lauantai 4. kesäkuuta 2016

Uutta elämää

Meillä ei ole vielä koskaan aiemmin ole ollut hautovaa kanaa. Nyt kolmisen viikkoa siten yksi kana katosi. Löysin sen parin päivän päästä ankkojen luukun takaa. (Ankkoja meillä ei tänä vuonna ole.) Vähän jännitti jaksaako noin vuoden vanha kananen hautoa loppuun saakka. Pari päivää sitten kana ilmestyi pihaan seitsemän tipun kanssa. Pesässä oli seitsemän munaa lisää. Niistä kaksi oli yrittänyt kuoriutua, mutta viisi oli kokonaan ehjiä. Vein ne kaikki pois, kun olivat jo ihan kylmiä,veikä niistä enää olisi mitään tullut. Ehkä olivat tyhjiä? En viitsinyt availla. Nyt kana lapsineen on aidattu ankkojenaitaukseen, jossa niiden on turvallista olla, mutta tilaa liikkua kuitenkin. Pääsevät yöksi tuttuun koppiinsakin. On se kyllä ihmeellistä seurata, miten kana ruokkii ja suojelee. Lämmittää, hoivaa ja puolustaa tipujaan.

Eilen posti toi myös kuningattaren, koska tein ostamastani mehiläispesästä jaokkeen. Eilen haimme myös eräältä tutulta kaksi gerbiiliä. Nyt gerbiilejä on viisi. Gerbiilit on aika verrattomia tyyppejä. Niiden pahvin ja paperin silppuamistyönsä on minusta verratonta seurattavaa. Tekevät kanoille kuviketta ;-)


14 kommenttia:

  1. Läpivalaisitko munia? Kun kana alkaa hautomaan, tulee munia monen päivän ajalta ja näin kuoriutumisten välillä voi olla montakin päivää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En läpivalaissut ja kyllä noissa seitsemässä on meille enemmän kuin tarpeeksi :-)

      Poista
    2. Mä jotenkin ajattelin, ettei niistä voisi edes tulla mitään, jos ovat jäähtyneet ihan kylmiksi välillä. Tuo kanan pesä ei ole sisätiloissa varsinaisesti.

      Poista
  2. On teillä mielenkiintoista elämää - luontoa ja eläimiä. - Blogissani on arvonta, jossa on palkintoina kolme puutarhakirjaa. Käyhän kurkkaamassa.

    VastaaPoista
  3. On se ihmeellistä! Ajan saisi varmaan hyvin kulumaan kanaperhettä seuratessa.

    VastaaPoista
  4. Kyllä! Kanan katselu on hypnoottista ja terapeuttista. Nollaa pään paremmin kuin mikään telkkarin kattelu. Ja joskus siinä hurahtaa aikaa vähän tarpeettomankin kauan.

    VastaaPoista
  5. Minä en ole enää tänä vuonna jaksanut läpivalaista munia, mutta haudonnan päätteeksi ravistan varovasti kuoriutumattomia munia, jos ne on mätiä, siis kehittymättömiä tai kehittymisen kesken lopettaneita, niin ne hölskyy, sen kuulee ja tuntee, mutta liian kovaa ei saa hölskyttää, ettei muna mene rikki, se mädän kananmunan haju... Vielä kehitysvaiheessa olevat munat kestävät yllättävän hyvin jäähtymisen, niiden kehitys vain hidastuu, mutta melko valmiit tiput ennen kuoriutumista ei kestä olla pitkään pois emon alta. Onnea tipuista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin osa niistä munista hölskyi, eli tuskin niistä kovin monesta olisi mitään tullut enää. Olin tosi yllättynyt, että noinkin monta tipua tulla tupsahti. Meillä ei ole koskaan ollut mitään hautomaintoa kellään. Nyt sain tänä keväänä silkkikukon ja ajattelin, että tulevaisuudessa saattaisimme saada hautomaintoisen puolisikin, mutta tämä tapahtuikin nyt näin äkkiä.

      Poista
  6. Voi, toi teidän kana näyttää ihan meidän Kanaselta! <3

    Minä voisin tuijottaa vaikka kuinka kauan kanaemon ja tipusten touhuja. Siinä vaipuu jonkilaiseen transsiin ja unohtaa kaiken muun! =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on tämmönen sekarotuinen, osaksi alho, osaksi kuruvetinen ja loput ties mitä sekoitusta :-)

      Poista
    2. Tää on tämmönen sekarotuinen, osaksi alho, osaksi kuruvetinen ja loput ties mitä sekoitusta :-)

      Poista
  7. Kanat tuntuu olevan nykyään suosiossa ja kyllähän ne mukavia ovat. Mitenkähän tuo pärjäisi tuossa kuistilla - voisi kyllä tulla taloyhtiöltä sanomista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, tosi monilla on kanoja. Voipi olla, että kuisti ei ehkä ole paras paikka kanoille, mutta kanoja on kyllä taajamissakin asuntoalueilla.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...