No tänään tein tupposia. Isäntä haki leppiä, pihlajia, koivuja ja haapoja sähkölinjan alta ja minä vähän leikkelin niitä oksasaksilla ja sidoin kimpuiksi paalinarun pätkillä. Kuivumassa 23 tupposta talven varaksi. Huom. Jos aiot mennä sähkölinjan tai muun joutomaan lepikkoa katkomaan, siihen pitää pyytää maanomistajan lupa. Sähkölinjan alusenkin omistaa joku ja sinnekään ei ole mitään asiaa ilman lupaa. Eikä lupaa siihen siis myönnä sähköyhtiö vaan se jonka maiden halki linja menee. Heinän niittokaan ei ole jokamiehen oikeus, vaikka joku heinikko näyttäisi aivan joutomaalta. Me ollaa useampana kesänän niitetty lampaille naapurien marjapuskien aluset ja pihan reunat. Nyt saatiin puhelu yhdeltä toiseltakin naapurilta, joka tarjosi lampaille heinää pihan reunoilta. Kätevää :) Mutta noita kerppuja pitää vielä tehdä paljon lisää. Se on ihan mukavaa puuhaa, mutta illalla löysin yhden punkin ryömimässä ihollani, joten omat vaaransa tuossa hommassa...
Uusin kukkomme Petteri-Tanu. Lasten nimeämä. Tämä teinipoika tuli vihaisten kukkojen jälkeen ja on kanojen käytöskoulussa. Hyvä kukko tästä tulee. Kiekuu jo jonkun verran ja ihan on kukon elkeet muutenkin, mutta ei ole osoittanut vihaisuuden merkkejä.
Eläinmäärä on vähän veihdellut viime päivinä. Pari viikkoa sitten 3 tipuistamme lähti maailmalle. Saivat kodin naapurista. Kolme on siis vielä jäljellä, niissä on 2 kukkoa ja yksi kana. Kanan jätän itselle, koska olin haaveillut vielä yhdestä kanasta. Toinen kukoista aika varmasti saa kodin ja toinen päätynee pataan. Patakukkoja sain toissapäivänä yhdeltä tutulta 5 kappaletta. Tänään paistoimme jo yhden ja hyvää oli, "onnellista broileria". Aikamoinen homma niissä kyllä oli, säilöä yhdellä kertaa viisi. Mutta tämän päivän lounaan perusteella vaiva kannatti.
Tänään saimme yhden paluumuutajan kotiin. Yksi viiriäinen, jonka olin antanut ystävälle palautui meille. Siksi, että se jäi yksin kaverin kuoltua. Oli muuttunut ihan vauhkoksi yksin jäätyään. Nyt tämä parivuotias eläkeläismummeli tuli meille. Sillä on nyt kaksi kaveria, mutta kaikkien turvallisuuden ja näkökyvyn puolesta ne elelevät eri häkeissä. Tänään illalla se ei enää vauhkoillut mitään, eikä yrittänyt tunkea päätänsä häkin reikiin niinkuin päivällä teki koko ajan.
Ystävälle lähti paluukyydissä kaksi kanin poikasta kesäkaneiksi. Ne palaavat sitten syksyllä takaisin. Vähän kyllä varoittelin, että näinköhän raaskivat enää niitä takaisin palauttaa :D Meillä on nyt siis isäpupu, äitipupu, kaksi vähän vanhempaa pentua ja viisi vähän nuorempaa pentua. Luulen, että joudun piakkoin hankkimaan uuden isäpupun. Isäpupu on muuttunut tosi tosi rauhalliseksi. Se ei pidä itseään niin puhtaana kuin aiemmin piti ja jotenkin se on kovin vanhettunut. Ikää sillä on noin 6-7- vuotta. Vaikka hankkisin uuden isukin, jäisi tämä kaikkein ensimmäinen pupumme viettämään leppoisia eläkepäiviä meille. Se saa vanheta arvokkaasti ja kuolla luonnollisen kuoleman, ellei tule jotain pakottavaa tarvetta lopettaa.
Ankoille tuli aika täyteen, 12.6. kalenterissa luki "ankat pataan". Olen useammasta englanninkielisestä omavaraiskirjasta lukenut, että ankat on paras laittaa lihoiksi 10 viikon ikäisinä. Sen jälkeen ne eivät enää merkittävästi kasva ja siinä vaiheessa höyhenet ovat sellaiset, että kyniminen on helppoa. No kuinkas sitten kävikään. En minä niistä raaski vielä luopua. Eikä viiden kukon jälkeen nuo kynintä hommat oikein innosta. Ankat saavat syödä pihalta etanoita syksyyn saakka. Se olkoon niiden kesätyö. Ja sitä paitsi niiden vaappumista on hirveän mukavaa seurata.
Lammas- ja vuohirintamalla ei mitään uutta. Ja perunan keitto possun ruuaksi jatkuu.
Kasvimaata on tehty kuin iisakinkirkkoa, pitkään ja hartaasti. Taisi olla ihan toukokuun alku kun siellä on aloitettu hommat ja tällä viikolla se on saatu "valmiiksi". Voi olla, että paikkauskylvöjä jollain myöhäisvihanneksilla vielä tarvitaan. Sen tiedän jo satonäkymistä, että ei kaalia tänä vuonna. Ei niin yhtä ainutta. Ötökät söi kaikki. Myös ne, mitkä olivat vielä astioissa istuttamatta, ikäänkuin varataimina odottamassa. Kuvassa on itsestään kylväytyneitä porkkanoita. Muistatko vielä tämän viime vuotisen postauksen siemenpenkistä? Sen alueella kasvaa nyt villiä porkkanaa. Olen siirrellyt taimia riviin ja paremmille paikoille. Kylvin myös porkkanapenkin omista siemenistä. Toivon, että saan myös satoa, koska porkkanoita meillä syödään paljon. Omista punajuuren siemenistä sain myös muutaman taimen. Itävyys ei ollut niillä kovin häävi. Omista tarpeista on myös kaurajuurta ja palsternakkaa kasvamassa. Ja taas on istutettu myös siementä tekeviä juureksia maahan. Niin ja unohdin, että myös osa pavuista ja herneistä on omaa. Ei kaikki kylläkään.
Mutta merkittävintä mitä olen viimeisten viikkojen aikana saavuttanut on se, että minä olen opiskellut ja "valmistunut" kauppayrttineuvojaksi. Siksi nuo kaalit kuoli kun olin melkein viikon poissa kotoa. Ei ne kaalit haittaa pääasia, että eläimet oli hengissä ja lapset :) Iso kiitos mummolle ja isännälle kun päästivät mammukan kurssille!
P.s. Kirjoitusvirheitä on taas miljoona, mutta kun mä en vaan jaksa korjata. Enkä mä aina ees nää niitä :(
Kamalasti hommaa! Ollaan teillä ahkeria!
VastaaPoistaTäytyykin tehdä kerppuja, hyvä kun muistutit! Ei kyllä ole ihan satavarma, onko meillä talven yli mitään elukoita, mutta jos ei ole niin kyllä kerput kelpaavat naapuriin.