Ei tämä huono kesä ollutkaan

Heinäkuun loppuun saakka ajattelin, että ihan katovuosi kasvamaan kanssa tänä vuonna. Mutta eipä sentään. Porkkanat on kasvaneet hämmästyttävän suuriksi. Meillä ei ikinä ole ollut näin suuria porkkanoita. Tykkään kyllä pienemmistä, koska ne on usein makeampia ja isommat muuttuvat helposti aika mauttomiksi. Mutta totta kai on kiva, että nyt saadaan kellariin paljon täytettä. Vielä ei ole porkkanoiden noston aika, mutta syödään niitä maalta kyllä. Minulla on tänä vuonna vähän keltaisia ja violettejakin porkanoita.

Perunaa kasvaa meillä tänä vuonna enemmän kuin ennen ja ne ovat kasvaneet tosi hyvin ilamn rupia tai ruttoa tai muuta sellaista. Ja osa on ihan jättisuuria! Perunatkin saavat vielä hetken olla maassa.

Kurpitsat eivät sen sijaan menestyneet, mutta vähän maistiaisia ollaan saatu. Tomaatit alkaa nyt kypsyä. En suko, että niistä riittää säilömiseen, mutta ne ovatkin parhaimmillaan sellaisenaan tuoreena. 

Karviaisia keräsin noin litran. Meidän vanhat karviaispensaat on vähän kuoleman kielissä. Keskimmäinen lapsi kasvatti viime kesänä kuukausimansikan taimia ja ne on tehneet mansikoita naposteltavaksi pari kuukautta jo. Marjatuomipihlajan marjoja on vähän. Linnut aina ehtivät ensin. Ja nyt ensimmäistä kertaa karhunvatukoita on enemmän. Ei niistäkään kyllä säilöntään riitä. Tulee syötyä sellaisenaan. Mutta oletettavasti ne puskat leviää tulevaisuudessa. 

Joskus joku on kysynyt, mikä motivoi minua pitämään kasvimaata, jopa niin, että koko piha on nykyään enemmän tai vähemmän kasvimaata. Olen vastannut, että se, etten luota yhteiskuntaan. Jopa itse olen miettinyt, että olenkohan ihan viisas. Tänään ajattelin, että en minä ehkä olekkaan ihan hullu. Ei tähän yhteiskuntaan voi luottaa. Kannattaa tehdä itsekin jotain, jos vaan pystyy ja tuo kasvimaa on se mikä kasvattaa mun luottamusta pärjäämiseen.

Lemmikkitarvikkeita Zooplussalta

Jokunen aika sitten huomasin yhden kaverin tilanneen lemmikkiruokaa nettikaupasta nimeltä Zooplus. Nyt kun meillä oli kissan pentuja, esikoiselle hankittiin kaksi gerbiiliä, akaattikotilot muuttivat meille ja noita muitakin eläimiä on siunaantunut, päätin testata kaupan. Tilasin pentukissanruoka paketin, gerbiilin ruokaa, kotiloille seepiansuomuja ja pieniä siemeniä viiriäisille talveksi. Ne kun alkavat haista pannuhuoneessa kananrehua syödessään. Viime vuonnakin tilasin jostain siemensekoituksen, joka oli tarkoitettu kanoille, fasaaneille, viiriäisille jne. Hyvinhän tuo kauppa toimi. Taidanpa tilata jatkossakin, jos on tarvetta suuremmille määrille. Meillä päin kun ei ole eläinkauppaa. Tai kaupungeissa on, mutta kummassakin käymme tosi harvoin, vaikkei niihin ole kuin "vain" 50 km.

Sekomehuja

Mehua on nyt sitten keitetty 6 maijallista. Vähän on marjoja vielä parissa puskassakin. Tänä vuonna on kuulemma tooodella huono viinimarjavuosi kun ei ollut pölyttäjiä. Meillä oli. Kiitos mehiläisten. Ei minusta taida olla meiläistarhaajaksi, mutta jos niitä osaisi sen verran hoitaa, että olisi pölyttäjiä. Toisessa kuvassa on myös kuismauutetta. Joitain uutteita olen tehnyt myös. Viime kesän lääkeyrttikurssin opeilla. Ja lopuksi aiheeseen sopiva biisi. Kauden tunnari!

Biisi!

Monivuotiset vihannekset- peli

Mainostan taas, mutta tää on ehkä paras mainos pitkään aikaan. Ja itse maksettu sellainen :)

Olen jo muutaman vuoden keräillyt pihalleni monivuotisia syötäviä kasveja ja törmäsin yhdessa fb-ryhmässä tällaisiin kortteihin, jotka oli heti pakko tilata. (tilausosoite löytyy linkistä)

Korttipakassa on kuvat 60:stä eri syötävästä kasvista. Osa oli minulle uusia, osasta olin hämmästynyt, että niitä voi syödä. Lajittelin kuvaan ne kasvit, jotka meillä jo pihassa kasvaa. Niitä on 20, eli aika monta olisi vielä hankkimatta. Täytyy selvittää kasvaako ne kaikki edes meidän leveyksillä. Muutama kasvi tuolla oli semmoinen, joita olen yrittänyt laittaa pihaan, mutta ne ovat kuolleet pois.

Meillä kasvaa: saksankirveli, mukulapähkämö, liperi, ruokaparsa, vuohenputki, mustajuuri, maa-artisokka, vuohenkello, voikukka, sikuri (vasta tänä vuonna kylvetty) , nokkonen, punahierakka (eli viinisuolaheinä), tarharaparperi, rohtosalkoruusu (luulisin?), piparjuuri, ilmasipuli, hyvänheikinsavikka, humala, pillisipuli, isomaksaruoho (ei käyttökokemusta), 

Olen yrittänyt, muttei kasvaneet: merikaali ja köynnöspinaatti

Monivuotisia, joita ei ollut korteissa:

mansikkapinaati eli marjasavikka (kylväytyy itse, leviää kyllä helposti ihan minne vain), kaurajuuri, 

väinönputki, joka ei kasva epätoivoisista yrityksistäni huolimatta, osmankäämi (ei käyttökokemusta, mutta siirretty pihalle)

Kasveja, joita aion hankkia seuraavaksi: 

siperianhernepensas, ukonpalko, karhunlaukka (siemeniä olisi jemmassa), rusopäivänlilja

Tämä aihe on minusta niin innostava! Ja liittyy permakulttuuriviljelyyn ja -elämäntapaan. Haluaisin perehtyä aiheeseen vielä enemmän. 

Kasvimaalla kasvaa sittenkin jotain

Luulin, ettei herneitä tule ollenkaan. Ei näitä säilöttäväksi asti tulekaan, mutta edes jonkinmoiset maistiaiset sentään. Violettia ja taustalla tavallisia. Takana härkäpapuja, joissa myös palkoja.

Ruusupapu on tosi kaunis ihan vaan kukkanakin.

Samoin parsaherne. Näissä on myös muutama palko jo. 

 Viinimarjoja tulee mukavasti. Omiksi tarpeiksi. Vuoden mehut saadaan ja vähän ylikin. Tänään ensimmäisen maijallisen keitin.

 Salkoruusu kukkii. Tämä on ihan äärettömän kaunis. Pitäisi kerätä tätä rohdoksi. 

Mies on kerännyt mustikoita noin 30 litraa ja minä vattuja vajaan kymmenen. Olemme pakastaneet ja osasta on tehty hilloa. Jos vaan jaksaisi ja saisi aikaiseksi molempia olisi vielä lisääkin tuolla metsiköissä.

Mä tein uuden videon kasvimaasta, jos jotakuta kiinnostaa :)

Testailtu Compeed- rakkolaastaria

Minähän olen ammatiltani sihteeri, mutten suinkaan tuollainen korkkarityyppi kuten nuo kuvan tätykät. Minulla ei toimistolla kengät hierrä, koska työkavereiden sekä "asiakkaiden" ihastukseksi ja vihastukseksi käytän siellä ruskeita Reinoja. 

Minulla on myös toinen työpaikka ja siellä teen sellaista turvakumisaapashommaa, jossa kengät melko usein hiostaa ja hiertää. Siellä oli oivallista kokeilla näitä Compeedin rakkolaastareita, jotka sain Buzzadorin kautta kokeiltavaksi. Kyllä ne vaan hyvin toimivat. Ei tullut pottuvarpaan kylkeen vesikelloa. 

Olen jo joskus aiemmin käyttänyt näitä laastareita joidenkin uusien kenkien kanssa ja aiempi kokemus oli muuten hyvä, mutta niistä laastareista irtosi silloin sellaista tahmaavaa liimaa, joka sai sukat liimautumaan laastarin avulla kenkään. Nyt en kyseistä ominaisuutta huomannut. Liekö tuotteelle tehty tuotekehittelyä siltä osin. Liima oli edelleen hyvin pysyvää, sillä laastari oli paikoillaan pari päivää irtoamatta. Sitten otin sen pois, kun ei ollut tarvetta turvakenkien käytölle. 

Kyseisestä tuotemerkistä on kokemusta myös huuliherpeslaastareista. Ne toimii hyvin kun vaan ehtii laittaa ajoissa ennen rakkulavaiheen alkua. Ja se on siistimpi ja huomaamattomampi hoito kuin ne voiteet. 

Yksi asia minua kuitenkin suuresti häiritsee näissä Compeed-laastareissa. Eikö niitä voisi pakata jotenkin muuten kuin sellaiseen kovaan muovirasiaa. Pahvinen välttäisi minusta ihan hyvin. Tai ehkä tarkoituksena on, että rasian pitää kestää käsilaukun pohjalla pyöriminen. No, mutta silti ehdottaisin lämpimästi pahvipakkaukseen vaihtamista. Enkä tietenkään vähiten siksi, että metsäteollisuus on perhettämme ruokkiva käsi :D No vitsi vitsi... Ylenpalttinen pakkausmuovin määrä on ahdistavaa. Ja täällä maalla sille ei ole mitään keräilyäkään. Jonkun tällaisen rasian olen säästänyt ja säilytän niissä jotain askartelunippeleitä, mutta ei ihminen tarvitse loputtomasti nippelirasioitakaan. 

Melkein ensimmäisiä kasvimaan herkkuja

Perunoita, salaattivihanneksia ja mansikoita olemme jo syöneet pihalta tänä vuonna. Kaikki kasvu on ollut tosi hidasta ja huonoa. Tänään raaskin ottaa ensimmäisen kesäkurpitsan. Toinen melkein samankokoinen jäi vielä. Sitten on tulossa keltaisia seuraavaksi. Yhdessä talvikurpitsassa on tosi paljon kukkia, joista kolme hehkeintä poimin mukaan. Pillisipulia otin, perunaa, salaattia ja valkosipulien päistä neljä "pollikkaa", koska muistin nähneeni tämän postauksen Barbajovikselta. Vaikka en minä sitten kokkaillessa tullut tarkistaneeksi, että mitenkä ne valkosipulinnuput oli valmistettu. Tein sitten muistinvaraisesti ihan omia sotkuja :D Mutta lopputulos oli herkullinen silti! Mustikoita poimittiin yhdessä kuopuksen kanssa ja nekin on lähestulkoon pihasta, niin lähellä niitä oli. Ja muutama kuukausimansikka löytyi keskimmäisen omalta mansikkamaalta jälkkäriksi.

Kesäkurpitsan ja pillisipulin paistoin voissa ja maustoin Urtekramin uuniperunamausteella. Kurpitsan kukat ja valkosipulin nuput uitin ensin kananmunassa ja sitten kierittelin spelttitäysjyväjauhoissa ja paistoin voin ja oliiviöljyn sekoituksessa. Viimeiseksi ripottelin päälle suolaa. En poistanut mitään noista valkosipulinnupuista. Eivät oleet puisevia vaan pehmeitä ja maukkaita. Keskimmäinen uskalsi niitä maistaa, mutta lapset söivät lähinnä keitettyä perunaa ja paistettuja munia. Ne on aika epäileväisiä näitten mun kasvisten suhteen. Mutta onneksi syövät paljon marjoja sentään.