Rieskoja keitetyistä perunoista

Viikonloppuna perheessämme oli hautajaiset. Yksi elämäni kovimpia päiviä. Kirkossa ajattelin, etten voi selvitä päivästä, mutta siitä tulikin ikimuistoisen arvokas ja koskettava juhla. Hyvin surullinen, mutta hyvin juhlallinen. Surun keskellä arkinen puuhastelu on pitänyt minut jotenkin tolpillaan, tieto siitä, että arki jatkuu. Siksi kirjoitan nyt niin arkisesta asiasta kuin perunat. Hautajaisruuat tuli melkeimpä kokonaan syötyä vieraiden kanssa, ehkä eniten jäi yli keitettyja perunoita. Ne ei kauan säily hyvänmakuisina ja jotenkin säälin heittää niitä pois vaikkeivät nyt rahallisesti kovin arvokkaita olekaan. Yritän käyttää aina kaiken mehdollisimman tarkkaan ihan jo periaatteesta.

Teen kotiruokia aika näppituntumalta suuremmin mittailematta, mutta tässä on ehkä litra/puolitoista kylmiä perunoita. Joukossa koristeena ollutta tilliä. Muussasin ne käsin niin hienoksi kuin sain. Sekaan jäi vähän kyllä karkeampaakin. Ei kannata käyttää mitään konetta tai saa aikaiseksi perunaliimaa.

Mausteeksi liotin kuivattua purjoa noin puoli desiä samassa määrässä vettä.

Rieska taikinassa muussattu peruna, 2 munaa, purjo, suolaa ja näppituntumalla ohraja vehnäjauhoja. Ei kannata tehdä kovin paksua ja kovaa taikinaa.

Rieskat taputeltuna pellille noin sentin paksuisiksi kakkaroiksi. Pistelin vielä haarukalla.

Paistettuna sähköuunissa kaikkien kuumimmalla lämpötilalla niin kauan, että alkoivat saada ruskeita täpliä. Parhaimmillaan lämpimänä.

Tein myös sämpylöitä. Mies ei suostu edes maistamaan rieskoja, mutta sai kyllä oman osansa jämäperunoista, koska laitoin pari perunaa myös sämpylätaikinaan ;)

Kynttilänjämät uusiksi kynttilöiksi

Yleensä kai ihmiset valaa kynttilöitä ennen joulua, mutta minäpä teinkin niitä eilen. Lähinnä siksi, että joulun ja sähkökatkojen jäljiltä meille jäi jonkinmoinen kasa kynttilän pätkiä ja valunutta steariinia. Tiedän, että jos en olisi niitä nyt sulattanut, olisin löytänyt pätkät joskus kesällä keittiön alakaapista ja heittänyt ne vaan menemään.

Tarvikkeet: kynttilänjämiä, sydänlankaa (metritavarana Sinooperista), kaksi kattilaa, Pringles-purkkeja (uuden vuoden jälkeen ne oli jo pantu roskiin kun tajusin, että niitä voisi käyttää tähän), muttereita, grillitikkuja.

Laitoin sydänlangan toiseen päähän mutterin painoksi ja toiseen päähän grillitikun. Näin lanka pysyy kohdillaan. Mutteri jää kynttilän sisään, mutta sieltäpähän se sitten aikanaan löytyy ja voin palauttaa sen isännälle :D

Varasin yhden putken liikaa, kun en oikein tinnyt paljonko steariinia on sitten sulaessa.

Hellalla mehumaijan alakattilassa vettä ja vesihauteessa vanhassa kattilassa kynttilänjämät. Sulatuskattilaksi kannattaa varata vanha kattila, koska kattila voi olla vaivalloinen puhdistaa. Vesikattilahan ei mene miksikään.  Steariini suli melko nopeasti. Sen huomasin, että pätkistä olisi ennen sulatusta kannattanut yrittää poistaa sydänlanka tai ainakin leikata se musta osa pois. Langat sain kalasteltua sulasta steariinista pois vanhalla haarukalla. Niitäkin voisi vielä uusiokäyttää, jos olisivat tarpeeksi pitkiä.

Sula steariini kaadettuna purkkeihin.

Tänään revin purkit kynttilöiden ympäriltä pois. Minusta näistä tuli tosi kauniin väriset. Saa nähdä palavatko kauniisti vai rätisevätkö. Ainakin materiaali oli peräisin suurimmaksi osaksi ihan hyvälaatuisista kynttilöistä. Sitä jäin miettimään, että miten kynttilät saisi kovettumaan siten, että niissä ei olisi monttua tuossa keskellä?



Neuleinnostus jatkuu

Minuun on iskenyt hurja neulomisvimma. Voi ehkä johtua osittain siitä, että maha alkaa olla tosi iso ja into muuhun touhuiluun sen myötä on vähentynyt ja on jotenkin helpompi istahtaa neulomaan. En edelleenkään ole jaksanut perehtyä neuleohjeisiin vaan olen tehnyt omasta päästä ja katsonut, että mitä tulee. Isommalle pojalle tein slipoverin. Valmistui sopivasti pakkaspäiviksi. Lanka on jotakin kauan kauan sitten ostettua keinokuitulankaa. Muistaakseni jokin Keskon jättikerä. Hihan suissa on kirpparilta löytynyttä karvalankaa, jossa on villaa ja akryylia sekaisin. En yleensä ihan hirveästi innostu keinokuiduista, mutta poika sai pienenä ihottumaa vaippavillahousuista ja on edelleen iholtaan atooppinen ja helposti ärtyvä, joten ehkä tämä on ihan hyvä. Nuorempi poika sai puuvillapipon, mutta sen käyttöaika on sitten keväämmällä. Pipo on vähän smurffimallia :D

Aitoa ruokaa

Eilen söimme viime kesän vitamiineja pinaattiletuissa. Meillä ei melkein ikinä ole tavallisia lettuja tai pannaria, vaan tungen niihin aina pinaattia, kurpitsaa, lehtikaalia, kehäkukan terälehtiä jne. Eikä enää kukaan valita, että onpa outoa. Letut syödään meillä hyvin eri tavoin yksi laittaa sokeria, yksi hilloa, yksi sinappia ja mammukka itse milloin mitäkin, paitsi ei ikinä sokeria tai sinappia. Nämä letut tein pakastepinaatista, jotka olen itse pakastanut. Purkissa luki "Pinaatti", eli ei siinä tainnnut yhtään pinaattia olla, vaan muistaakseni hyvänheikinsavikkaa, magnoldia ja nokkosta. Alku kesästä nimittäin luulin, ettei kasvimaallani kasvanut pinaattia ollenkaan, kun kylvökseni ei jostain syystä oikein kasvanut, muttta sitten myöhemmin sipulimaahan nousi monta pinaattipuskaa, jotka oli itsekseen kylväytyneet edellisvuoden kasvustosta. Tietenkin kitkin ne sitten pakastimeen sipulien seasta :) Myös pelkkää nokkosta pakastin hiukan.

(Ja tähän väliin ihan asiasta paistinpannuun. Ylemmässä kuvassa molemmat pannut ovat valurautaa. Joskus viime syksynä heitin viimeisen teflonpannun roskiin, kun se vihdoin viimein tajusi hajota oikeasti. En nuukana raaskinut heittää sitä pois ehjänä... Syy miksi en aio hankkia enää teflonia on se, että muutama vuosi sitten luin hesarin artikkelin teflonista ja siitä millainen kamala myrkky se on. Jos se keksittäisiin nykyään, saisikohan se enää myyntilupaa? Alkuviikosta luin äitin luona Kotiliesi-lehteä ja siinä oli juttu valurauta-astioista. Tuntuvat taas olevan muodissa ja meikäläinen on sitten taas ihan vahingossa trendikäs :D Valurauta on muuten tosi kätevä puhdistaa, kun sitähän ei saa tiskata. Ruuan laiton jälkeen pesen kuumalla vedellä ja laitan kuuman levyn jälkilämpöön kuivumaan. Jos lika on tiukemmassa laitan pannuun vettä, keitän ja hankaan köntsät harjalla ja kuivaan pannun levyllä. Valurauta-astiassa ei kannata säilyttää ruokaa.)

Tänään ruokakaupassa käydessäni huomasin pokkarihyllyssä Aitoa ruokaa-kirjan. Törmäsin kyseiseen opukseen pari viikkoa sitten ystäväni luona kyläillessä. Olen aiemmin lukenut saman tekijän Petos lautasella- kirjan. Suosittelen molempia lämpimästi! Voi ahistus, mitä moskaa meille syötetään... Mutta tässä kuvan lautasella ei ole petos, vaan aitoa ruokaa. Lihapaistia: omaa possua, veljen kasvattamaa nautaa, omasta maasta porkkanoita, kurpitsaa ja sipulia ja tutun luomutilan valkosipulia, vain suola, laakerin lehti ja pippuri kaupasta. Oman maan perunoita ja samaisen luomutilan lantusta raastetta. Hyvää oli!

TV-ohjelma löytöjä

Seuraan tosi huonosti mitään sarjoja enää nykyään. Moni muu asia tuntuu mielekkäämmältä kuin tv:n katselu. Tänään tein mielestäni löydön; Ilmastodieetit Teemalta. Olin kuullut sarjasta, mutta en nähnyt sitä ensimmäisellä esityskerralla. Onneksi vahingossa bongasin tämän uusinnan. Subilta olen sunnuntaisin katsonut Jamie Oliverin ohjelmia. Eilen oli tosi mielenkiintoinen jakso sianlihan tuotannosta.

Ehdoton tv- lempparini on kuitenkin kakkoselta ja fst:ltä näkyvä Tanskalainen maajussi, jonka jaksoja olen tallentanut digiboxille niin paljon kuin olen vaan muistanut. Tai isäntä on muistanut. Vaikka välillä ajattelemmekin hieman eritavoin ukkokullan kanssa, niin Tanskis on kyllä meidän molempien suosikki!

Viime kesän viimeinen kurpitsa

Meillä oli kellarissa vielä yksi  kurpitsa jäljellä. Se on vähän vaivannut mieltäni, koska tiesin, että sille olisi pian tehtävä jotain. Ja ihan viime hetkillä kyllä hain sen pois, sillä siinä oli jo huonoja kohtia kuoressa.

Kun otin huonot pois ja avasin kurpitsan, se oli onneksi vielä ihan kunnossa. Leikkasin palan jääkaappiin, jos sitä vaikka johonkin ruokaan käyttäisi. Ja toisen samanlaisen siivun äitille, joka tykkää pannulla paistetusta kurpitsasta. Pienen palan raastoin hienolla raastimella sämpylätaikinaan ja loput keitin hellalla isossa kattilassa soseeksi. Soseen pakastan, nyt kun taas pakkaseen alkaa mahtua tavaraa.

Meillä nuorin ukkeli syö kurpitsaa raakana ja sai taas tänään oman osansa. Kaksi isompaa ukkelia eivät syö kurpitsaa. Paitsi, etteivät oikeasti huomaa sitä näistä sämpylöistä. Usein olen laittanut myös pannariin ja siinäkin menee ihan täydestä. Ovat vaan ihmetelleet, että ompas aika keltaista pannaria, mutta hyvää :D

Heräteostoksia; siemeniä ja lankaa

Kävimme lauantaina  miehen kanssa kaupungissa ostoksilla. Käymme todella harvoin, sillä meidän pikku kylästä saa mielestäni lähes kaiken mitä tarvitsee ja jos ei saa voin tilata netistä. Minusta pitää kannattaa oman kylän palveluita tai muuten ne kaikki muuttavat kaupunkiin. Emme todellakaan kuulu niihin, jotka kerran viikossa menenvät ruokaostoksille 50km päähän automarkettiin. Se tuntuu olevan hyvinkin yleistä. Mutta nyt piti käydä hautajaisvaateostoksilla. Oikeastaan kävimme jo toisen kerran, toissa lauantaina ekna kerran. Ensimmäisellä kierroksella mies löysi etsimänsä, hatun ja villakangastakin, mutta minä ahdistuin valtavasti sillä raskaana ollessa on tosi vaikea etsiä sopivia ja järkevän hintaisia juhlavaatteita ja vieläpä oman isän hautajaisiin. Niissä ei haluaisi olla mikään ihan resupekka. Vaikka toisaalta ne vaatteet nyt tässä tilanteessa on ihan toissijaiset mietittävät. Vaateasian kanssa kävi lopulta hyvin, saan kauniin mekon ja villakangastakin lainaksi ystävältä. Minulta puuttuu nahkaiset, juhlavat talvisaappaat ja niitä nyt kävimme etsimässä. En kuitenkaan löytänyt mielsiäni ja meinasi taas ahdistus iskeä. Ja kun tässä tilanteessa jalat on vielä vähän turvoksissa ja kengät pitäisi olla helposti jalkaan laitettavat, koska en oikein taivu laittamaan housuja, sukkia tai kenkiä jalkaan valtavan mahani kanssa (jonka kanssa pitäsi olla vielä koko ensi kuukin, huh!). Löysin kenkäkaupasta kuitenkin mustat Lahtisen huopikkaat. Minusta ne on kauniit, lämpimät, eikä liukkaat ja vielä hyvin helposti jalkaan laitettavat. Varuilta soitin äitille kaupasta ja kysyin, että onko soveliasta laittaa haudalle huopatossut. Äidistä kuulosti ihan fiksulta ja tiedän, että vainaja itse olisi arvostanut tällaisia käytännöllisiä ratkaisuja. Niinpä minulla on nyt ihanat mustat huopikkaat, joille tulee olemaan varmasti käyttöä jatkossakin. Ja muistotilaisuuteen aion tietysti vaihtaa toiset kengät. Ostosreissulta löytyi myös pojille mustat rusetit, mustat sukat ja vanhemmalle paita. Muut vaatteet; mustat housut ja pikkutakit on ennestään.

Mutta Prismasta etsiskelin jotain juttua, jolla saisin nutturan kiinni. Sitä en kuitenkaan löytänyt, mutta eksyimpä sitten siemen hyllylle ja lanka hyllylle kuitenkin. Yllätyin, että myivät jo simeniä! Ostin jotain, mitä en ole aiemmin kasvattanut, sitruunaruohoa ja sareptansinappia, ihan silkkaa uteliaisuuttani. Aina pitää olla jotain uutta. Meiramin siemeniä ostin, koska olen huomannut, että sitä menee aika paljon kun teen kaaliruokia ja hernekeittoa kohtuullisen usein. Joka vuosi hankin myös jotain uusia tomaatteja ja nyt löytyi tummanpunaisia kirsikkatomaatteja Solanum lycopersicum ja sydämenmuitoisia punavihreitä Lycopersicon esculentum. Ostin myös sekoituksen syötävien kukkien siemeniä. Paketissa ei kerrota mitä sisältää. Kuvassa on kukkia joita en tunne (tunnen puutarhakukkia huonosti, luonnonkukkia paremmin). Mutta kuvassa näkyy myös kehäkukkaa ja kurkkuyrttiä. Toivottavasti suurin osa ei olisi niiden simeniä, koska niitä kasvaa villiintyneenä kasvimaallamme muutenkin. Kurkkuyrtti on jo vähän ärsyttäväkin. Saa kitkeä pois vähän sieltä ja täältä.

Muutaman tarjouslanka kerän ostin ihan huvikseni. Katsotaan syntyykö niistä mitään. Tuohon Polku- lankaan minulla on jo ajatus.