Lehdestä luettua

Tämän päivän lehdessä ihan vierekkäin oli kolme uutista koskien ruokaa: koululaisen ruuassa oli pala jyrsijän päätä, kalan pyyntiaikaa ei tarvitse enää ilmoittaa, koska EU ei sitä vaadi ja valmisruuissa saa käyttää salmonellalihaa. Alkaa tuntua aina vain järkevämmältä kasvattaa ja tehdä ruoka itse. Ja ainakin selvittää aika tarkkaan, mistä oma ruoka tulee. Katsoin sunnuntaina Subilta Jamie Oliverin Ruokavallankumousta ja näyttää siltä, että Suomessa ollaan kohta hyvin lähellä amerikkalaista moskaruokakulttuuria. Ainakin näiden tämänkin päiväisten uutisotsikoiden perusteella.

Siivousjoulukalenteri

Joskus vuosia sitten olen ostanut kirppikseltä tällaisen kankaisen joulukalenterin, mutten ole ainakaan pariin vuoteen käyttänyt mitenkään. Nyt laitoin joka lokeroon pienen lappusen, jossa on jokin pieni siivouskohde, jonka ehtii kiireisenkin päivän iltana varmasti tehdä. Yhdessä lapussa lukee esim. naulakko ja toisessa lääkekaappi. Yhden komeron olen jakanut kolmelle eri päivälle. Sekoitin laput, enkä tiedä mitä mistäkin  lokerosta tulee. Katsotaan onko tämä oikeasti hyvä idea.

Simppeli sienisalaatti

Suolasin rouskuja useamman kilon ja niitä on nyt parasta alkaa syömään, jos aioin saada syödyksi ne ennen ensi syksyä. Laitoin sienet ensin pariksi tunniksi kylmään veteen likoamaan. Suolasieni purkkiin tein vähän uutta suola vettä. Pari tällaista lasipurkkia on jääkaapissa ja kellarissa on pari sankoa suolasieniä. En ole käynyt sankoja kurkkaamassa, joten toivon vaan, että ovat säilyneet.

Ja sitten vaan hienonsin sieniä vähän ja silppusin joukkoon raakaa sipulia. Voiko ruoka enää yksinkertaisempaa olla? Ja niin hyvää lämpimän ruuan kanssa tai ruisleivän päällä.

Leivänkannikoiden uusi elämä

Vaikka kuinka yrittää, ruuan tähteitä näyttää aina jäävän. Leivän kannat ei oikein maistu tai loppuleipä vähän kuivahtaa. Kuivuminenhan ei ole mitään pilaantumista, joten pilaantuneita leivät ei vielä ole. Kesällä leivänkannat meni hyvällä omalla tunnolla possulle tai viiriäisillekin ne maistuivat. Ja usein talvella leivät päätyvät pikkulinnuille ja lempilinnuilleni, närheille. (Oikeasti, närhi on minusta niin kaunis!) Vaaleasta leivästä olen aiemminkin kuivaillut korppujauhoa, kun minusta kaupan korppujauho on jotenkin "vanhan makuista" usein. Mutta eipä sitä korppujauhoakaan tietysti huushollissa ihan rajattomasti kulu. Enemmän minua on harmittanut ruisleivän hukkaan joutuminen. Meillä kun ei syödä mitään ruispaloja vaan ihan oikeaa ruisleipää, joka kaupassa tai myyjäisissä maksaa vähintäänkin sen 5 euroa/leipä. Pitäisi alkaa tehdä itse useammin. Ja sen hukkaan joutuminen harmittaa vielä enemmän. Älä ruoki hukkaa-kampanjan ruokaohjeissa oli leipäpuuron ohje. Täytyy myöntää, että kun luin sen, olin todella ennakkoluuloinen. Ihan turhaan. Puurosta tuli tosi hyvää mielestäni. Ainoastaan se vähän häiritsee, että sokeria siinä on aika rutkasti. Voisi ensi kerralla kokeilla maistuuko vähemmälllä sokerilla.

Leipäpuuro:

4 annosta

1l vettä

300g kuivuneita leivän palasia

4dl puolukoita (tai 2dl puolukkasurvosta)

2dl sokeria (tai enemmän maun mukaan)

(ripaus suolaa)

Keitä leivänpalat hiljalleen pehmeiksi. Sekoita välillä. Lisää puolukat. Anna kiehahtaa. Sekoita sauvasekoittimella, jos ei tarpeeksi tasaista. Lisää sokeri ja tarkista suola. (Itse en lisännyt suolaa.)

Valmis puuro. Nam!

Tämä kuva ei suostunut kääntymään oikeinpäin. Vaalean leivän kuivatuista paloista sain hienoa korppujauhoa tällä masiinalla. Olin ostanut sen kesällä Lidlistä kahdellakympillä ja unohtanut kaapin perille. Tässä tuli oikeasti tarpeeseen. Kuivia leipiä ei muuten saa hienoksi.

Ja valmis korppujauho!

Tuubihuiveja

Tein itselleni Novitan Puro-langasta tuubikaulahuivin. Huiviin meni 4 kerää lankaa. Siitä tuli paksu ja lämmin ja sen voi vetää pään yli hupuksi. Tein sen pyöröpuikoilla valmiiksi pötköksi ja silmukoita loin ehkä noin 140.

Nyt olen tekemässä vastaavaa huivia, mutta Novitan Polku- langasta. Tästä tulee paljon kevyempi ja ohkaisempi kuin Purohuivista. Ei ehkä toimi niin huppuna, menee tuuli läpi. Vähän syksyisempi kun taas edellinen on selvästi talvihuivi. Polusta tehty huivi saattaa päätyä jonkun joulupakettiin. Ehkä...

Kirppislöytöjä

Viime viikon sunnuntaina aamulla sanoin miehelle, että voi kun löytäisi pannun, jolla voisi keittää teetä/vettä aina silloin kun on puuhellassa tuli. Löysin pannun ihan parin tunnin päästä sattumalta! Olimme poikien kanssa seurakunnan lasten juhlassa, jossa oli myös kirppispöytä juhlan päätteeksi ja siellähän se pannu nökötti odottamassa. Samalla pöydällä oli myös tuo ruisleivän teossa tarvittava hierin, jolla sekoitetaan taikinaa. Hierin on aika pieni, mutta auttaanee asiassaan ainakin aluksi ja onpahan mallina, jos se isäntä innostuisi sellaisen veistelemään. Joskus toiveet toteutuu nopeammin kuin uskookaan :) Nyt kun vielä löytyisi iso tv-taso, sitä tässä on toivottu putkahtavaksi jostakin jo monta viikkoa. Saisi sen tv:n paikalleen tuolta eteisen lattialta. Joskus nämä asiat jää vähän roikkumaan...

Eilen kävin vakio kirpparillani ja löysin sieltä pari romaania ja tämän ompelukirjan. Olen keräillyt kaikenlaisia tee-se-itse-oppaita aiheesta jos toisesta. Samoin keräilen kasvi- yrtti- ja puutarhakirjoja. Harvoin ihan oikeilla hinnoilla tai uusina. Kirppiksiltä ja kirjaston poistomyynnistä lähinnä.

Viime aikoina on tullut vähemmän ommeltua ajan puutteen vuoksi, mutta joskus iskee innostus. Enemmän tuunaan tai korjaan kuin teen kaavoista uutta. En oikein osaa noudattaa kaavoja ja ohjeita. Tämä kirja opastaa siinä. Kirjan lopussa on kivoja lukuja: Tekstiilien uudelleen käyttö ja Ajansäästö ompelutyössä. Hyviä ohjeita mm.: "Aikuisten vaatteista saa helposti lasten vaatteita." "Yhdistämällä kaksi vanhaa vaatetta voit saada yhden käyttökelpoisen asun." "Säästät huomattavasti aikaa, jos ompelet vaikka kolme puseroa sarjatyönä." Kirja on vuodelta 1979.

Näpertelyä

Meidän kylällä on aktiivinen kyläseura, jolla on perinteenä järjestää jouluaskarteluilta. Eilen olin poikien kanssa askartelemassa. Siellä olisi voinut opetella neulomaan jotakin trendihuivia jostakin uutuus langasta. Lanka oli avattuna verkkoa. Minulle ihan uusi juttu... En tullut siihen perehtyneeksi, kun pojat tuskin olisivat tuskin antaneet siihen mahdollisuutta. Sen sijaan teimme helmikorut. Ihastuin kovasti tuohon helmitekniikkaan, jossa helmet on kuin rypäleinä yhdessä. Tein vähän vähempi solmuja omaani kuin mallissa oli. Lisäksi valoin kynttilöitä emalimukeihin. Ehkä otan niistä kuvia myöhemmin. Tuo keskimmäinen kaulakoru on meidän kolmevuotiaan tekemä. Hyvin jaksoi näpertää, vaikka helmet välillä pyörivätkin pitkin lattioita :)

Alakerrassa käydessä huomasin, että sipulilaatikossa itää. Onneksi vaan yksi sipuli, eikä kaikki. Toin sen vesilasiin vihertymään ja kasvamaan versoa salaattiin tai leivänpäälle.

Voin haaveilla keväästä sitä syödessäni :)

Ja kun olen niin nuuka, eipähän mene tämäkään sipuli hukkaan :D