Me ollaan ulkoitu nyt paljon kun sää on lauha. Lapset tykkää kun voi tehdä lumipalloja ja elukat näyttää tykkäävän kun on lauhaa. Joku tuolla aiemmin toivoi, että kirjoittaisin meidän vuohesta. En ole jotenkin muistanut kirjoittaa eläimistä mitään. Eilen laskin kanatkin hetkeksi ulos, mutta ei siitä mitään tullut kun ovat olleet viimeksi pihalla noin kuukausi sitten ennen lunta. Pelkäsivät raukat ja kököttivät vain pöllien päällä seinän vieressä. No saivatpahan ehkä 20 minuutin ajan auringonvalohoitoa ja raitista ilmaa. Ne kun ovat niin arkirutiinia ja osa päivää, ettei osaa ajatella niitä mitenkään ihmeellisyyksinä. Tai välillä sitä kyllä pysähtyy vain tuijattamaan ja seurailemaan niitä pitkiksi ajoiksi ja miettii, että onko nää oikeasti minun. Minä kun luulin, etten voi ottaa eläimiä kun minulla ei ole oikeaa maatilaa. Usein asiat on omasta asennoitumisesta kiinni.
En voi. En pysty. En osaa. En saa.
Asiat ovat useimmiten näin vain omassa päässä. Joko itse ei usko asiaansa tai sitten lähipiiri on onnistunut iskostamaan epäilevät ajatukset. Jos en ole muuta oppinut, niin ainakin sen, että kannattaa ainakin yrittää toteuttaa haaveita, joita kovasti tahtoo. Myönnän kyllä epäileväni monia asioita edelleen. On juttuja, joiden kanssa en ole vielä ylittänyt mahdollisuuden kynnystä. En ole riskin ottaja. Mikä voi olla ajoittain aika hyväkin juttu.
Luulin jokunen vuosi sitten, että en voi ottaa kanoja, koska meillä ei ole kanalaa. Luulin myös samaa lampaiden ja vuohien suhteen. Otimme toissa kesänä neljä pässiä. Kaksi teurastettiin syksyllä, mutta kaksi jäi aikaansaamattomuuden vuoksi talveksi meille. Niillä oli kylmä sisätila naapurilta vuokratussa liiterissä ja pääsivät sen edustalle ulkoilemaan. Hyvin pärjäsivät. Aiemmin meillä oli ollut samassa aitauksessa kesäsika. Pässeille aluetta vain hiukan laajennettiin. Minua alkoi tympäistä se, että elukat olivat naapurin puolella, vaikkakin oikeastaan meidän pihapiirissä. Mutta tuntui, että meistä on vaivaa, vaikka naapurit eivät vakituiseen asukaan tilallaan. Liiteriksi tilaa edelleen vuokraamme, mutta tuntui nololta sonnata toisten tiloja. Oikeasti meillä on maailman ihanimmat naapurit, eivätkä he koskaan valittaneet eläimistä. Oikeastaan ihalivat niitä ja kävivät aina katsomassa.
Olin jo muutaman vuoden painostanut isäntää ja rankuttanut, saisinko saunan liiterin kanalaksi. Useamman vuoden taivuttelun jälkeen pääsimme yhteisymmärrykseen. Liiteristä ei ole varsinaisesti hyötyä puiden kannalta, sillä siihen mahtuu noin parin kuukauden puut ja se on aika vähän. Meillä on noin puolentoista-parin vuoden puut tuossa naapurin tontilla ja liiterissä. Siihen pääsee kärryn kanssa toisin kuin tähän omaan pihaan.
Saunan liiterissä on pieni ikkuna, ovi ja sähkövalo. Siinä oli pelkät lautaseinät ja rako seinän ja maan välissä. Haveilimme muuntavamme liiterin kanalaksi melkein nolla budjetilla. Ihan niin vähällä ei päästy. Siihen meni noin 200 euroa. Ihan aluksi isäntä purki peltikaton, koska se oli vuotanut. Hän vaihtoi katon alle uusia lautoja ja naulasi kattopellit takaisin. Seinät eristettiin lasivillalla ja kivijalaksi muurattiin lekaharkkoja. Tilaan jäi maalattia. Sisäseinillä eristeen päällä on monenlaisista levynpaloista tilkkutäkkinä koottu seinä. Siksi siitä ei ole kuvaa, kun isännän mielestä se on niin ruma. Ei saa näyttää kellekään. Sisätilan suuruus on noin 9 neliötä. Tila on jaettu niin, että noin 1/3 tilasta on kanoilla. Maalattiaan on rautakangen avulla lyöty muutama kuusinen aitatolppa, joihin on nidottu kanaverkko kiinni. Ovena on vaneri levy, jossa on saranat. Kanakopissa on luonnon oksista tehty orsi ja munintapesä, joka on vanha puinen ruokapöydän tuoli, johon on kiinnitetty puinen hedelmä kori. Tuolin alapinnoihin on kiinnitetty muovinen kori.
Lampaiden ja vuohen puolella on metallinen heinähäkki seinässä ja toinen samanlainen puinen tuoli, jossa vuohi tykkää seisoskella.
Millä tila lämpiää? Ei millään.
Isommat eläimet tuottavat lämmön ja nyt kestopehkukin on käynnistynyt viimein.
Kovilla pakkasilla, noin -15 ja yli, en päästänyt lampaita ja vuohta ulos ollenkaan, koska vältin oven turhaa availua ja tila olisi kylmennyt kanoille liikaa. Varjelin, ettei vesikään jäätyisi. Kaikkein kylmimmilläkään ilmoilla koppi ei jäähtynyt alle +5 asteen. Silloin kun on lauhempaa päästän isot elukat ulos ja kanoille avaan niiden kopin oven, jolloin saavat koko eläinsuojan käyttöönsä.
En tiedä, miltä kuulostaa, mutta minä olen erittäin tyytyväinen tuohon kopperoon. Mies kyllä noitui ja sadatteli useamman kerran kesällä koppiprojektin kanssa, mutta minusta hän suoriutui erityisen hyvin. Hän ei ole koskaan pahemmin rakentanut mitään ja epäili kykyjään suuresti.
Tuosta vuohesta vielä. Se on ihan vain lemmikki. Sellainen kääpiövuohi. En oikein tiedä pystyisikö sitä lypsämään, jos sillä teettäisi kilejä. Jostain lueskelin, että ne voisivat joitakin desejä maitoa antaa. En tiedä olisiko vaivan arvoista kokeilla. Tämä on tällaine harjoittelu vuohi, matkalla kohti "oikean" vuohen hankintaa :D
Tuossa kuvassa voit huomata, että tuo lammas on turhan paksussa villassa... En ole uskaltanut ihan vielä keritä sitä, kun ehkä vähän elättelen toiveita, että se voisi olla tiineenä. Pelottaa, että satuttaisin sitä jotenkin.
Arkeen kuuluu vahvasti noiden elukoiden lisäksi keittiöhommat. Olen alkanut taas pitkästä aikaa leipoa viikottain. Noin kahden viikon välein teen ruisleipää ja muita leivonnasia keskiviikkona tai torstaina. Tänään tein sämpylöitä. Olen nyt raivannut keittiön kaappeja. Töissä käydessä ruuanlaittoni ei tainnut olla kovin suunnitelmallista, vaikken joka päivä töissä käynytkään. Niinpä olen löytänyt monia avattuja ja avaamattomia jauhopusseja, joissa päiväykset paukkuu. Niitä nyt sitten leivon pois. Välillä on hyvä tehdä inventaariota. Näissä sämpylöissä on kaura- ja vehnäleseitä sekä orhra- ja vehnäjauhoja ja vuoden vanhaa kuivahiivaa. Hiiva toimi moitteettomasti. Huomenna paistan ruisleipää.
Mietin toisinaan, pitäisikö karpata tai jättää jauhot pois. Mutta eipä se taida onnistua. Olen niin leipä- ja puuroihminen, että mieluummin en jättäisi. Paranisiko ihottuma tai pää viljattomuudella. Jossain vaiheessa olin ilman viljaa ja perunaa muutaman kuukauden ja olo oli kyllä parempi. Paitsi ensimmäisen kuukauden oli pinna ihan tolkuttoman kireä. Sikälikin on parempi, että syön, mitä muutkin, koska perheessämme on pari hyvin nirsoa tyyppiä. Ei voi mennä siihen, että kaikki syö eri ruokia. Kun kerran mitään pakottava terveydellinen seikka ei sitä vaadi.
No, tulipas taas vävän siellä täällä hypittyä näissä aiheissa.
Kiitos kaikille, jotka olette viime aikoina kommentoineet blogissani. En oikein ole saanut niihin vastatuksi, kun kone jumittaa. En tiedä, mitkä asetukset ovat taas ihan päin mäntyä.
