sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Arkiruokaa

Tänään siänpäivän kunniaksi kävimme syömässä lähetyslounaan seurakuntatalolla. Se on jo monien vuosien perinne ja myös vanhempani ja veljeni perheineen olivat siellä. Siellä oli tarjolla perinteisiä suomalaisia pitoruokia seisovasta pöydästä. Oli todella maukasta ja tehty aidoista lähellä tuotetuista raaka-aineista.

Mutta vaikka kuinka olisi syönyt hyvän lounaan jotain piti kuitenkin tehdä päivälliseksi ja ensi viikoksi.
Vielä löytyy oman kasvimaan tuotteita salaattiin:
punakaalia sekä raastettua porkkanaa, punajuurta ja omenaa.

Ensi viikoksi lasagnea. (menossa vasta uuniin tässä kuvassa) Sillä päästään ainakin tiistaihin.
Päivälliseksi pakkasesta sulattelin verilettuja, kantarelleja ja papuja. Isännälle verilettuja, esikoiselle kantarelleja ja verilettuja, kuopukselle kantarelleja ja papuja. Itse söin viimeisen hernekeiton, jota söimme torstaista asti. Se oli valmistettu viime viikolla paistetusta sianlihasta, herneistä ja porkkanasta. 
 Huomisiksi eväiksi töihin keräilin viimeiset veriletut, kantarellit, pavut ja punakaalisalaattia.
Yritän heittää mahdollisimman vähän ruokaa pois. Kyllä joskus tympäisee syödä samaa ruokaa monta päivää, mutta helpottaa ihan tosi paljon arkea, kun ei joka ilta töiden jälkeen tarvitse tehdä ruokaa alusta loppuun.
Nyt kun ilmat on viilenneet, olen tehnyt ruokia paljon puuhellalla ja leivin uunissa. Miksi käyttää sähköä, kun esim. perunat kiehuvat kypsiksi ihan muutamalla puulla.

Rocky road

Viimeisimmässä Koton jaksossa ja pari viikkoa sitten Arvostele mun illallinen Suomessa jaksossa tehtiin jälkiruokaa nimeltä Rocky road. Kun netistä haeskelin ohjetta huomasin, että se on tainnut olla joku "trendi juttu" jo vuosi, pari sitten. No minä en ole kovin trendeistä perillä ja tulen vähän jälkijunassa... Päätin nyt sitten isän päivän kunniaksi tehdä tätä.

 
Ensin vuokaan suolapähkinäsekoitusta, rusinoita ja vaahtokarkkeja.


Sulatin vesihauteessa Fazerin sinistä pari levyä ja jääkaapista löytyi pari tummemman levyn jämää.

Sula suklaa pähkinöiden, rusinoiden ja karkkien päälle ja koko vuoka jäähtymään kylmään.

Ja tässä paloiteltu herkku. Ja täytyy sanoa, että eipähän tarvitse toista kertaa tässä talossa tehdä. Perheen ukkeleille oli liian imelää ja tuhtia tavaraa. Itse söisin, mutta kun närästää ihan vietävästi jo muutenkin ja suklaa vaan pahentaa sitä moninkertaisesti. En ole kyllä koskaan ollut mikään suklaan himosyöjä (onneksi). Ehkä minä vien tämän huomenna töihin. Ei ehkä kovin terveellistä kahvipöytä naposteltavaa, mutta parempi, että tämä jakautuu useammalle kuin, että syön kaiken itse kun nuukuuksissani en henno heittää roskiin :D

torstai 10. marraskuuta 2011

Kukoistusta

Minulla on samassa ruukussa useampi joulukaktus. Jonakin vuonna sain pari pientä joulukakaksi ja ostin pari alennuksesta parilla eurolla ja kaikkein vaalein on pistokas työpaikalta. Yksinään olivat tosi orvon näköisiä, mutta yhdessä paljon näyttävämpiä. Näissä on ollut nuppuja jo yli kuukauden ja pidin ruukkua "kylmässä" eteisessä tosi pitkään. Nyt noin reilun viikon sisällä olo on saanut kaktukset kukkimaan tosi hienosti. Ei tämä nyt ihan jouluun osunut, tämä kukinta, mutta haitanneeko tuo mitään.

Keväällä laitoin simenestä kasvamaan steviaa. Vain kaksi tainta jäi eloon ja kasvamaan kasvihuoneeseen. Toin kasvin sitten samaiseen eteiseen kuin kaktuksenkin ja leikkasin lehdet talteen kuivattavaksi. Kasvi jäi vähän niinkuin unholaan, kun huomasin, että sehän versoo uutta kasvustoa. Toin sen keittiön ikkunalle. Versot ovat tosi vaaleat ja hintelät ja vähän epäilen jaksaako enää lähteä kunnolla uuteen kasvuuun. Tarvitsisi varmaankin jonkin kasvulampun.

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Kuivakäymälä

"Anteeksi, missä se teidän vessa olikaan. Tämä taisi olla siivouskomero." Sanoi kerran yksi vieraamme hämmentyneenä.

Meillä siis tulee taloon vesi ja meillä on sisävessa, mutta meillä ei ole posliinipyttyä, johon tulisi vettä. Pönttömme on tuo sininen laatikko. Siinä on aukeava kansi ja reikä kannen alla niinkuin ulkohuussissa. Pönttö erotteleen pissan menemään ulkona olevaan säiliöön ja kiinteä tavara tipahtaa pönttöön joka pitää tyhjentää noin parin viikon välein lämpökompostoriin (rakennettu isosta pakastimesta). Vessa on talomme entisen asukkaan rakentama. Olemme nyt seitsemisen vuotta asuneet talossa ja olleet kuivakäymälän käyttäjiä, eikä valittamista ole ollut. Ja vältymme uusimasta jätevesi järjestelmäämme ainakin toistaiseksi. (En kyllä nyt ole ihan perillä, että mitä eduskunta siitä loppuviimeksi on sanonut. Jotain sähläystähän siinä jätevesijutussa oli.) Jotkut tuttavamme ovat ilmoittaneet, etteivät aio koskaan käydä meillä vessassa, mutta minua kommentti lähinnä huvittaa. Voivat ihan rauhassa pidättää ja viedä tuotoksensa omaan kotiinsa :D Eipähän meidän säiliöt täyty.

tiistai 8. marraskuuta 2011

Löytöjä ja lahjoja

Kummitädiltä sain lahjaksi tosi ihanan vanhan kahvimyllyn, jonka hän on saanut aikoinaan omalta kummitädiltään. Täytyy varmaankin sitten aikanaan antaa tämä omalle kummitytölle :)

Jokin aika sitten leipää leipoessa tajusin, että leipälapiostamme puuttuu 1/3. Naapurikunnan työttömien kirppikseltä tällaisen uuden sitten sattumalta löysin. Siellä myydään myös uusia käsityönä tehtyjä tavaroita.

Eilen ihan paikalliselta kirppikseltä ostin vaunut 15€:lla. Katselin niitä jo pari viikkoa sitten, mutta kun ne vielä olivat myynnissä päätin ostaa ne. Esikoiselle ostin aikoinaan vaunut 20€:lla ja myös toinen poikamme niitä käytti. Ne sai muutettua myös rattaiksi ja ne hajosivat ihan totaalisesti toissa kesänä. Me ei olla kovin ihmeellisiä hankintoja koskaan tehty vauvoille. Kaikki melkein on ollut käytettyä ja kierrätettyä joko kirppiksiltä tai tutuilta. Kesällä ostimme uudelle tulokkaalle vanhan kehdon. Se on ehkä kaikkein kallein ostoksemme lapsille ikinä, jos ei jotain turvaistuimia lasketa (ne on minusta olleet niin tärkeät, että ostimme uutena). Kehto maksoi melkein kymmenkertaisesti verrattuna näihin vaunuihin. Mutta se on niin hieno kaikessa karuudessaan, että se oli pakko ostaa. Asumme niin korvessa, emmekä liiku vaunujen kanssa missään ihmisten ilmoilla, että on ihan sama miltä ne näyttävät, kunhan ovat puhtaat ja kulkevat . Lähinnä ovat pihalla nukuttamista varten.

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Ruokaa ensi viikoksi

Viikonloppuisin on aina tehtävä ruokaa ajatellen, että se riittää myös seuraavan viikon alkupäiviksi. Keskiviikkona tai torstaina sitten taas isompi satsi jotain. Tai sitten loppuviikko kaivellaan pakastinta tai sorrutaan eineksiin. Illat alkavat olla niin kamalan lyhyen tuntuisia, kun on pimeääkin. Tulee olo ettei ehdi tehdä mitään.

Eilen hain kasvimaalta ruusukaalit, joita kasvatin ensimmmäistä kertaa. Eivät olisi ehtineet kasvaa lainkaan, jos syksy olisi ollut kylmempi. Myös parsakaalin sivuversokukintoja löytyi ja yksi minikokoinen kaalinpää. Nuorempi poika rakastaa parsakaalia. Ruusukaali ei maistunut.

Pikku keräkaalista tuli hyvää salaattia porkkanaraasteen ja mandariinin kanssa. Ja se on niin hyvää raejuuston kanssa.

Ulkomaan tuliaisina tuoduista siemenistä sain kasvatettua yhden ainoan Flat White Boer- kurpitsan ja sekin oli aika vaatimaton. Mutta ihan herkullinen ja etenkin herkullisen värinen. Siitä tuli kurpitsapannaria ja -piirakkaa. Kaikki ukot söivät pannaria hyvällä ruokahalulla vaikka eivät kuulemma tykkää kurpitsasta. Sainpas huijattua syömään ;) Tunnustin kyllä kun olivat syöneet ja kaikki ottivat vielä lisää sen jälkeenkin. Ehkä sittenkin saamma tuhottua kaikki kurpitsat :) Tein piirakkaan enemmänkin sosetta ja siinä oli mukana myös toista keltaista kurpitsaa. Pakastin soseesta lopun.
Pikkuapulainen. Näyttää hurjalta tuo vasenkätisen 3-vuotiaan veitsityöskentely. Ilman vammoja selvisi :)

Ihan tavallinen pannari taikina: puoli litraa maitoa, 3 munaa, 2 ja puoli desiä jauhoja, puoli teelusikallista suolaa, desi öljyä ja epämääräinen määrä kurpitsa raastetta.

Kurpitsapiirakan ohje oli 4H-järjestön Pilke lehdestä. Kirjoitan sen tänne myöhemmin, jos muistan. Olen tehnyt aiemminkin melkein samalla ohjeella, joka oli jostain muualta.

Pojilla pannaria. Mammukalla punajuurilaatikkoa. Keitin eilen kaikki loput punajuuret kellarista, kun alkoivat nahistua. Noin yksi kolmas osa meni laatikkoon. Tässä laatikossakin on kurpitsaraastetta :D

Vanhempi poika pyysi, että leipoisin sämpylöitä. Teinkin peltileipää. Jauhojen lisäksi seassa on auringonkukan ja pellavan siemeniä. Ja kas kummaa KURPITSAN siemeniä :D Ne oli kyllä kaupasta. Pannarin ja leivän leipomiseen oli kyllä syynä myös se, että olin ostanut puoleen hintaan luomumaitoa, joka piti käyttää äkkiä pois.

Ensi viikoksi paistettua lihaa. Vaihdoimme suolassa oleville kinkuille uuden suolaveden, kun viimeviikolla laitettu oli mielestämme jo niin verisen näköistä. Yhden lihapalan otin kokeeksi ja paistoin leivin uunissa. Aika suolaista oli pinnasta kun äsken maistoin, täytyy liotellan ensi kerralla suolaa pois.

Suolavedessä oli myös kieli, jonka keitin tänään. Keitin varmaankin kolme tuntia, vaikka siankielelle taitaisi vähempikin riittää. Hyvin kypsää ja mureaa on.
Keitin vedessä oli myös porkkanaa, palsternakkaa, sipulia, valkosipulia ja (ei voi olla totta!) kurpitsaa. Mausteena valkopippuria ja timjamia ja aika varovasti suolaa kun kieli oli jo suolavessä viikon uinut. Nyljin kielestä nahkan heti keittämisen jälkeen. Keittäessä pidin syvää posliinilautasta painona kielen päällä, kun jostain luin, että kilen pitää pysyä keittämisen ajan pinnan alla. En tiedä miksi. Ohjeissa myös käskettiin kuoria syntyvä vaahto pois, mutta tästä suolatusta kielestä ei muodostunut yhtään vaahtoa.
Hyvältä maistui vaikka vähän ennakkoluuloja oli, en nimittäin ole aiemmin kieltä tehnyt tai edes muista syöneeni.

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Kinkun suolaaminen

Lauantaina pakastimme kesäsikamme. Ihan kaikki ei pakkaseen mahtunut, joten isäntä kävi ostamassa ison saavin ja parinkymmenen kilon säkin merisuolaa. Keitimme Teuva-keittimellä suolavettä, jolla säilömme molemmat kinkut ja muutaman muun isomman lihapalan esim. etupotkat. Äiti ja isä neuvoivat suolaamisessa ja kertoivat vanhan kansan neuvoja. Heidän lapsuudessaan ei välttämättä ollut käytössä kunnon vaakoja joten suolaa oli sitten tarpeeksi kun raaka peruna kellui suolaveden pinnalla. Löysin myös maku.fi- sivuilta tällaisia ohjeita:

Peittosuolaus
Peittosuolauksella tarkoitetaan suolausta pelkkästään suolavedessä liottamalla. 10 litraan vettä sekoitetaan 700 - 800 grammaa suolaa, jolloin vedestä tulee seitsemästä kahdeksaan prosenttista. Kinkku saa liota kokonaan veteen peittyneenä viidestä kuuteen vuorokautta. Peittosuolauksessa kinkusta tulee helposti suolainen vain pinnalta. Tasaista suolaantumista voi edistää ruiskuttamalla suolavettä ainakin nivelkohtiin.

Tönkkösuolaus
Tönkkösuolauksen kannattajat laittavat joulukinkun suolaantumaan jo noin kaksi kuukatta ennen joulua, sillä 10-kiloisen lihakimpaleen läpäiseminen vie aikansa. Suola tunkeutuu noin 2,5 senttimetriä viikossa. Menetelmässä kinkkua liotetaan kaksi kuukautta vedessä, jossa on 1,8 kiloa karkeaa suolaa 10 litrassa vettä. Kinkun on tarkoitus peittyä kokonaan suolaveteen. Lämpötilan on oltava lähellä nollaa astetta tai jopa hieman alle. Suolaisuutta voi lopuksi loiventaa liottamalla kinkkua pelkässä vedessä viikon verran. Vettä tulee välillä vaihtaa.

Meidän lihat on siis tönkkösuolattua. Vesi on nyt vajaan viikon jälkeen aika punaista ja ajattelimme lauantaina keittää uuden raikkaan suolaveden. Vähän jännittää lihojen säilyminen, kun ei tästä asiasta ole itsellä mitään kokemusta. Saavi on meidän ulkosaunassa, koska siellä on yhtä kylmä kuin ulkona (jossa on minusta nyt vähän turhan lämmin, tänään jo aamulla oli +10) ja me emme käytä saunaa kuin kesällä.

Juuri paloitellut kinkut. Suolan ripottelua pintaan ja saavi kylmään.

Suolaveden keittäminen padalla. Kuumaa suolavettä ei saa kaataa lihojen päälle. Annoimme veden jäähtyä yön yli ennen kuin kaadoimme sen saaviin.

Kantta vaille valmista. Viikon päästä suolaveden vaihto. Saavia pitää seurata. Lihat eivät saa nousta pintaan vaan veden pitää peittää lihat koko ajan. Vettä pitää vaihtaa välillä, että pysyy kirkkaana ja raikkaana.


Myöhempi lisäys noin vuoden kuluttua:
Tätä postausta on katsottu tosi monta kertaa ja ajattelinpa vaan kertoa, että lihat säilyivät erinomaisina siihen saakka kun pääsiäisenä paistoimme viimeisen ison lihapalan. Kun lihan ottaa suolavedestä pois, sitä kannattaa liottaa jonkin aikaa raikkaassa suolattomassa vedessä. Kalenteri merkinnöistä tarkistin, että joulukinkkua liotimme viikon viileässä puhtaassa vedessä. Ja ihan älyttömän hyvä kinkku saatiin.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...