Tämän kuun postauksessa pohditaan varautumista sähkökatkoihin.
Meillä on onneksemme talo, jossa pärjäisi melko mukavasti sähkökatkon aikana. Vaikka maalla asumme ja myrskyjäkin on ollut, ei meille ole osunut 20-vuoteen yhtään pitempää sähkökatkoa. Pisinkin on ollut alle vuorokauden.
Talvella talo lämpiää puulla ja meiltä löytyy keskuslämmityksen lisäksi takka ja hella/leivinuuni, joten ruuan valmistus onnistuu ihan hyvin. Sähkökatkon aikana hankalinta olisi varmaankin se, ettei hanoista tule vettä ja pimeän aikaan olisi säkkipimeää. Meillä on pihasauna, jonka edessä on käsipumpullinen kaivo, joten peseytyminen siirtyisi sinne. Vettä pitäisi kantaa tiskaukseen ja käsienpesuun sekä juomavedeksi. Meillä on erotteleva kompostikäymälä, joten vessan huuhteluun vettä ei tarvittaisi. Pimeyttä vastaan meillä on jemmassa kynttilöitä ja pari lyhtyä.
Telkkaria meillä ei ole, mutta kännyköiden viihdearvo on melkoinen. Lapsilla taitaa olla omia varavirtalähteitä ja niissä on toivottavasti aina virtaa. Kännyköitä voisi ladata myös autossa. Mutta jos sähkökatkos on tosi laaja ja pitkä, eivät ne välttämättä toimi, vaikka virtaa olisikin. Myös kännykkämastot tarvitsevat sähköä.
Meillä on pattereilla ja kammella toimiva radio, mutta rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että en ole nyt ihan varma, missä kaapissa se on. Tämä on hyvä muistutus, että tavarat kannattaisi pitää hyvässä järjestyksessä. Myös se on varautumista.
Jääkaappi ja pakastin ovat myös ongelmallisia sähkökatkojen aikana. Etenkin, jos pitkä katko osuu kesään. Talvellahan ruuat voisi viedä ulos pakkaseen ja kylmään kellariin. Kesälläkin kellarimme on kohtuullisen viileä, mutta ei se ihan jääkaappia korvaisi ainakaan helteillä. Pakastimessa ruoka säilyy käsittääkseni pari-kolmepäivää jäässä, jos kantta ei avaa. Ja tietenkin täysi pakastin ja kaikkein sisimmät tavarat pisimpään. Kylmää voi koittaa säilyttää myös niin, että peittää pakastimia paksuilla peitoilla.
Olen myös miettinyt, mitä tehdä, jos pakastimet alkaisi sulaa. Ruokia voisi koittaa pelastaa säilömällä ne muuten. Marjoista voisi keittää hilloja ja mehuja. Siksi varastossa on purkkeja, pulloja ja sokeria. Ja jos on isompia lihapaloja ja kalaa, ne voisi säilöä suolaveteen, kuten ennen vanhaan tehtiin. Mutta voi olla, että kaikkeen ei olisi aikaa. Ehkä ruokia voisi koittaa antaa perheenjäsenille ja tutuille. Tai ihan kenelle vain, kelle kelpaisi. Ruokia varmasti päätyisi myös kanoille ja kompostiin. Kerran minulla on pakastin puoliksi sulanut, kun nuohooja otti pakastimen johdon pois ja pisti tilalle oman imurinsa. Hän oli kyllä laittanut pakastimen johdon takaisin, mutta huonosti. Huomasin asian kolmen päivän päästä. Otti päähän tosi paljon, mutta pakastimen sulamisestakin voi selvitä, vaikka harmittaa. Silloin aika paljon meni kanoille, vaikka taisin keittää marjoista mehua. Ihan sisimmät ruuat olivat jäässä, eikä tarvinnut tehdä niille sen kummempaa.
Meillä on aurinkopaneelit, mutta sähkökatkoilla niistä ei ole apua, koska ovat kytkettynä muuhun sähköjärjestelmäämme eikä mitään akkuja ole. Aggregaattia meillä ei ole, eikä ole tullut tunnetta, että tarvitsisi hankkia. Siihen pitäisi sitten olla tietenkin aina polttoainetta varastossa.
Talvella lämminvesivaraaja lämmittää veden puulla samalla, kun taloa lämmitetään. Mutta sähkökatkoilla siitäkään ei ole paljon iloa, kun vesi ei tule muuten sisälle ja hanoihin ilman sähköä.
Sähkökatkoilla jotenkin hassuinta on aina se, että huoneesta toiseen siirtyessä, käsi käy aina valokatkaisijalla, vaikka miten järjellä tietää, ettei valo kuitenkaan syty.
*****
Syyskuun toinen aihe oli eläinten ja lemmikkien hoito omavaraisuuden näkökulmasta.
Meillä on pieni parvi kanoja, kaksi kania ja kissa. Kissan ruokintaa tai hoitoon ei oikein liity sen kummempaa omavaisuutta. Sen ruoka ja laatikon kuivike tulevat kaupasta. Laatikossa käytämme puupohjaisia pellettejä, jotka voi kompostoida tai polttaa. Kissan tehtävä on olla seuralainen, mutta on se nappaillut syksyllä sisään tulleita hiiriä.
Kanat ovat munineet vuosien aikana niin paljon, ettei olla moniin vuosiin ostettu kaupasta munia. Kaupasta on kyllä ostettu sitten kananrehua ja kuivikkeita. Meidän kanat saavat kyllä myös ruuantähteitä ja sellaista keittiö jätettä, mitä voivat syödä. Puutarhasta kanat saavat heinää ja sellaista satoa, mikä on vähän epäkuranttia ihmisruuaksi tai, mistä on todella suurta ylituotantoa. Saatan kiikuttaa kanoille myös eri kasvien siemenkotia, -palkoja ja -tähkiä, rikkaruohoa ja tuhohyönteisiä. Esim. jos jossain kasvissa on paljon jotain ötököitä, saatan koittaa varistaa ne vesiastiaan, jossa ne voi viedä kanoille. Yleensä kanat ilahtuvat paljon ötökkä- ja toukkalahjoista. Tai vien esim. kaalin tai muun kasvin, johon on ötökät iskeneet, kokonaan kanoille.
Yleensä joka kesä teen jonkilaisen määrän kuivaa heinää kaneille ja kanoille omasta pihasta, jossa ei ole ollut vuosiin nurmikkoa. Pakkaan kuivuneet heinät tyhjiin rehusäkkeihin. Ne on helppo kasata, johonkin varaston nurkkaan. Mutta mihinkään täyteen heinäomavaraisuuteen tällä ei kyllä pääsen.
Kanojen ja kanien kakka ja kuivikkeet ovat hyvää komposti- ja lannoitemateriaalia ja tosi tärkeä elementti puutarhassa. On ollut mukavaa seurata kahden vuosikymmenen ajan, miten melko herkästi kuivuvasta rinnetontista on tullut tosi rehevä ja syvämultainen viidakko.
*****
#Suuntanaomavaraisuus2025
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti