Hiuskoru linnun siivestä

Nyt en ole ihan varma, onko tämä hieno askartelu vai hiukan outo. 

Aiemmin kevättalvella, vanha viiriäiskukkomme sai jonkin kohtauksen. Muistutti ehkä epilepsiakohtausta, vaikken tiedä voiko lintu sellaisen saada. Katsoin kuitenkin parhaaksi lopettaa sen. En halua itse syödä sairasta eläintä, jos en tiedä mikä vaivaa. Annoin kuitenkin kuolleen linnun kissalle. Söi sen mielihyvin, lukuunottamatta toista siipeä. Siipi näytti tavattoman kauniilta puhtaalla hangella, joten poimin sen talteen ja laitoin kuivaan suolaan säilöön. Myöhemmin laitoin paremmin suolan sisään niin , että siiven muoto jäi tuollaiseksi aukinaiseksi. Vein suolapurkin siipineen saunaan kuivumaan. Nyt siipi on rutikuiva ja suolainen. Luulen sen säilyvän noin. 

Lisäilin siipeen ompelemalla hiukan kierrätystilpehööriä. Rikkinäisen perhosrintaneulan vartalon, siiviksi mustaa silkkinauhaa, joka on leikattu jostain paidasta ja toiselle puolelle hiussoljen. Hiussolkea vähän liimasin myös kuumaliimalla ompelun lisäksi.

Itse tykkään tästä tosi paljon ja perheen mielestä myös on hieno. En vaan ole ihan varma ilkeääkö tätä julkisesti pitää. Pitäisitkö sinä?

Messupäivitys 2.

Olin eilisen Helsingin messukeskuksessa Kevätmessuilla. Itseäni kiinnostaa siellä eniten kaikki puutarhajutut. Haahuilin aikani lähi-ja lumuruokapuolellakin ja kävin moikkaamassa kotikunnan tuttuja heidän osastollaan. Rakennusjutut ei niinkään minua tänä vuonna kiinnostaneet. 

Messupäivän aamu alkoi aika ankeissa merkeissä, koska kuopus alkoi oksentamaan ennen kahta aamuyöllä. En sen jälkeen enää nukkunut ja kello soi neljältä ja bussi lähti viideltä. Nukahdin hetkeksi bussissa. Eväät eivät oikein maistuneet bussissa, eikä kyllä oikein koko päivänä. Tuntui, että oksennuksen haju oli pinttynyt nenääni koko päiväksi. Koska olin nukkunut liian vähän ja syönyt liian vähän, koko päivä meni jonkinlaisessa sumussa haahuillessa. 

Kuvia tuli otettua paljon vähemmän kuin olin aikonut ja tosiaan ajatukset messuista on nyt aika haaleat. Ylinnä olevaan kasvihuoneeseen kiinnitin huomiota ja kävin siellä sisälläkin ihmettelemässä. Huone on virolaista tekoa. Näitä tämän mallisia kasvihuoneita olen nähnyt tee-se-itseversioina facebookin, lähinnä permakulttuuria käsittelevissä, ryhmissä. Olisiko oikea nimitys kupolikasvihuone? Hyvät keksinnöt päätyvät aina kaupallisiksi. Toinen facebookista tuttu ilmiö, joka oli tuotteistettu oli bokashikompostointi. Tai ehkä tuote on ollut ensin ja sitten ilmiö. En tiedä. Jos meillä ei menisi niin paljon biojätettä eläintenruuaksi, bokashi olisi varmasti sellainen kompostointimenetelmä, jota alkaisin kokeilla. Mutta nyt meillä ei vaan tulisi tarpeeksi erilaista tavaraa sinne. Ja lämpökompostoria tarvitaan kuitenkin vessan jätteille. Tässä bokashista lisää.

Kompostointiin liittyen, istuin jonkin aikaan "luennolla" tai miksi niitä nyt kutsutaan tällaisissa tilaisuuksissa, jonka aiheena oli kuivakäymälät. Hyvin mielenkiintoista. Se mitä jäi mieleen oli se, että nelihenkisen perheen puhtaalle erotellulle pissalle pitäisi olla hiukan vajaan 600 neliön (tarkkaan en muista, ehkä 580 neliötä tai jotain...) kokoinen ala maata johon sen voi levittää vuosittain. Meidän piha on noin 2000 neliötä, joten voisimme levittää kaiken omaan puutarhaan, jos oikein käsitin. Sitä ei ole luvallista levittää oikeille maanviljelyksille, mutta omille puutarhakasveille voi. 

En ole aiempina vuosina malttanut istua kuuntelemaan lavojen eteen, mutta nyt olin kai niin väsynyt, että teki mieli istahtaa. Toinen missä istahdin kuuntelemaan oli tämä: Keittiöpuutarha- Siemenestä lautaselle- kirjan kirjoittajien jutustelu. Kirjoittajat ovat Hanna Sumari, Kati Jukarainen ja Maria Kesänen. Kirja vaikutti mukavalta, mutta taidan lainata sen kirjastosta. Mietin sitten rauhassa haluanko omaksi. Olen taas havatunut siihen, että hamstraan kirjoja liikaa. Meinasin ostaa messuilta yhden yrttikirjan, mutta en muistanut omistanko sen jo. Eli minulla taitaa olla pieni ongelma kirjojen keräilyn kanssa.  

Keskustelusta olisi pitänyt tehdä muistiinpanoja muutamien vinkkien ja lajikkeiden kohdalla, mutta ajattelin muistavani. Arvatkaa muistanko?

Kolmas mielenkiintoinen asia olisi ollut hunajaan liittyvä luento, mutta myöhästyin siitä ja huomasin, etten jaksa keskittyä muutenkaan. En jäänyt sitten siihen. 

Seuraavaksi ihan vain julkkiskuva. En oikein ole koskaan ymmärtänyt vouhotusta siitä, että näitkö julkkiksen tai otitko kuvan. No, tällä kertaa otin.

Tynnyrisaunojen äärellä pyörin hyvän aikaa. Viime kesänä ostin pienen pienen rakennusoikeudettoman rantatontin kävelymatkan päästä. Mietiskelin, josko sinne saisi viedä tällaisen tynnyrin. Pienimmät ovat todella pieniä. Majoitusasiat minulla rannalle on jo kunnossa. Sain mieheltä synttärilahjaksi riippumaton. Sellaisen retkeilyversion, jossa voi oikeasti yöpyä taivasalla. Joululahjaksi sain samaiselta henkilöltä trangian, joten minulla oma yhden hengen B&B.

Aurinkopaneelikojuilla vietin aikaa myös, mutta katsotaan saammeko niitä ikinä vai jääkö haaveeksi vain. 

Siemeneniä ostin mielestäni maltilla. Olisi pitänyt tehdä lista mukaan, mitä puuttuu. Olen aivan liian huono tuonkaltaiseen suunnittelemiseen. Nyt ostin vain sellaisia, mitä varmasti tiesin, etten omista ennestään. Mukuloita ja sipuleita en taaskaan ostanut. Vähän mietin jättilaukkoja ja sitä myyrää karkottavaa liljaa(?). Mutta ajattelin, etten muista sitten istuttaa niitä kuitenkaan. Pilaantuisivat vaan. Tulin liittyneeksi maatiaisen jäseneksi tällä reissulla. 

Yläkuu- kustannuksen pöydän ääressä kävin ihmettelemässä kuukirjoja. Minua on pari vuotta kiinnostanut kuinka hyödyntää kuunvaiheita kylvöissä ja kasvatuksessa. Asia ei kyllä ole edennyt kiinnostusta pidemmälle. Olen varma, että kuu vaikuttaa kasveihin, minuun se vaikuttaa ainakin. Toimintani ja vireystilani on aivan erilainen kuun erivaiheissa. Ja nukkumiseen ja uneen vaikutus on tosi voimakas. Sain itselleni Kuu ja sää päiväkirjan 2016. Mieheni on pitänyt sääpäiväkirjaa yli 10 vuotta ja tämä kirja vaikuttaa tosi hyvältä. Mieskin oli samaa mieltä. Voisimme käyttää sitä yhdessä. Minä voisin aina tarkistaa oikean ajankohdan puutarhatöille. Asiat on merkitty väri- ja kirjainkoodein. Niin helposti, että jopa minä tajuan.

Paluu arkeen vielä. Nyt meidän kaikki lapset oksentaa. Kuopus on jo toipumaan päin. Toivon todella, etten itse sairastu. Töistä olen kyllä huomenna pois. Jään hoitamaan lapsia. 

Puutarhamessuilla

Kävin tänään puutarhamessuilla. Olen oikeastaan vieläkin matkalla. Kotiin on vielä vajaan tunnin matka. Olen ihan uuvuksissa, kun viime yö meni aika vähillä unilla ja päivä oli pitkä. Edn jaksa ajatella, mutta muutama kuvaa tässä.

Sienten tarina jatkuu pannulle

 Tässä sienet eilen.

Ja tänään, en enää voinut vastustaa kiusausta. Pakko maistaa. Leikkasin koko ryppään irti ja pilkoin pannulle.

Kaveriksi sipulin versoja.

 Versotan aina keväällä nahistuneita yksilöitä vesilasissa. Nyt noista tikkuen rei'istäkin pukkaa versoja. Hassua.

Ja kaalia. 

Alkuvuodesta kaali oli tosi edullista ja ostin monta. Laitoin muutaman kaalin kannan kukkaruukkuun ja pari alkoi kasvattamaan uusia lehtiä.

Voita ja ripaus suolaa. Oli muuten herkkua. En ollut aiemmin syönyt osterivinokkaita ja sienet olivat iloinen yllätys. Mieto, hyvä maku ja "lihaisa" koostumus.

Nyt sitten odottelen, että sangosta putkahtaisi uusi satsi.

Tämä on ollut ihan älyttömän mielenkiintoinen projekti!

Sienipäivitys

Viikko sitten kannen alla.

Eilen aamulla la 2.4.

Tänä aamuna su 3.4.

Aloin täyttämään sankoa käytetyillä kahvin puruilla su 6.3.

Tässä ensimmäinen postaus aiheesta.

Kevätmessut-lippujen arvonta

Minulla olisi kaksi pääsylippua Kevätmessuille. Vastaa kysymyseen, mistä toivoisit minun  blogissani kirjoittavan tämän kevään aikana. Arvon liput tämän viikon perjantaina eli 1.4. Uskon, että voittaja ehtii saamaan lippunsa kun postitan ne maanantaina. 

Itse olen jo toista kertaa menossa bloggarina messuille :-)

10 syytä omavaraistella

Käytän nyt tässä yhteydessä sanaa omavaraistella, koska meillä ei ole maatilaa, jossa harjoittaa pitkälle vietyä omavaraisuutta. Meillä on omakotitalo pienehköllä tontilla, metsän ja peltojen keskellä (jotka eivät ole meidän). Olemme asuneet talossamme yli kymmenen vuotta ja meillä monta syytä, miksi emme ole muuttaneet isompaan. Olemme kuitenkin luoneet omat systeemimme omannäköiseen elämään näissä puitteissa. Mielestäni olemme onnistuneet melko kivasti lisäämään omavaraisuutta elämässämme rajoitteista huolimatta. Tässä syitä miksi harjoitamme omavaraisempaa elämää.


1. Kasvimaa.
Kaikki alkoi kasvimaasta. Olemme kumpikin kotoisin maatilalta ja viljely on tuttua. Ammattia siitä ei kuitenkaan tullut. Minulle on itsestään selvää, että ihmisellä on kasvimaa, marjapensaita ja omenapuita. Minulla on ollut kasvimaa niin kauan kuin olen osannut kävellä. Se on juttu, joka on imetty äidinmaidossa. Ja se on minulla selkäytimessä hiljaisena tietona ja taitona. Se on lähes ainoa asia myös, jota vastaan en ole kapinoinut suhteessa vanhempieni tekemisiä ja arvoja vastaan. Se on kutsumus, vaikkei työ olekaan. Uskon, että minut on luotu viljelemään ja varjelemaan. Varjelusta pääsemmekin seuraavaan kohtaan.


2. Ekologisuus.
Olen ekoihminen ja kierrättäjä. Ihnoan tuottaa jätteitä ja varsinkin sellaisia, joita ei voi kierrättää. Näen roskan materiaalina, en jätteenä. Olen kokenut heräämisen ympäristöasioissa joskus teininä kai. Se on ohjannut valintojani. Talomme oli heräteostos ja löytö. Sen aiemmat omistajat olivat luomun ammattilaisia ja se näkyy talossa ja pihassa. Meillä on monia ekologisia ratkaisuja kuten puulämmitys ja kuivakäymälä. Myynti-ilmoitus suorastaan huusi lehdestä, että "Osta minut! Olen sinun talosi!" En saanut miestä ja lähipiiriä vakuutetuiksi asiasta. Ei taloja noin vain ostella ilman ennakkosuunnitelmia. Sitten ilmoitus hävisi lehdestä oltuaan siinä jo useamman kerran. Tuli tunne, että apua, joku osti taloni. Siitä paikasta otin yhteyttä kiinteistövälittäjään ja selvisi, että talo onkin vielä myynnissä. Ei mennyt kauaa kun muutimme. Tässä on yksi syy miksi, en halua muuttaa. Talo valitsi minut, ei toisinpäin. Talo on kulutukseltaan ja kustannuksiltaan pieni. Mistä pääsen seuraavaan kohtaan.


3. Raha.
Olen nuuka, pihi, tarkka rahoistani. Haluan käyttää vähän rahaa ekologisista syistä ja olen ekologinen taloudellisista syistä. Kun kasvattaa ja tekee itse ei mene rahaa niin paljon. Aikaa ehkä, mutta en laske aikaa rahassa. Aikani itselle ja perheelle ei ole hinnoiteltavissa. Se on ilmaista ja se vaan on. Haluan säästää rahaa unelmiini. Kun on pihi voi säästää pienistäkin tuloista. Kun on pihi voi tehdä osa-aikatyötä, että ehtii enemmän tekemään omia juttujaan. Olen myös kiinnostunut rahattomista vaihtoehdoista kuten vaihtotaloudesta. Rahattomuuteen liittyy myös se, että olen epäluuloinen nykyiseen taloussysteemiin, joka laskee kaiken ikuisen kasvun varaan. En usko siihen. Haluan olla mahdollisimman paljon irti systeemistä.


4. Vastarinta.
Elämäntapani on myös tietoista hiljaista kapinaa koko vallitsevaa systeemiä kohtaan. En usko, että tällainen meno voi jatkua ikuisuuksiin. Parasta varautua niukempiin aikoihin.


5. Varautuminen.
Varaudun tavallaan systeemin romahtamiseen. Kutsun kaikkea nyt vain systeemiksi, mutta moni varmaan tietää, mitä tarkoitan. Tosin varaudun myös siihen, että ihan tavallinen arki voi jonain päivänä yllättää. Tulee pitkä sähkökatkos, lakko, sairaus tai muuta sellaista, ettei kaikkea saakaan ihan heti kaupasta. Tai itselle tulee yllättävä rahan meno, eikä rahaa ehkä jääkään ruokaostoksiin. On hyvä, että ruokaa on kotona kellarissa tai sitä kotona pihassa kasvaa. Kotivara liittyy mielestäni läheisesti omavaraisuuteen.


6. Itsetekemisen tarve
Jokaisella on varmaankin joku rakas harrastus. Minun rakkaimmat harrastukseni ovat puutarhanhoito, eläimet, käsityöt, askartelu, paikkaaminen, säilöntä, leipominen ja kokkaaminen. Omavaraisuus on myös harrastus, vaikka on myös elämäntapa. Pidän tätä myös työnä, vaikka kaikki eivät sitä sellaisena näe. Tämä on mielestäni jopa tuottavampaa kuin moni palkkatyö. Luulisin. Toivottavasti  verottaja ei ala ajatella näin... Itsetekeminen liittyy myös rahaan ja ekologisuuteen.


7. Eläimet.
Mainitsinkin ne jo äsken, mutta omavaraisuuteen pyrkimiseni liittyy myös eläinrakkauteen ja haluun pitää eläimiä. Ja haluun olla ostamatta tehotuotettua lihaa. Ja varsinkaan ulkomaista. Eläimet ovat lemmikkejä ja harrastus, mutta myös ruokaa.


8. Ruoka.
Harrastuksena mainitsinkin sen jo. Ruuan alkuperä ja puhtaus ovat tärkeitä. Koska elämme nuukasti, monesti luomutuote jää kaupanhyllyyn hintansa takia. Itse kasvattaen saan luomusti kasvatettua ruokaa halvemmalla. Saan myös sellaisia tuotteita pihalta ja metsistä, joita kaupasta ei edes saa. Meidän kaupoissa ei ole esim. viiriäisenmunia tai latva-artisokkaa. Syön "ilmaista" gourmee-ruokaa. Ja toki, ruoka on kaiken perusta. Jos ei syö ei voi elää terveenä eikä elää ylipäänsä.


9. Lapset.
Haluan opettaa lapsilleni elämän perusasioita. Niitä joita itse opin kotona maatilalla. Haluan tarjota lapsille kasvuympäristön maalla. Haluan, että he saavat raitista ilmaa ja puhdasta ruokaa. Huomaan heissä jo samaa kapinaa kuin itsessäni oli. Valittavat toisinaan, että taasko omatekoista, kun kaupasta saa parempaa.  Mutta omasta tarinastani käsin uskon, että he tulevat arvostamaan taustaansa.


10. Uteliaisuus, palkitsevuus, mielekkyys.
Olen hirveän utelias tietämään, mitä kaikkea voi itse tehdä. Olen utelias oppimaan uusia taitoja. Olen utelias ymmärtämään luonnon ilmiöitä, kasveja ja eläimiä. Tämä on todella palkitsevaa kun näkee työnsä tuloksen. Tällainen elämä on minulle mielekästä. Ei se aina helppoa ole. Monet asiat saisi ainakin näennäisesti helpommalla, jos eläisi ihan "normielämää". Eikä joutuisi perustelemaan ihmisille ratkaisujaan. Tämä on minun tieni.


Kirjoitus syntyi hiukan ajatuksen virtana. Olen pohtinut näitä asoita paljon ja voisin varmaan vaikka kirjan kirjoittaa, jos vain osaisin. Olen joskus ennenkin pohtinut omavaraisuutta blogissani. Niistä voi lukea tunnisteen "omavaraisuus" alta. Siellä on arjen käytännön juttuja, ei pelkkää pohdintaa.


Aiheesta muissa blogeissa:
Kotiva(a)ra
Pihlajamäen kotitila
Korpikiven tupa
Korkeala
Farmer to bee
Koivukumpu

Ja yhteenveto edellisistä blogikirjoituksista :)