Älä huoli

Mä oon nyt tässä jo aika kauan ruikuttanut kurjuuttani. Mikään ei ole suoranaisesti muuttunut elämässä, mutta minulla on paljon parempi mieli ja sellaisia yllättäviä ilon pilkahduksia on tulvahdellut eri puolilta. Olen ollut niin hirmuisen vakuuttunut siitä, että kukaan ei tykkää, kukaan ei välitä ja että olen ihan surkea ja huono ihminen. Oikeasti on aika itsekästä juuttua tähän itsesääliin, koska siinä samalla kyllä tulen lytänneeksi kaikki läheiset, jotka ihan taatusti minusta välittävät ja minä en sitä välittämistä ota vastaan.

Ne ilon pilkahdukset ovat olleet nyt sellaisia, että minut on yllätetty ihan täysin, monta kertaaa tällä viikolla. Ihmiset, jotka ovat yllättäneet, eivät edes ole minun lähipiiriäni, eivätkä tasan tarkkaan tiedä mitään viime aikojen kurjuudestani. Elämä on todella ylläreitä täynnä ja olen hyvin kiitollisin mielin. Olen ollut alkuviikon töissä ja minulle tuotiin töihin pussillinen piirakoita. Vastapaistettuja karjalanpiirakoita ja sanottiin, että ole hyvä, tässä sinulle, hyvää ruokahalua. Ihanaa! Iltapäivällä eräs toinen rouva oli paistanut munkkeja vartavasten perheelleni. Uskomatonta! Nämä ihmiset tuskin tajusivat itse kuinka merkityksellisen teon tekivät. Samoin viime aikoina olen saanut useilta eri ihmisiltä omenoita. Osa perheelle, osa eläimille. Jopa melko vieraat ihmiset ovat niitä antaneet. Eilen äitini kertoi, että minun pitäisi ottaa yhteyttä erääseen rouvaan jolla olisi vaatteita meidän esikoiselle. Olen parin kuukauden aikana saanut lapsille vaatteita viidestä eri perheestä! Siinä on toki ihan hirmuisesti liikaa meille, mutta kaikki ovat sanoneet, että anna eteenpäin, jos en jotain tarvitse ja niinpä olen antanut niitä eteenpäin ainakin neljään eri perheeseen. Hyvä kiertää :) Minulla on tosi siunattu olo siitä, että tällaisia ihmisiä on putkahdellut juuri nyt kun itsellä on ollut oman pään kanssa tosi vaikeaa. Tuli vaan jotenkin mieleen tässä yhteydessä, että yhdessä Kirjassahan sanotaan, että ei kannata huolehtia huomispäivästä. Ei siitä mitä söisi tai millä itsensä vaatettaisi. Esimerkkiä voisi katsoa taivaan linnuista ja kedon kukista, ei nekään turhia murehdi. Tällaiselle krooniselle murehtijalle ja huolehtijalle tässä oli melkoinen opetus :) Asiolla on taipumus järjestyä!

Yksittäinen ilahduksen aihe on myös se, että isäntä toi minulle sunnuntai iltana muovikassillisen taulakääpiä. Aion kuivata ne hyttyssavuiksi ja mehiläissavuttimen polttoaineeksi. Käävät on omasta metsästä :) Ja eilen ilahduin ihan suunnattomasti kun käväisin kaupungissa työasioissa ja ehdin pikaisesti piipahtaa yhdellä hyväntekeväisyyskirppiksellä. Löysin sieltä jotain mitä olen kauan etsiskellyt. Itselleni sopivat lapikkaat. Nyt on talvikenkäasiakin järjestyksessä! Jos ensi talvena näet jossakin naisen lapikkaissa, se saattaa olla minä ;) Ne on sellaiset ihan perinteiset vaaleanruskeaa nahkaa, made in Finland. Lapset sanoivat, että äitillä on joulupukin kengät :D

Kiitollisin mielin tänään. Toivottavasti huomennakin :)