Kissoja ja kursseja

En ole tainnut kertoa, että meille syntyi noin kolmisen viikkoa sitten neljä kissan pentua. Tässä kuvassa ovat vielä niin pieniä, etteivät silmät ole auenneet. Osasimme odottaa pentuja ja olimme niitä toivoneetkin. Viimeksi minulla on ollut kissan pentuja lapsuuden kodissani noin parikymmentä vuotta sitten. Näistä pennuista yksi on kenties vielä ilman kotia. Pennut ovat jo melkoisia killisilmiä ja kasvaneet hurjasti, mutta eivät vielä tule laatikosta itse pois. Emo on laihtunut tosi paljon imetyksen myötä, mutta yritämme ruokkia sitä hyvin ja antaa extraherkkuja. Kissamme on todella hyvä emo. Olin varannut kisulle laatikon, joka oli vuorattu vanhalla lakanalla, muttei se tietenkään sille kelvannut. Se kävi kokeilemassa laatikkoani monta kertaa ja hävisi sitten kokonaan. Pelkäsin, että se oli päässyt karkaamaan ulos. Olisi ollut kamalaa, jos se olisi pyöräyttänyt piilopennut jonnekin pihalle. Ne olisi sitten villiintyneet ja olisimme olleet todella pulassa. Mutta kissa olikin löytänyt mukavan pesän lasten lelulaatikosta pehmolelujen seasta. Olin tosi helpottunut, vaikka minusta ihmisen näkökulmasta paikka ei ihan paras olekaan. Näistä otuksista täytynee ottaa lisää kuvia myöhemmin. 

Viime viikolla pidin muutamille ystäville villiyrttikurssin kotona, koska opiston kautta kurssi peruuntui. Ei ollut riittävästi ilmoittautuneita. Oikeastaan oli hauskempaa pitää kurssia kotona. Toivottavasti kurssilaisillakin oli mukavaa.

Tämän viikonlopun vietin itse kana- ja lammaskurssilla. Siellä oli mukavaa ja taisin jotain uuttakin oppia, vaikka paljon oli tuttuakin. Vieralukohteet oli kivoja ja aina on mukavaa tutustua uusiin ihmisiin.

P.s. Toinen mehiläispesä on saanut vielä olla rauhassa. Ja kyllä. Pesän tuhoaja oli todella karhu.