkalaisilla. Vähän epäilen, että kaikilla. Mitä sillä sitten tehdään? Pelataan ja kuunnellaan musiikkia. Minä tyhmä kuvittelin, että puhelimella pääsääntöisesti soitetaan ja puhutaan... Ilmeisesti hyvin monilla alakoululaisilla maallakin on omat "kosketusnäytöt".
Nyt ollaan sitten tultu siihen pisteeseen, että lapsi saa hankkia "kosketusnäytön" sitten kun on itse säästänyt rahat. Ja kuinka ollakaan synttärisankari on saanut 8-vuotiaana rahalahjoja. Ja "kosketusnäyttö" häämöttää lähempänä kuin uskommekaan... Tässä on minusta nyt se hyvä puoli, että lapsi oppii, että tavarat eivät vain putkahtele hänen elämäänsä kun vähän pyytää tai jopa vaatii. Tavaroita pitää joskus odottaa ja niiden takia joutuu näkemään vaivaa. Ainakin säästämisen vaivan. Joutuu vastustamaan muita kiusauksia.
Asian huono puoli on se, että me vanhemmat emme ymmärrä "kosketusnäytöistä" mitään. Minulla on antiikkikännykkä ja miehellä halpiskännykkä. Jos "kosketusnäyttöön" tulee viiruksia tai haittaohjelmia. Osaako lapsi käyttää sitä, voiko sitä käyttää väärin, jos sillä eksyy johonkin väärään "paikkaan"... ? Tuleeko kännykästä haitallista säteilyä lapseen? Erittääkö uusi laite lapseen haitallisia kemikaaleja? Olenko hysteerinen asian kanssa? En voi kuitenkaan laittaa lastani tynnyriin kasvamaan. Vai voisinko? :D
Aiheuttaako kännykkä lapsessani epätoivottuja sosiaalisia ilmiöitä. Ettei hän vaan kiusaa sen avulla muita? Tai tule kiusatuksi? Etokapineesta niin paljon huolta. Eikä sitä ole vielä edes ostettu, saati rahasummaa kerätty kokoon.
----------
Tunnen harvoja blogiystäviä tosielämässä, mutta yksi niistä harvoista Viola-mamma on pohtinut myös sähköistä lapsuutta omassa blogissaan, mutta eri näkökulmasta. Hän viittaa siinä uusimpaan Meidän Perhe-lehteen, jossa oli aiheesta juttu. Minäkin sen luin, kun lehti minulle vielä tulee. Juttu sai minutkin havahtumaan. Taas. Heti kävin mielessäni läpi, onko täällä kuvia lapsista tai olenko jakanut heidän yksityisiä asioitaan täällä vastuuttomasti. Tulin siihen tulokseen, että en. Te lukijat saatte kyllä huomauttaa, jos havaitsette, että vahingossa lipsun tästä! Mutta mutta... Facebook on huonompi juttu tältä osalta. Olen jakanut siellä kuvia perheestäni ja lapsistani. Sekä lasten hauskoja sutkauksia päivityksissä. Ja lasten hupsutteluvideoita. Kaikki tuntuu hauskalta ja harmittomalta, mutta mitä, jos joku käyttää sitä kaikkea väärin. Olenkohan ollut liian sinisilmäinen. Olen kyllä jakanut kaverini läheisempiin ja kaukaisempiin ja kaikki ei näe kaikkea. Luulen, mutta asetukset on joskus niin muuttuvaisen sekavia, etten voi olla ihan varma. Epäilen myös sitä, mitä ne näkevät, jotka eivät ole kavereitani. Heidän ei pitäisi nähdä mitään, mutta voinko olla varma. En tiedä. Olen kyllä ajatellut, että koska olen fb:ssä omalla nimellä ja naamalla, voin sanoa kaiken sen, mitä voisin sanoa julkisesti muutenkin elämässä, kylillä, turuilla ja toreilla. Mutta, jospa fb systeeminä kerää tiedon ja lopulta käyttää sitä jotenkin väärin, minua vastaan, vaikka kaikki on tuntunut viattomalta. Minä, salaliittoteorioiden suuri ystävä, näen fb:ssä suuren salaliiton. Isoveli valvoo. Pitäisikö erota koko touhusta... Mutta myönnän, olen vähän koukussa siihen. Niin kuin tähän blogimaailmaankin. Ja siihen samaan koukkuun näyttää kasvavan seuraavakin sukupolvi. Ehkä fb:t sun muut ovat sitten menneen talven lumia, mutta tekniikkakoukkuun ainakin. Kaikki tämä suuri muutos ja kehitys ahdistaa. On enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. On liikaa vauhtia, että edes ehtisi kunnolla kysyä kysymyksiä. Mikä vaikuttaa mihinkin? Mihin tämä kaikki johtaa? Onko kehitys pelkästään hyvä asia?
-----------
MAINOS:
Liittyen tuohon Meidän Perhe -lehti nyt todella edullisesti, 5kk vain 25,90! Saat tilaajalahjana Iittalan Muumi-mukin!
.Nyt kun, tilaa saa viiden kuukauden lehdet hintaan 25,90 ja uusimman Muumi- mukin kaupan päälle.
Itse tykkään kovasti kyseisestä lehdestä, koska se kertoo niin monipuolisesti erilaisten perheiden elämästä ja jotenkin tukee omaakin vanhempana olemista. Mainoksista ja tuote-esittelyistä en niin kovasti perusta, mutta sellaiset on helppo skipata. Nyt vaan näyttää siltä että minun on pakko rahasyistä karsia esim. lehtitilaukset pois, kun jään kotiin. Voisi ehkä harkita lehtien kanssa kimppatilauksia lähipiirin kanssa. Jos vaan ketään kiinnostaa. Paljon lehtiä haen kirppiksen ilmaiskorista ja sitten vien sinne myös omiani. Välillä kyllä tulee tehtyä löytöjä myös paperin keräyspisteellä :D Ja äidin lehdet käyn myös lukemassa.
Moi Mammukka,
VastaaPoistaMiulla ei ole kanssakaan kosketusnäyttöä/älypuhelinta tmv. vaan tosi karvalakkimallin känny, jolla voin soittaa ja lähettää tekstareita + hätätapauksessa ottaa rakeisia kuvia mikä riittää miulle varsin hyvin. Luulen, että tunnet ajatusmaailmaani siinä suhteessa, että en todellakaan rupea ostelemaan uusia kännyköitä siinä tahdissa kun markkinoille vaan ilmestyy fiksumpi ja filmaattisempi vaihtoehto. Mutta vaikka itsellä ei olekaan lapsia, oon silti pohtinut miten toimisin tuossa kännykkäasiassa oman jälkikasvun kanssa. Pitäisikö lapsella olla älypuhelin, jotta ei joutuisi kiusatuksi tmv.? (järkyttyneenä luin tässä taannoin, että puhelimien hienousastetta tosiaan käytetään kiusaamiseen kouluissa, kaveriporukoissa ym.) Mitä tekisin, jos lapsi sinnikkäästi kärttäisi hienoa puhelinta? Vai olisinko se vähän erikoinen humanistiäiti, jonka lapset kasvaisivat tynnyrissä erossa somesta ja uusimmasta tekniikasta? Tuo jälkimmäinen olisi ideaalimaailmassa mulle mieluisin vaihtoehto, mutta reaalimaailmassa minunkin olis varmasti taivuttava opettamaan/sallimaan lapsille tekniikan mukanaan tuomien "ilmiöiden" hyödyntämistä. Riippuisi varmaan siitä, mistä lapset olisivat kiinostuneita. Salaa toivoisin, että jos itselläni jälkikasvua olisi, he suuntaisivat kiinnostuksensa enemmän pihalla remuamiseen ja lukemiseen kuin ruudun tuijottamiseen, mutta tämä taitaa olla nykymaailmassa vaan toiveajattelua;D.
Summa summarum, minusta tuo teidän toimintatapa esikoisen kännykkätoiveiden kanssa vaikuttaa erittäin järkevältä; tuonikäinen lapsi ymmärtää jo jotain säästämisestä ja minunkin mielestä on hyvä oppia, ettei kaikkea saa elämässä eteensä sormia napsauttamalla:).
Valoisaa sunnuntaita:)!
T:Anne
Ps. Viitaten sun edelliseen postaukseen, hieno homma, että olet uskaltautunut kuuntelemaan omia ja perheesi tarpeita. Älä missään nimessä mieti sitä, mitä muut ajattelevat vaan tee rohkeasti omat valintasi:)! Respect!
Ehkä on parempi sallia lapsille samoja asioita kuin muutkin saavat, mutta toki niitä täytyy harkita ja opastaa lasta parhaan mukaan. Mokia ja virheitähän se jälkikasvu joka tapauksessa tulee tekemään jossakin asiassa. Kai se on vaan luotettava, että lopulta elämässä käy hyvin. Meillä kyllä lapset kaikista peleistä ja ruuduista huolimatta leikkivät paljon, rakentavat, lukevat ja telmivät pihalla sekä auttavat töissä taitonsa mukaan. Eli sikäli en ole huolissani, että heidän elämänsä olisi yksipuolista ruudun tuijottelua.
PoistaKiitos Anne kun kävit taas kommentoimassa :)
Pienempää haittaa siitä kosketusnäytöllisestä puhelimesta lapsellesi tulee, kuin olla ilman tai korvata tietokoneella nykymaailmassa.
VastaaPoistaToki olen sitä mieltä, että tokaluokkalainen on aivan liian pieni älypuhelimelle, tuonikäisten pitäisi leikkiä eikä näprätä puhelimella. Mutta koulussa on kovat paineet olla niinkuin muut ja paljon helpommalla pääsee (jos lapsellasi on huono itsetunto), kun ostaa sen älypuhelimen.
Muistat vain hankkia liittymän, jossa on tietyt estot ja rajaton netinkäyttöoikeus, ettei tule yllätyslaskuja. Esimerkiksi Saunalahdella on Kelpo, Kelpo + ja Satakieli Kelpo, jotka ovat hyvin edullisia ja "turvallisia" netinkäyttäjälle, tai liittää vanhaan liittymään mobiililaajakaista Minin, 4,90e.
Ja Facebookista voin sanoa, että kannattaa lukea ne käyttöehdot. Sieltä kaikki selviää. Itseltä meni lopullisesti Facebook-tili poistoon ne luettuani. Parasta olisi ollut lukea ne ennen Facebookiin liittymistä...
Mutta sitten taas toisaalta toiset sanovat, että nuo älylaitteet on paljon helpompia lasten ja vanhusten käyttää kuin "vanhan aikaiset näppäimistövehkeet". Tämä asia vaatii nyt kyllä melkoista perehtymistä tähän asiaan... Olen monesti myös miettinyt tuota fb:stä eroamista, mutta valiettavasti se on koukuttanut. Ja se pahin koukku on se, että joihinkin ihmisiin se on ainoa yhteys. Täytyy vakavasti miettiä myös se mikä noiden ihmisten merkitys minulle on ja voiko heihin olla muuten yhteydessä. Kaikkiin ei voi. Ja menetänkö jotain jos he poistuvat maailmastani. Tää koko epätodellinen virtuaalimaailma on ihan syvältä :( Vanhoja hyviä aikoja haikaillessa :D
Poista