Monsteriporkkanat ja muuta sellaista

Tänään mä taas lusmuilin tai ahkeroin, kummin sen nyt sitten ottaa. Lapset olivat hoidossa, koska olin kuun alussa kai ajatellut pitäväni työpäivän. Mutta olin maanantain ja tiistain töissä ja siellä oli tosi hiljaista. Koska kotona oli enemmän tehtävää ja töissä ei juuri mitään tärkeää, tulinkin kotiin. Sääkin oli ihan loistavan kesäinen. Paljon sitten sainkin aikaiseksi. Ja näitä hommia en olisi saanut edes tehtyä, jos penskat olisivat pyörineet kotona. Minun on pitänyt laittaa muurahaishappoa mehiläispesääni jo kauan. Mutta homma on tyssännyt siihen, etten ole saanut aikaiseksi hakea veljeltäni happoa. Kai sitä jostain apteekistakin olisi saanut, mutta kun aiv-happo on paljon halvempaa ja veljellä on sitä isoissa kanistereissa. Äiti sitten oli muistanut tuoda sitä. Tänään siis läträsin sen hapon kanssa, enkä edes syövyttänyt itseäni. Pelkään tuollaisia aineita tosi paljon. Toivottavasti ei mennyt punkkimyrkytykset liian myöhäisiksi... Olen niin aloitteleva tunari tässä hommassa. On suuren luokan ihme, jos pörriäiset ovat hengissä ensi keväänä.

Toinen homma, jonka tein on se, että nyt ei tällä mäellä toistaiseksi kuulu kukon kiekumista lainkaan. Kukot ovat pakkasessa, 6,4 kg lähilihaa takapihalta. No on siinä luutakin, mutta kuitenkin. Rupesivat tappelemaan ja söivät vaan turhaan. Tuskin ainakaan isommat olisivat enää kasvaneet. Kolmelle kanalle aion hommata uuden kukon myöhemmin. Nämä kukot olisivatkin olleet kahden kanan veljiä, joten ei ne oikein olisi käyneetkään. Olen aikonut hautoa taas tipuja ensi keväänä. Jos hyvin käy taas ensi syksynä on kukkoja pakkasessa. Olisin ehkä yhden paistanut jo heti, mutta meidän sähköuuni on rikki, enkä jotenkin nyt halunnut lämmittää leivin uunia kun oli kuuma ja paljon muuta hommaa.

Kasvimaalta kävin tänään porkkanoita. Ja niistä on tullut ihan tajuttomia jättiläisiä! En ole koskaan kasvattanut moisia. Meidän porkkanat ovat aina olleet enmmänkin pieniä kuin isoja, vaikka ne ovat riittäneetkin aika kauan kevääseen. Nyt taitaa tulla huippusato kilomäärissä. Näissä on se hyvä puoli, että eivät nahistu niin herkästi kellarissa kuin pienemmät ja on enemmän syömistä. Mutta se huono puoli, että kun koko suurenee makeus ja maku vähenee. Ja meillä syödään porkkanaa eniten raakana, raasteena tai paloina. Ja oletettavasti nämä vielä paisuvat, koska en pysty nostamaan satoa ennenkuin kellari viilenee tarpeeksi, eikä se viilene näillä säillä. Ja nämä on kasvatettu ihan vaan kompostilla ja p****lla. Ei mitään keinotekoista. 

Kaalimaalla oli iloinen yllätys. Pari nyrkin kokoista persakaalia, jotka odotti jo poimijaa. Kaalimaa tuhoutui melkein täysin keskikesällä kun ötökät iski. Eikä niihin oikein mäntysuopa purrut, vaikka useamman kerran ruiskutin. Ötökät kuitenkin hävisivät sitten itsestään ja nämä upeat loppukesän säät pelastivat osan kaalistani. Pieniä keriä on tulossa muutama sekä muutama pieni kyssäkaali. Rehukaalia hieman myös, pitää vähän miettiä miten sitä käyttäisi, voiko antaa eläimille vai onko liian raskasta mahalle. Pakkasen puraisemia kaalin lehtiä olen antanut kaneille pieninä annoksina. Joskus hangen alta vielä. Avomaan kurkut, tomaatit ja ananaskoisot ovat myös tuottaneet näinä lämpiminä päivinä uutta kypsää kerättävää. Kurpitsat ovat kasvaneet myös mukavasti. Kalebassi kauniista kukinnastaa huolimatta ei ole tehnyt satoa. Hedelmän alut ovat kuihtuneet pois ja lehtiin iski kirvaarmeija.

Eilen meinasi iskeä kanikatastrofi. Kun aamulla katsoin ulos, takapiha vilisi kaneja. Käyn yleensä illalla lasten mentyä nukkumaan noin 9:n aikaan vielä tekemässä kierroksen pihalla. Olin antanut kaneille ruokaa, mutta sulkenut häkin oven huonosti. Emokani sekä koko lauma pentuja oli karannut. Sain ennen töihin lähtöä 5 poikasta kiinni. Loput sain onneksi illalla häkkiin. Paisti yhden, joka karkasi jo viime viikolla. Kun siivotessa olin avannut häkin katon, yksi poikanen livahti ulos. Sitä en ole saanut kiinni. Nyt se on jo vieroittautunut muusta pesueesta niin, ettei se enää edes hengaile oman häkkinsä läheisyydessä vaan lampaiden ja vuohen luona syömässä niiden heinää. Yhdellä tutulla olisi minkkiloukku, ehkä lainaan sitä... Sillä saa siis kanin vahingoittumattomana kiinni. Pelkään, että se syö kasvimaani, mutta ainakaan vielä se ei ole tehnyt niin. On enemmän kiinnostunut heinästä ja omenista.

Hassuja juttuja on tapahtunut muutenkin. Olin sunnuntaina kirkossa kahden kanan ja kahden kanin kanssa :D Paikkakuntani kirkko täytti vuosia ja juhlallisuuksiin liittyen paikalla oli myös pieni kotieläinpiha, jossa oli minun eläinten lisäksi myös kääpiökanoja ja suomenhevonen. Oi mukava jutustella ihmisten kanssa. Ihmiset tykkäävät puhua eläimistä. Tehdä kysymyksiä ja kertoa omista eläimistään ja eläinmuistoista. Yksi rouva jäi erityisesti mieleeni. Hän seisoi vain ehkä noin 20 minuuttia ja vain tuijotti kanojen touhuja. Tunnistin itseni tuosta. Saatan joskus juuttua pitkiksi ajoiksi tuijottamaan kanoja. Se on hyvin rentouttavaa ja meditatiivista puuhaa!