tiistai 22. marraskuuta 2011

Näpertelyä

Meidän kylällä on aktiivinen kyläseura, jolla on perinteenä järjestää jouluaskarteluilta. Eilen olin poikien kanssa askartelemassa. Siellä olisi voinut opetella neulomaan jotakin trendihuivia jostakin uutuus langasta. Lanka oli avattuna verkkoa. Minulle ihan uusi juttu... En tullut siihen perehtyneeksi, kun pojat tuskin olisivat tuskin antaneet siihen mahdollisuutta. Sen sijaan teimme helmikorut. Ihastuin kovasti tuohon helmitekniikkaan, jossa helmet on kuin rypäleinä yhdessä. Tein vähän vähempi solmuja omaani kuin mallissa oli. Lisäksi valoin kynttilöitä emalimukeihin. Ehkä otan niistä kuvia myöhemmin. Tuo keskimmäinen kaulakoru on meidän kolmevuotiaan tekemä. Hyvin jaksoi näpertää, vaikka helmet välillä pyörivätkin pitkin lattioita :)

Alakerrassa käydessä huomasin, että sipulilaatikossa itää. Onneksi vaan yksi sipuli, eikä kaikki. Toin sen vesilasiin vihertymään ja kasvamaan versoa salaattiin tai leivänpäälle.
Voin haaveilla keväästä sitä syödessäni :)
Ja kun olen niin nuuka, eipähän mene tämäkään sipuli hukkaan :D

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Viljatuotteita läheltä

Meillä syödään tosi usein mannapuuroa. Se on tosi pikaruokaa, josta kaikki meillä tykkää. Löysin jokin aika sitten tällaisen lähituotteen: speltmannaruurimot ja niistä tulee todella hyvää mannapuuroa. Lapsuudessani meillä syötiin tosi paljon maitoruokia, koska vanhemmillani oli maitotila. Ehkä tämä viehtymys maitopuuroihin ja velleihin tulee sieltä. Ja aina kun kaupassa on tarjousmaitoa (useimmiten luomumaito on laputettu oranssilla), meillä syödään velliä, puuroa, pannaria tai lettuja. Ja tarjouspiimästä tehdään tietysti savolaista ohrarieskaa ja siihen käytetään tätä toista lähituotetta: Rapion rieskaryynejä. Nämä on oikeasti meillä ihan lähiruokaa ja toinen tulee ihan lähes omalta kylältä. Mutta enpäs kerro kumpi ;)
Kerran muuten kokeilin laittaa mannapuuron jämät rieskataikinaan ja tulipas muuten hyvää ja pehmeän makuista rieskaa.

Maa-artisokkaa ja lehtikaalia vielä löytyi

Eilen sain aikaiseksi piipahtaa vielä kasvimaalla. Keräsin viimeiset lehtikaalit pois ja pienen sankollisen maa-artisokkaa. Artisokkaa vielä jäi, kun kulutus on aika pientä, koska vain minä sitä syön. Ukoille ei maistu, valitettavasti. Vartti kuvan ottamisen jälkeen alkoi sataa lunta :)
Lehtikaalin pienensin silpuksi ja lisäsin siihen persiljaa ja oreganoa (joita myös kasvoi vielä) sekä (kaupan) paprikaa. Tuli mielestäni hyvää salaattia. (ukot eivät suostuneet maistamaan) Osan maa-artisokista käytin sosekeittoon. Olen pitänyt maa-artisokan makua aika tympeänä, mutta siihenkin tottuu ja alkaa pitää. Laitoin sosekeittoon myös kurpitsaa, porkkanaa, palsternakkaa ja puolikkaan paprikan. Mausteeksi suolaa ja pippuria sekä lisäksi vielä 2dl kuohukermaa. Sitten kaikki sauvasekoittimella hienoksi. Ja tuli niiiin hyvää ja pehmeää. Mielestäni paprika sopi maa-artisokan kanssa tosi hyvin. Aiemmin kokeilemani sipuli tai persilja taas eivät minusta sopinee maa-artisokan makuun.


Green hubbard Chigago warted- kurpitsa


Ulkomaan ihmeitä tämänkin kurpitsan siemenet. Kurpitsat aika pieniä, hunajamelonin kokoisia. Ei kovin paljon syömistä, mutta hyvä ja makea. Ja loppujen lopuksi ihan kivan kokoisia sillä tämän saa käytettyä kokonaan sama tien. Ei mene hukkaan, niinkuin tooosi isoille voi joskus käydä. Kuopus söi tätä ihan raakana, niinkuin usein muitakin kurpitsoita. Luulee meloniksi :D Tein tästä pannaria ja lisäsin sosekeittoon ja lihapaistiin. Olen miettinyt simenten paahtamista, mutta jäi tälläkin kertaa...

Aamuruskoja


Käyn töissä siten, että aamuisin ajan kohti auringon nousua ja illalla palaan kohti auringon laskua. Ja siten tulen usein huomanneeksi kauniit aamu- ja iltaruskot. Nyt on ollut jotenkin tosi harmaa ja apea olotila, mutta viime viikolla yhtenä aamuna oli sellainen valoshow taivaalla, että harmaus karisi töihin mennessä. Ylempi kuva on kotipihasta. Kuopus huomasi taivaan ensin ja tuumasi: "Äiti, wau, liikkuvia värejä!" Harmi, ettei ollut enää kyydissä kun taivas oli punaisen, pinkin, oranssi jo lähellä työpaikkaani.

maanantai 14. marraskuuta 2011

Soodaa

Paikallisessa halpakaupassa oli ruokasooda paljoustarjouksessa. En juuri käytä sitä mihinkään ruokaan, mutta sitä tarvitaan silti aina. Nimittäin puhdistamiseen.

Mikron saa puhtaaksi ja raikkaaksi kun laittaa kuppiin soodaa ja vettä ja laittaa ne mikroon lämpenemään pariksi kolmeksi minuutiksi. Pinttynytkin mikro lähtee puhtaaksi ihan kevyesti pyyhkimällä sen jälkeen.

Kerran huomasin vahingossa, että olin laittanut mikroon soodaveden teen tummentamassa kupissa ja tummentumat olivat samalla alkaneet irrota kupista. Sen jälkeen olen puhdistanut teekupit myös kuumentamalla ne mikrossa soodaveden kanssa. (Tosin nyt kun on se astianpesukone, tämä asia ei ole enää niin ajankohtainen)

Jääkaapista saa pahat hajut pois, jos laittaa sinne soodavesi astian joksikin aikaa.

Huonosti vetävän viemärin saa auki, kun kaataa sinne ensi soodaa ja päälle etikkaa. Aineet alkavat kuplia ja sihistä kovasti. Jonkin ajan päästä voi huuhdella aineet pois kuumalla vedellä. Viemärin pahahaju poistuu samalla.

Soodavinkkejä on varmasti paljon lisääkin, mutta näitä olen tullut itse käyttäneeksi.

Pakurikääpä

Isäntä toi viime viikolla metsästä tuliaisena pakurikäävän. Reilun vuoden aikana olemme muutaman käävän löytäneet. Tässä linkki, jossa on enemmän kyseisestä käävästä: pakurikääpä
En ole ihan säännöllisesti kääpää käyttänyt ja nyt kun olen raskaana en ole teetä keitellyt kun en ole mistään varmaa tietoa löytänyt, että voiko käyttää vai ei. Parempi varman päälle. Syöpäsairaalle isälle äiti keittää kääpä teetä ilmeisesti päivittäin. Hänellä on aina jääkaapissa kylmää kääpäteetä pullollinen. Ehkä tämäkin kääpä menee papalle.
Evira muuten kielsi pakurin elintarvike käytön tämän vuoden alussa, mutta lievensi kieltoa syyskuussa niin, että pakuri on sallittu ravintolisissä. Lisätietoa siitä: Evira

Myöhempi lisäys: tällainen linkki
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...