Kevätmessut-lippujen arvonta

Minulla olisi kaksi pääsylippua Kevätmessuille. Vastaa kysymyseen, mistä toivoisit minun  blogissani kirjoittavan tämän kevään aikana. Arvon liput tämän viikon perjantaina eli 1.4. Uskon, että voittaja ehtii saamaan lippunsa kun postitan ne maanantaina. 

Itse olen jo toista kertaa menossa bloggarina messuille :-)

10 syytä omavaraistella

Käytän nyt tässä yhteydessä sanaa omavaraistella, koska meillä ei ole maatilaa, jossa harjoittaa pitkälle vietyä omavaraisuutta. Meillä on omakotitalo pienehköllä tontilla, metsän ja peltojen keskellä (jotka eivät ole meidän). Olemme asuneet talossamme yli kymmenen vuotta ja meillä monta syytä, miksi emme ole muuttaneet isompaan. Olemme kuitenkin luoneet omat systeemimme omannäköiseen elämään näissä puitteissa. Mielestäni olemme onnistuneet melko kivasti lisäämään omavaraisuutta elämässämme rajoitteista huolimatta. Tässä syitä miksi harjoitamme omavaraisempaa elämää.


1. Kasvimaa.
Kaikki alkoi kasvimaasta. Olemme kumpikin kotoisin maatilalta ja viljely on tuttua. Ammattia siitä ei kuitenkaan tullut. Minulle on itsestään selvää, että ihmisellä on kasvimaa, marjapensaita ja omenapuita. Minulla on ollut kasvimaa niin kauan kuin olen osannut kävellä. Se on juttu, joka on imetty äidinmaidossa. Ja se on minulla selkäytimessä hiljaisena tietona ja taitona. Se on lähes ainoa asia myös, jota vastaan en ole kapinoinut suhteessa vanhempieni tekemisiä ja arvoja vastaan. Se on kutsumus, vaikkei työ olekaan. Uskon, että minut on luotu viljelemään ja varjelemaan. Varjelusta pääsemmekin seuraavaan kohtaan.


2. Ekologisuus.
Olen ekoihminen ja kierrättäjä. Ihnoan tuottaa jätteitä ja varsinkin sellaisia, joita ei voi kierrättää. Näen roskan materiaalina, en jätteenä. Olen kokenut heräämisen ympäristöasioissa joskus teininä kai. Se on ohjannut valintojani. Talomme oli heräteostos ja löytö. Sen aiemmat omistajat olivat luomun ammattilaisia ja se näkyy talossa ja pihassa. Meillä on monia ekologisia ratkaisuja kuten puulämmitys ja kuivakäymälä. Myynti-ilmoitus suorastaan huusi lehdestä, että "Osta minut! Olen sinun talosi!" En saanut miestä ja lähipiiriä vakuutetuiksi asiasta. Ei taloja noin vain ostella ilman ennakkosuunnitelmia. Sitten ilmoitus hävisi lehdestä oltuaan siinä jo useamman kerran. Tuli tunne, että apua, joku osti taloni. Siitä paikasta otin yhteyttä kiinteistövälittäjään ja selvisi, että talo onkin vielä myynnissä. Ei mennyt kauaa kun muutimme. Tässä on yksi syy miksi, en halua muuttaa. Talo valitsi minut, ei toisinpäin. Talo on kulutukseltaan ja kustannuksiltaan pieni. Mistä pääsen seuraavaan kohtaan.


3. Raha.
Olen nuuka, pihi, tarkka rahoistani. Haluan käyttää vähän rahaa ekologisista syistä ja olen ekologinen taloudellisista syistä. Kun kasvattaa ja tekee itse ei mene rahaa niin paljon. Aikaa ehkä, mutta en laske aikaa rahassa. Aikani itselle ja perheelle ei ole hinnoiteltavissa. Se on ilmaista ja se vaan on. Haluan säästää rahaa unelmiini. Kun on pihi voi säästää pienistäkin tuloista. Kun on pihi voi tehdä osa-aikatyötä, että ehtii enemmän tekemään omia juttujaan. Olen myös kiinnostunut rahattomista vaihtoehdoista kuten vaihtotaloudesta. Rahattomuuteen liittyy myös se, että olen epäluuloinen nykyiseen taloussysteemiin, joka laskee kaiken ikuisen kasvun varaan. En usko siihen. Haluan olla mahdollisimman paljon irti systeemistä.


4. Vastarinta.
Elämäntapani on myös tietoista hiljaista kapinaa koko vallitsevaa systeemiä kohtaan. En usko, että tällainen meno voi jatkua ikuisuuksiin. Parasta varautua niukempiin aikoihin.


5. Varautuminen.
Varaudun tavallaan systeemin romahtamiseen. Kutsun kaikkea nyt vain systeemiksi, mutta moni varmaan tietää, mitä tarkoitan. Tosin varaudun myös siihen, että ihan tavallinen arki voi jonain päivänä yllättää. Tulee pitkä sähkökatkos, lakko, sairaus tai muuta sellaista, ettei kaikkea saakaan ihan heti kaupasta. Tai itselle tulee yllättävä rahan meno, eikä rahaa ehkä jääkään ruokaostoksiin. On hyvä, että ruokaa on kotona kellarissa tai sitä kotona pihassa kasvaa. Kotivara liittyy mielestäni läheisesti omavaraisuuteen.


6. Itsetekemisen tarve
Jokaisella on varmaankin joku rakas harrastus. Minun rakkaimmat harrastukseni ovat puutarhanhoito, eläimet, käsityöt, askartelu, paikkaaminen, säilöntä, leipominen ja kokkaaminen. Omavaraisuus on myös harrastus, vaikka on myös elämäntapa. Pidän tätä myös työnä, vaikka kaikki eivät sitä sellaisena näe. Tämä on mielestäni jopa tuottavampaa kuin moni palkkatyö. Luulisin. Toivottavasti  verottaja ei ala ajatella näin... Itsetekeminen liittyy myös rahaan ja ekologisuuteen.


7. Eläimet.
Mainitsinkin ne jo äsken, mutta omavaraisuuteen pyrkimiseni liittyy myös eläinrakkauteen ja haluun pitää eläimiä. Ja haluun olla ostamatta tehotuotettua lihaa. Ja varsinkaan ulkomaista. Eläimet ovat lemmikkejä ja harrastus, mutta myös ruokaa.


8. Ruoka.
Harrastuksena mainitsinkin sen jo. Ruuan alkuperä ja puhtaus ovat tärkeitä. Koska elämme nuukasti, monesti luomutuote jää kaupanhyllyyn hintansa takia. Itse kasvattaen saan luomusti kasvatettua ruokaa halvemmalla. Saan myös sellaisia tuotteita pihalta ja metsistä, joita kaupasta ei edes saa. Meidän kaupoissa ei ole esim. viiriäisenmunia tai latva-artisokkaa. Syön "ilmaista" gourmee-ruokaa. Ja toki, ruoka on kaiken perusta. Jos ei syö ei voi elää terveenä eikä elää ylipäänsä.


9. Lapset.
Haluan opettaa lapsilleni elämän perusasioita. Niitä joita itse opin kotona maatilalla. Haluan tarjota lapsille kasvuympäristön maalla. Haluan, että he saavat raitista ilmaa ja puhdasta ruokaa. Huomaan heissä jo samaa kapinaa kuin itsessäni oli. Valittavat toisinaan, että taasko omatekoista, kun kaupasta saa parempaa.  Mutta omasta tarinastani käsin uskon, että he tulevat arvostamaan taustaansa.


10. Uteliaisuus, palkitsevuus, mielekkyys.
Olen hirveän utelias tietämään, mitä kaikkea voi itse tehdä. Olen utelias oppimaan uusia taitoja. Olen utelias ymmärtämään luonnon ilmiöitä, kasveja ja eläimiä. Tämä on todella palkitsevaa kun näkee työnsä tuloksen. Tällainen elämä on minulle mielekästä. Ei se aina helppoa ole. Monet asiat saisi ainakin näennäisesti helpommalla, jos eläisi ihan "normielämää". Eikä joutuisi perustelemaan ihmisille ratkaisujaan. Tämä on minun tieni.


Kirjoitus syntyi hiukan ajatuksen virtana. Olen pohtinut näitä asoita paljon ja voisin varmaan vaikka kirjan kirjoittaa, jos vain osaisin. Olen joskus ennenkin pohtinut omavaraisuutta blogissani. Niistä voi lukea tunnisteen "omavaraisuus" alta. Siellä on arjen käytännön juttuja, ei pelkkää pohdintaa.


Aiheesta muissa blogeissa:
Kotiva(a)ra
Pihlajamäen kotitila
Korpikiven tupa
Korkeala
Farmer to bee
Koivukumpu

Ja yhteenveto edellisistä blogikirjoituksista :)

Sieniä kahvinporoissa

Alunperin törmäsin facebookissa tällaiseen artikkeliin, jossa kerrottiin, että käytetyissä kahvinporoissa voi kasvattaa sieniä. Meillä keittiön kompostiin ei välttämättä tule mitään muuta kuin kahvinporoja. Ruuan tähteet ja kuoret menevät lähes poikkeuksetta eläimille. Välillä mietin kahvinjuonnin lopettamista, mutta olen tosi addiktoitunut ja saan päänsäryn tai migreenin aamupäivällä, jos aamukahvi jää väliin. Ja saa kai ihmisellä joitain paheita kuitenkin olla. 

Koska facebook tunnetusti poimii mainosmateriaalia google hakujeni ja facebookin kautta klikattujen sivujen perusteella, sain seinälleni Hyvinvoinnin tavaratalon mainoksen sienten kasvatus paketista. Tilasin sen siltä istumalta. Mainos osui ja upposi.

Tässä tämä nyt on. Tänään meillä kävi paljon vieraita kuopuksen synttäreillä, keitimme paljon kahvia ja sain paljon materiaalia kasvatussankooni. Tästä se lähtee. Pitäkää peukkuja. Palaan asiaan asian edetessä.

Nämä on juttuja joita mainostaa mielellään ja joita hankkii erittäin mielellään. Tällaista tarvitaan!

Tässä vielä linkki Helsienen sivuille.

Näin sienet ovat alkaneet kasvaa.

Lihapullia

Olen taas viikonlopun töissä ja piti tehdä jotain ruokaa valmiiksi perheelle. 

Lihapullat:

Omaa pässin jauhelihaa, purkki kermaviiliä, valkosipuliöljyä loraus, oman kananan muna ja kolme viiriäisen munaa, sipuli ja valkosipulin kynsi (omalta pihalta myös), teelusikallinen chilijauhetta omista chileistä ja kaupasta loput: pippuri, suola, ja korppujauho. Korppujauhoakin teen toisinaan itse.

25 minuuttia ja 225 astetta.

Jälkkäri/aamupala/iltapala: mustikkasoppaa.

Herneenversot vähän venähti!

 Näitä perheen kaksi nuorinta napostelee suoraan ruukusta. Hyviähän ne ovatkin.

Tämä viikko on ollut aika ankea. Tosi flunssainen olo koko ajan, muttei kuumetta. Niinpä en osaa oikein jäädä pötköttämään, mutten saa mitään aikaankaan. 

Viime viikonloppuna kävin mehiläiskurssin. Toivottavasti saisin hankittua uuden pesän tai kaksi ja oppisin niitä hoitamaan. Ärsyttävää kun ei onnistu.

Toissapäivänä laitoin paprikoita ja chilejä kasvamaan sekä maissia ja melonia. Ne ovat kylppärissä lattialämmityksen päällä itämässä. Jälkimmäiset ovat itäneet jo. Laitan tomaatit vasta maaliskuun puolella. 

Pikahuovutettu istuinalusta

Keväästä syksyyn, istun usein takapihalla nyhräämässä jotain ja aina paleltaa takamusta. Siksi päätin tehdä villaisen istuinalustan. En ole mitenkään kokenut tai taitava huovuttamaan, saati, että minulla olisi edes pitkäjänteisyyttä mihinkään isompaan. Istuinalusta on huovutettu villalevyistä, jotka on suoraan lampaasta. Liotin niitä ensin puolipäivää pesuvadissa, että suurin osa pölystä ja liasta irtosi ja muutaman kerran huuhtelin. Sitten asettelin villalevyt ristikkäin ja päällekkäin vanhan vaippaharson päälle ja huovutin hetken ajan perinteisellä mäntysuopa-kuumavesi-kylmävesi-hankaus-menetelmällä. Jos ei muuta niin ainakin likaa irtosi. Sitten laitoin toisen harson päälle. Rullasin ja sidoin langalla rullan tiiviiksi. Laitoin pötkylän pesukoneeseen ja pesin noin 70 asteessa normaalilla kirjopesulla. Ylemmässä kuvassa tilanenne konepesun ja kuivauksen jälkeen. Saunassa kuivui tosi nopeasti. Pötkylä oli hiukan auennut koneessa, mutta ei kokonaan. Huopaan oli jäänyt reikiä, jotka kursin kasaan villalangalla ja parsinneulalla. Sitten vielä tein ketjupistoilla tuollaisia koukeroita koristeeksi. Koristelua voisi vielä jatkaakin. Reunat ajattelin jättää tuollaisiksi vähän reuhkoiksi. Vähän tuolla on heiniä ja roskia seassa, mutta koska alusta tulee ulkokäyttöön, ei nekään oikeastaan haittaa. Ei maailman hienoin käsityö, mutta ajanee asiansa :)

Testailua - Myllyn Paras pannukakkujauho

Liityin erään tuttuvan suosituksesta Hopottajat- sivustolle. Sitä kautta sain testattavaksi Myllyn Paras pannukakkujauhoa pari pussia. Ensimmäisen pannarin tein ihan tavalliseen tapaan. Ei mitään mausteita tai hienouksia. Paistoin vain pussin ohjeen mukaan ja söimme mansikkahillon kanssa. Pussin ainekset vaan vispattiin maitoon, jossa oli pari ruokalusikallista rasvaa ja paistettiin 225 asteessa noin 25 minuuttia. Maistui ihan siltä kuin pannari yleensä maistuu. Lapsillekin maistui hyvin. Täälaisena yleensä pannarin syömme.

Tänään paistoin sitten toisesta pussillisesta suolaista pannaria. Harvemmin tulee tehtyä tällaista. Lisäilin vähän, mitä sattui kaapissa olemaan. Tein pannaritaikinan ohjeen mukaan. Sekaan pussillinen kinkkusuikaleita, puolikas vihreä paprika, pakastimesta viime kesän basilikaa, mustapippuria myllystä ja ruokalusikallinen Ajvaria. (Ajvar on balkanilainen paprika-munakoisokastike/säilyke. Sitä saa ainakin Lidlistä. Sitä sattui olemaan avattu purkki jääkaapissa ja yritän tunkea sitä nyt kaikkeen ennen kuin se pilaantuu. Olen käyttänyt sitä mm. lihapulliin ja mararonilaatikkoon. Sekä valmiin ruuan kanssa lisukkeena.) Pannarista tuli hyvää ja nälkä lähti. Aion ottaa sitä huomenna töihin evääksi. 

Tuota Myllyn Paras- pannukakkujauhoa saa kaiketi kaikista ruokakaupoista. Omasta K-marketista kävin ostamassa nämä. Ihan sopivan hintainen tuote n. pari euroa, mutta en kyllä keksi tälle käyttöä meidän perheessä. Varsinkin kun on omien kanojen munia melkein aina, niin pannaria tulee tehtyä sitten niistä. Pannari on meillä vähän sellainen ruoka, jota tehdään silloin kun on maitoa menossa vanhaksi. Meillä kaikki tykkäävät pannarista. En tiedä olisiko tämä sellainen kotivara tuote kaiken varalle kaappiin. Toisaalta näissä ostamissani pusseissa ei ainakaan ollut mitkään järisyttävän pitkät päiväykset. "Vain" tämän vuoden kesäkuuhun. Ehkei meillä tule menemään edes kotivarakategoriaan. Mietin, että josko joksikin retkievääksi, mutta eipä oikein millään retkellä pysty pannaria paistamaan. Lettuja kyllä, mutta sen taikinan voi ottaa pullossa mukaan niin ei tarvitse alkaa sekoitella aineksia maastossa. En tiedä ketkä ovat tämän tuotteen kohderyhmää. Me emme ainakaan. Vaikkei tässä sinänsä maussa tai muussa mitään vikaa ollutkaan. 

Sorkat rokkaa

Yksi lapsuuteni lempiruuista oli laskiaisrokka eli hernekeitto, jossa oli sian sorkat. Muistan, että halusin imeskellä nimenomaan ne sorkat sieltä keitosta.

En ole vielä koskaan itse tätä herkkua valmistanut, paitsi nyt. Jotkut palvaavat sorkat, mutta meillä ne nyt vaan paistettiin uunissa suolalla ja pippurilla maustettuna. Hernekeitto on valmistettu kuten tavallinen hernekeitto. Eli herneet edellisenä iltana likoamaan ja seuraavana päivänä kaadoin liotusveden pois (kukkien kasteluun) ja vaihdoin uuden veden, missä keitin keiton kypsäksi. Jotkut kai keittää siinä liotus vedessä. Mutta minä jotenkin uskon, että näin keitto ei ole ihan niin ankara vatsalle. Ja minusta ne lionneet herneet haisee aina käyneeltä. Jossain vaiheessa lisäsin paistetut sorkat mukaan. Annetaan hautua melko pitkään. Mausteena suolaa, pippuria ja meiramia. Aika oli ehkä kullannut muistot. Minulla ei ollut enää mielitekoa imeskellä noita sorkkia sen kummemmin. Mutta keitto muuten tuli kyllä syötyä. Kuvaa valmiista tuotoksesta ei ole, mutta kaikkihan sen tietää miltä hernekeitto näyttää, eikö?

Ps. Sorkat täytyy täytyy teurastusvaiheessa putsata ja niistä irrotetaan kynnet. Muistaakseni ne irtoavat vetämällä kun on ensin kastettu sorkka kuumassa vedessä. Korjatkoon joku, jos muistaa ja tietää paremmin. Sellaisen pienen esikäsittelyn vaativat.