Kylvöhommia

Olen nyt kylvänyt tomaatit, paprikat/chilit, latva-artisokat, purjot ja kukkia sekä yrttejä. Osa on kylvetty eilen ja osa on jo taimia ja esim. tomaatit on jopa koulittu jo. Nyt olen laittanut ehkä vähän enemmän kukkia kuin esim. viime keväänä. Samettikukkia pitää olla kasvimaalle ja sisälle palsameita. Lisäksi laitoin sinitähtösiä, joita sain kaupantekiäisiksi siemen ostoksista, kessua ja tsinnioita. Kaalit, kurkut ja kurpitsat saavat odottaa vielä ihan jonkin aikaa. Laitan ne varmaankin vasta kasvihuoneeseen esikasvatukseen. Riippuu miten tämä kevät etenee. Eilen kysyin pojilta haluaisvatko he kasvattaa jotain ja joo, orvokkeja pitäisi olla. Tyhmänä tietysti olen unohtanut kerätä orvokin siemeniä viime kesänä, joten isukki kävi sitten ostamassa niitä samalla kun muutenkin kävi rautakaupassa. Orvokin simeniä olisi ihan tavattoman helppo kerätä itse talteen. Ehkäpä tulevana kesänä muistan. Mutta tässä tämä olennainen eli pojat kylvöpuuhissa:

Pojat kylvöpuuhissa.

Ja sitten vaan odotellaan...



Hierin; työväline, jolla sekoitetaan leipätaikinaa

Jouluaaton aattona mies haki kuusen lisäksi metsästä myös nuoren männyn, koska oli luvannut tehdä minulle hierimen leipätaikinan tekoa varten. Isoa taikinatiinua on vähän hankala hämmentää lyhyt vartisella kauhalla tai vastaavalla, joten tämä tulee ihan tarpeeseen. Isä oli syksyllä vielä eläessään antanut vähän ohjeita, miten tuollainen työkalu valmistetaan. Siihen tarvitaan siis nuori mänty, jonka rungossa on sopivan paljon oksia samalla kohtaa piikeiksi. Katkotaan kaikki ylimääräiset oksat pois ja katkaistaa sopivan mittaiseksi ja kuoritaan. Helppoa, eikö?

Ja tässä tässä se nyt on valmiina kuorittuna ja hiottuna. Hieno tuli. Nyt kun vielä saisi taas aikaiseksi leipoa ruisleipää.

Hiusvärit vaarallisia

Meillä tykätään katsoa oman alueen uutislähetyksiä kakkoselta ja tällä viikolla siellä uutisoitiin mm. tällaisesta aiheesta:

"Hiusvärien aiheuttamat allergiat ovat hälyttävässä kasvussa. Esimerkiksi Pohjois-Karjalan keskussairaalassa hoidetaan kuukausittain hiusväreistä oireilevia henkilöitä. Lääkärit ovat värjäystrendistä huolissaan, sillä kestovärien epäillään aiheuttavan muun muassa syöpää."

Kannattaa lukea tuo juttu tuolta linkistä kokonaan. Tuntuu, että lähestulkoon kaikki värjäävät hiuksiaan, niinkuin tuossa jutussakin todetaan. Nyt täytyy kyllä olla ylpeä omasta laiskuudestaan, sillä en ole värjännyt hiuksia ehkä noin kymmeneen vuoteen. Kaksi kertaa olen sinä aikana hennanut, mutta minusta se on aika vaivalloista ja sotkuista. Olen värjännyt hiuksia lähinnä joskus teini vuosina ja sen jälkeenkin aika satunnaisesti. Taidanpa pitää tämän linjan.

Huomasin muuten tässä yhtenä päivänä, että minulla on muutama harmaa hius! Samoin isännällä. Oikeasti luulin, että hiukset harmaantuu joskus viisikymppisenä, aikaisintaan. Me ollaan 32- vuotiaita! Mutta siitä huolimatta, taidanpa jättää värjäämättä täst'edeskin.

Jostain muuten luin ihan tässä lähiaikoina, että Tanskassa odottavia äitejä kehotetaan välttämään hiusten värjäämistä ja voimakkaita parfyymeja, koska ne voivat haitata sikiötä. Aika ahdistavaa, millaiseksi maailmamme on myrkyttynyt.

Kesto vaippoja ja hassuja sunnuntai perinteitä

Pari ensimmäistä kotonaolopäivää käytimme kertakäyttövaippoja. Niitä, joita saa sairaalasta ilmaisnäytteenä vihreässä kassissa (aiemmin violetissa). Ekat päivät olivatkin aika kipeitä leikkaushaavan takia ja olo kurja myös siksi, että sain sairaalassa ollessa myös streptokokkipöpön kurkkuun. Onneksi sain myös antibioottikuurin mukaan, ei tarvinnut heti kotiinpäästyä palata päivystykseen. Ei ole muuten moneen vuoteen ollut sellaista kurkkukipua. Eli ihan hyvällä omallatunnolla nyt sitten käyttelin ne kertakäyttövaipat pois. Kokemuksista viisastuneena oppinut, että itseään ei kannata vetää ihan piippuun, ei edes periaatteiden takia.

Pojat vaipatin alkuun harsoilla ja villahousuilla ja sitten kun alkoivat enenmmän liikehtiä niin täytettävillä kuorilla. Nyt kun aloin kaivella vaippavarastojani niin huomasin, ettei minun tarvitse lainkaan ottaa harsoja vaippakäyttöön, koska olinkin ostanut kirppikseltä yhden kassillisen erikokoisia sisävaippoja, kuoria ja imuja. Ja sitten löysin vaikka kuinka paljon saatuja vaippoja. Olen poikien vaippoja lainannut muutamaan otteeseen tutuille ja ne ovat palautuneet näkjään melkoisten korkojen kera takaisin. Osa S-kokoisista on kyllä niin pieniä, että ne eivät meidän neidille mahdu.

Olen muuten huomannut taas, että kun ottaa vaipan pois, heti kohta tulee pissa tai kakka. Senpä takia pitelen vauvaa aina vaipanvaihdon yhteydessä hetken aikaa lavuaarin yläpuolella. Lähes joka kerta sinne tulee pissa ja muutaman kerran on tullut kakka. Vauvaa ei todellakaan tarvitse pitää siinä kauaa, vaan tuotos tulee ilman suurempia odotteluja. Enkä tietenkään edes pitäisi siinä, jos toimitus kestäisi vauvan kannalta kiusallisen pitkään. Juuri tästä syystä olen kiinnostunut vauvan vessahätä viestinnästä. En tavoittele mitään täysvaipattomuutta, vaan olisi mielenkiintoista toimia niin, että voisi luontevasti hyödyntää tuota lapsen luontaista taipumusta pissata kun ottaa vaipan pois. Harjoittelimme tätä myös edellisen vauvan kanssa, mutta se sitten lopahti ajastaan. Katsotaan miten nyt käy :)

(Tuolla vaippakorin takana on muuten "taimitarhani", tomaatit olisi kyllä jo koulittava.)

Edit. 20.5.2012

Olemme luovuttaneet vaipattomuuden kanssa. Kaikki kevät puuhat vievät niin paljon aikaa. Kestoilemme kuitenkin niin kuin ennenkin :)

Tänään tein ruuaksi riisipuuroa ja mustikkasoppaa. Omassa lapsuuden kodissani riisipuuro oli lähes joka viikko sunnuntain lounas. Useimmiten mansikkasopan kanssa, joskus muun marjasopan. Ja lisäksi oli keitettyja kananmunia. Hassu perinne. Pitäisiköhän elvyttää. Olisi nopeaa ja perhe tykkää kuin hullut puurosta. Sananmukaisesti ;D

Sain ensimmäisen tunnustuksen

Sain tunnustuksen Sauvajyväseltä, jonka blogia olen seuraillut. Siellä on tosi hyviä ruokaohjeita ihan oikeista luonnon raaka-aineista tehtyinä. Olen tosi otettu tunnustuksesta :)

Tunnustus olisi tarkoitus jakaa eteenpäin jollekin pienelle blogille, jolla on alle 200 lukijaa.

Jaan eteenpäin Kotiäidin luomulaaksolle. Luen mielenkiinnolla hänen taimikasvatus- ja puutarhajuttujaan. Ja on tosi hienoa, että hän on niin perehtynyt luomuun ja oikeasti noudattaa periaatteitaan.

Tunnustus menee myös miumaulle, joka on uusi blogituttavuus. Vaikuttaa mukavalta.

Lisäksi tunnustuksen saa Tanja, joka on rakas ystävä. Hänellä blogi täynnä herkkuja :)

Vauvauutisia

Viikko sitten syntyi kolmas lapsemme, "pieni" tyttö. Hän siis syntyi suunnitellulla sektiolla, koska lääkäri arvioi lapsen olevan suurikokoinen (sillä on ihan lääketieteellinen nimi; makrosomia). Edellinen vauvamme painoi 5,4 kiloa, eikä tämäkään paljoa pienemmäksi jäänyt. Neitokaisemme painoi syntyessään 5,2 kiloa ja oli 52 cm pitkä. En tiedä miksi vauvamme kasvavat näin isoiksi. Ei kyllä osaa sanoa lääkärit tai kätilötkään. Se voi olla geneettistä. Olen helpottunut, että minun ei tarvinnut yrittää synnyttää, vaikka tietynlaista haikeutta siitä tunnen, etten saanut synnyttää, enkä enää koskaan saa. Koska nyt on takana jo kaksi sektiota, seuraavat mahdolliset raskaudet ovat automaattisesti sektioita, koska kohtu ei välttämättä kestä synnytystä haavan kohdalta. Esikoisen olen synnytttänyt ja olen kiitollinen siitä kokemuksesta, vaikka se olikin jotain ihan hirveää, koska esikoinenkin oli kookas, vaikkakin pienin lapsistamme "vain" 4,7 kiloinen.

Sairaalassa olimme tytön kanssa vain neljä yötä ja sitten pääsimme kotiin. Onneksi haava on parantumassa hyvin, enkä ole kovin älyttömän kipeä. Nyt täytyy vain muistaa olla tässä kotona aika hissukseen, että voisin toipua hyvin. En ole uskaltanut mennä ulos ollenkaan, koska siellä on niin liukasta ja pelkään kaatuvani ja repäiseväni haavan auki. Sairaalassa olo oli tällä kertaa aika mukavaa, koska osastolla oli vähän väkeä ja hoitajilla ja kätilöillä oli aikaa. Yhden yön saimme olla ihan yksin neljän hengen huoneessa, eikä se ollut täynnä missään vaiheessa. Muuten nuo neljän hengen huoneet on minusta tosi ahdistavia. Minusta tulee siellä osastolla tosi epäsosiaalinen. En muista koskaan oikein jutelleeni kenenkään huonekaverin kanssa juuri mitään. Voi olla, että olen antanut itsestäni aika nuivan ja oudon kuvan, mutta minusta siellä on yksityisyys aika vähissä ja siellä käsitellään niin intiimejä ja henkilökohtaisia asioita, että minä en halua jakaa niitä kenenkään kanssa. Minulle riittää juttelu henkilökunnan kanssa. Tunnen monia, jotka ovat solmineet hyviä ja syviä ystävyyssuhteita sairaalassa synnytysreissulla, mutta minä en siihen kykene. Menen siellä sosiaalisesti ihan lukkoon. Minulle siellä on tärkeintä oma toipuminen ja keskittyminen omaan vauvaan.

Mutta nyt olemme onnellisesti kotona ja huomenna odotellaan terveydenhoitajaa kotikäynnille poistamaan hakasia haavasta ja katsomaan vauvaa.

Pistipä miettimään

Eilen pikkuneidin tankatessa ja ukkojen ollessa uimahalliretkellä, sattumalta katsoin tällaisen ohjelman. Katselen pölykoiria ihan uusin silmin ja vähän muutakin. Kannattaa katsoa, jos kemikaalien vaikutukset kiinnostavat.