Syysloma oli ja meni jo aikoja sitten, mutta muutama kuva vielä "loman kivoimmasta päivästä", kuten lapset asian ilmaisivat.
Meillä ei ole nyt ollut varaa matkustella yhtään mihinkään. Eikä me oikein muutenkaan olla kovia matkustamaan. Ja lapset kärsivät kaikki enemmän tai vähemmän matkapahoinvoinnista, joten sekin tekee ainakin autoilusta vähän inhottavaa.
Ajoimme yhtenä päivänä lomalla omaan metsään vajaan 10 kilometrin päähän. Minä löysin kassillisen jäisiä suppiksia ja muut tekivät sillä aikaa nuotion.
Esikoinen sai synttärilahjaksi vesurin ja hän pääsi sitä ensi kertaa kokeilemaan tositoimissa. Poika oli tosi innoissaan.
Keskimmäinen "sisusti" nuotiopaikaa ja pehmusti penkkejä veljen karsimilla havuilla.
Pojat on joskus aiemmin tehneet sillan metsäojaan.
Metsurit töissä.
Paistoimme makkaraa ja vaahtokarkkeja. Mukana oli termareissa kahvia ja kaakaota.
Näitä retkiä pitäisi tehdä enemmän :) Hyvät muistot syntyvät pienistä asioista.
Me tehtiin vain yksi metsäretki tänä vuonna ja se on kyllä ihan liian vähän, eikä meillä ollut edes nuotiota, eväät vain. Mukavaa kun on tuollainen oma pikku puuhapalsta :)
VastaaPoistaEi mekään tällasia retkiä saada aikaseks tehhä kovin usein. Kerran pari vuodessa. Pojat käy kyllä isin kanssa sillon tällön metsässä muuten, ilman eväitä.
PoistaNii mustakin :)
VastaaPoistaSanotaan juurettomat ihmiset.
VastaaPoistaSe on oikeasti, ne jotka
ovat hyljänneet isiensä viisauden.
He olivat pahoja.
Mutta eivät suinkaan kaikessa.
Mitä me olemme?
Pahoja kaikessa.
Roska joukko ilman
perintöä,
ilman varsinaista hyvyyttä?
Nyt en ymmärrä? Hieno runo, mutta mitä tahdot tällä minulle sanoa. Että olen paha? Roskajoukkoa? Vailla hyvyyttä. Juureton? Ja hylännyt isieni viisauden?
PoistaJos sitä takoitit, taidat puhua ihan väärälle tyypille.... En tunnista itseäni. Vai puhutko omasta puolestasi?