Tänä kesänä ja syksynä olen säilönyt puutarhan antimia varmaan enemmän kuin ikinä. Alukesä oli kauhean kuiva eikä esim. porkkanat ja kesäkurpitsat lähteneet kasvuun oikein ollenkaan. Kesäkurpitsaa kyllä tuli ihan riittämiin, mutta satoa päästiin korjaamaan hiukan myöhemmin kuin yleensä. Porkkana ei itänyt ensin viikkoihin ollenkaan, mutta kyllä sieltä on jotain tulossa. Ovat vielä nostamatta.
Ensimmäistä kertaa onnistuin kasvattamaan selleriä omista taimista. Sitä on syöty tuoreen salaateissa ja pakastettu sekä kuivattu lehtiä.
Ensimmäinen kunon sato saatiin myös viinirypäleistä. Kerättiin niitä sankollinen ja sitä ennen niitä oli syöty jo hyvä tovi terttu kerrallaan tuoreena.
Melkein kaikesta tuli sellainen tasaisen hyvä sato. Puutarhan antimien lisäksi on säilötty tatteja kuivamaalla, rouskuja suolaamalla ja pakastettu marjoja.
Perinteisten suolakurkkujen, hillojen ja mehujen lisäksi tein tänä vuonna karviaiscurdia, jonka pakastin. Ikinä aiemmin karviaiset eivät ole tehneet tarpeeksi marjoja, että olisin voinut sitä tehdä.
Tuoretta satoa kerättiin tosi pitkään. Pitkälle syyskuuhun sai kerätä salaattia ja kurkkua sekä papuja. Tomaatteja on vieläkin kasvihuoneessa ja niitä on kypsynyt vielä tälläkin viikolla.
Tämän kuukauden yhteispostauksessa aiheena on "Omavaraistelu ja ajansäästäminen". En ole taas pitkään aikaan osallistunut, kun tuntuu olevan niin paljon kaikkea. Sinänsä sopii hyvin nyt pohtia näitä ajankäyttöasioita.
En ole koskaan pohtinut paljonko käytän omavaraisteluun aikaa. Se on harrastus ja elämäntapa. Jollain tavalla myös sivutyö, koska tuottaa ajoittain paljon, vaikkei rahaa. Se, mitä itse tehdään ja tuotetaan, sitä ei tarvitse rahalla ostaa. Kaikki tapahtuu kaiken muun elämän lomassa ja ohessa. Joka päiväisiin asioihin kuuluu mm. kanojenhoito ja kesällä kasvien kastelu. Lähes päivittäinkierrän kasvimaan, kasvihuoneen ja puutarhan. Siinä ohessa tulee vähän kitkettyä, karsittua, kerättyä jne. Talvella jokapäiväisiin asioihin kuuluu lämmitys. Kesällä ja syksyllä myös säilöntä on toimintaa, jota tehdään monena päivänä viikossa. Kerätään tuotteet, putsataan ne ja sitten kuivataan, pakastetaan tai muuten säilötään. Työläimpiä säilöttäviä on kaikki, missä on monta raaka-ainetta ja missä pitää pilkkoa käsin paljon. Luulen, että ainakin tunti menee joka päivä itseltä johonkin, mitä menee kategoriaan omavaraistelu. Usein enemmänkin. vapaapäivinä monesti ainakin työpäivän verran. Ensin vietetään päivä puutarhassa tai luonnossa ja illalla käsitellään ja säilötään se, mitä päivällä saatiin. On kyllä paljon sellaisiakin päiviä kun koko päivä menee aamusta iltaan, jossain muualla. Ei aina omavaraistella. Kaikkein kiireisintä on heinä-lokakuu.
Tällä kertaan oi tarkoitus miettiä myös tapoja, joilla voi säästää aikaa tai helpottaa joitain askareita. En näitäkään ole kovinkaan pohtinut. Mutta en ole kovin tarkka esteettisistä jutuista, joten minulla ei mene aikaa juuri ollenkaan asioiden tekemiseksi. Käytän esim. säilykkeille ja mehuille kierrätyspulloja ja tölkkejä. Pesen ja kuumennan ne aina huolella, mutta en käytä yhtään aikaa vanhojen etikettien poistamiseen. Jos ne on lähteneet pesussa, niin hyvä. Jos ei, en koita niitä rapsuttaa tai liotella, vaan ne saa olla. Pesen purkit aina jäähtyneenä ja jos joskus se etiketin kohta homehtuu kellarissa siitä huolimatta, niin se homehan on lasin ulkopuolella, eikä sisällössä, jolloin sen voi vaan pestä pois.
Loppukesällä ja syksyllä myös sisähommat jäävät vähän retuperälle. Pyykit on kasassa viikkaamatta ja välillä on tosi sotkuista. Siivota voi talvella, mutta silloin ei sadonkorjuu onnistu millään.
Kun on kokopäivätyö, perhe ja muitakin velvollisuuksia, niin ihan hirveästi ei voi haalia kasvatettavaa ja viljeltävää. Tämä on nyt aika hyvä näin.
Suurin piirtein syyskuusta jouluun palkkatöissä on kaikkein kiireisintä ja tähän kauteen liittyy paljonerilaisia kokouksia, jotka vievät aikaa. On tosi hyvä, että nämä omavaraistelujutut on jo vähän hellittäneet satokauden jälkeen. Sillä saralla voi kerätä voimia uutta kevättä ja taimikasvatusta varten.
Vielä voisi vähän kääntää maata joistain kohdin. Tehdä kurpitsakasojen pohjia ja raivailla pihaa. Haravointia ei kovin paljoa harrasteta, jos se ei liity jotenkin olennaisesti yllämainittuihin.
Talveen varaudutaan tyhjentelemällä vesiastiat, nostamalla veneet ja laiturit maalle ja suojaillaan joitain kohtia, ettei pakkanen jäädytä esim. putkia.
Pitkälle talveen täytyy pitää silmällä tuoreen varastoituja hedelmiä ja vihanneksia ja poistaa joukosta huonoja ja käyttää niitä, ennen kuin pilaantuvat. Tällaisia ovat mm. omenat, kurpitsat, juurekset ja peruna. Ja tietenkin muita varastoja on seurattava, että syö ruokia vanhimmasta päästä ensin.
Syksyn hommiin kuuluu myös kanojen laittaminen talvikanalaan. Aina sitä saa siivota ja korjailla ennen uutta talvea.
Sitten on sellaiset asiat, jotka pitää muistaa tehdä ja vähän tarkkailla säätä, niitä varten. Esimerkiksi valkosipulin istutus meinaa joskus unohtua. Tai huonekasveista joku unohtuu pihalle ja kuolee ensimmäisellä pakkasella.
Tässä linkit muiden #suuntanaomavaraisuus2024 lokakuun blogikirjoituksiin:
