tiistai 11. marraskuuta 2014

Älä lue. Tää on masentava postaus.

En nyt aloittaessa vielä ihan tiedä mihin tämä kirjoitus vie, mutta katsotaan :)

Olen nyt taas törmännyt syksyn tullen siihen, että alkaa väsyttää ja vetää mielen matalaksi. Väsyttää siitä huolimatta, että syön säännöllisesti D-vitamiinia ja joitain muitakin. Toisinaan muistan ottaa nokkosen siemeniäkin puhtia antamaan. Viime yönä vetäisin unta lähes 12 tuntia, mutta eipä se sanottavasti virkistänyt. Lievää masentuneisuutta haaittavissa myös. Se tunne taas, että on huonompi kuin muut. Tekee mitä tahansa niin rima ei ylity. Kenties olen asettanut riman liian korkealle. Pitäisi saada juttuja aikaiseksi, mutta väsyttää ja ajatus harhailee enkä saa. Mitä pitäisi saada aikaiseksi. No kaikkia juttuja, en ehkä edes muista mitä kaikkea. Yleensä teen listoja, että muistan ja pää pysyy kasassa, mutta ei sekään nyt auta. Päivät menee jotenkin kelluen sellaisessa petollisen suoloisessa laiskassa aikaansaamattomuudessa. Tai luulen niin. Luulen, että minulle ei tee ollenkaan hyvää roikkua netissä. Blogien lukemisen olen jättänyt minimiin, mutta Feisbuukissa tulee lueskeltua kaikenlaisia viestiketjuja ja linkkejä. Luulen, että muut tekee ihan hirveästi kaikenlaisia juttuja ja ovat tosi hyviä niissä jutuissaan mitä tekevät. Minä vaan tarvon täällä suossa olematta tai tekemättä mitään tärkeää ja merkittävää. Tai jos teen samankaltaisia asiota, ainakin teen pienemmin ja huonommin. Huoh. Minä en yleensä kommentoi mihinkään mitään, koska aina joku on sanonut ja tiennyt kaiken paljon fiksummin. Minulla on vaan opittavaa, ei mitään annettavaa. Ja miten ihmiset ehtivät istua koneensä, ruutunsa, älyvehkeensä ääressä ja raportoida siitä, mitä ne tekee ja miten hienosti. Milloin ne tekee ne juttunsa kun tuntuvat aina olevan sen päätteen ääressä? Minulla on selkeästi vähemmän tunteja käytössäni tai en ainakaan osaa käyttää niitä tuntejani tehokkaasti. Järkyttävää itsesääliä :D

Olen joissain FB-ryhmissä törmännyt linkkeihin, jotka johtavat tänne minun blogiini. Niitä on ollut useampia. Olen ollut suunnattoman hämmästynyt. Onko ihan oikeasti joku saanut jotain apua tai inspiraatiota täältä? Minun kirjoituksistani? Minulla on ihan epärealistinen käsitys siitä, että en osaa mitään. Luultavasti osaan ja tiedän. Ainakin ihan vähän. Pidän itseäni alisuoriutujana, joka on mennyt siitä missä aita on ollut matalin. Luulen, että olisin voinut opiskella vaikka mitä jos olisin uskonut itseeni. Olen kenties oppinut monia käytännöntaitoja esimerkin kautta oppimalla sukulaisilta ja itse kantapään kautta kokeilemalla. Mutta taitoni tuntuvat olevan melko turhia valtavirran mielestä. Enkä ole niissäkään omasta mielestäni riittävän pitkäjänteinen ja hyvä. Aliarvioin itseäni jatkuvasti.

Tässä kotona ollessa olen usein ihan tyytyväinen tähän kaikkeen, mutta tuolla ulkomaailmassa käydessä aina huomaan häpeäväni sitä, että puitteni ovat nykymittapuun mukaan, etten sanoisi jopa, köyhät. Ihan tietoisesti yritän olla ostamatta uusia juttuja ja kaikki tavarat käytetään meillä loppuun. Mutta silti jotenkin kolahtaa pahasti, jos minua tai lapsiani arvioidaan vaikkapa vaatetuksen perusteella. Olen yrittänyt ajatella, että köyhyys ei ole minussa vaan arvioijan korvien välissä. Olen miettinyt paljon köyhyyttä tänä syksynä. Se on ollut omavalinta. Kun ei ole rahaa, ei voi ostaa turhaa. Mutta niissä tilanteissa kun joutuu ruokakaupassa miettimään litra- tai kilohintaa joissa on kyse senteistä, ei ole kivaa. Tai silloin kun puolessa kuussa rahaa loppukuuksi on jäljellä 20 euroa. Tai silloin ei ole kivaa, kun ei voi ostaa sukkia, joiden tuotto menisi lapsen harrastuksen hyväksi. Onneksi en ole oikeasti köyhä vaan tilapäisesti vaan vähissä rahoissa. Jos tätä jatkuisi kuukausi- tai vuositolkulla elämä voisi muuttua sietämättömäksi. Sen olen kyllä huomannut, että kun tuntee itsensä köyhäksi, se laskee itsetuntoa. Vaatii suunnatonta vahvuutta elää vaatimattomasti nykypäivänä kulutusyhteiskunnassa lapsiperheenä. Vaatii suunnattoman hyvää itsetuntoa, ettei ala tuntea alemmuutta.

Asiasta hiukka toisalle. Mutta ärsytyksessä pysyn silti. Olen ollut tämän kesän aika sinut sen asian kanssa, että meillä ei ole sitä maatilaa. Mutta nyt taas. Minua turhauttaa ihan hirveästi asua tässä. Meidän talo on ihan juuri sellainen kuin haluankin (paitsi, etten onnitu pitämään sitä siistinä, mutta se ei ole talosta kiinni). Mutta tuo piha. Se on kertakaikkiaan liian pieni. Ärsytys sai alkunsa siitä nyt ,että näin unta, jossa naapurit myivät talonsa pois ja siihen muutti jotain toisia ihmisiä. Minusta on täysin kestämätöntä, että meillä on puulämmitys, mutta polttopuumme ei mahdu omaan pihaan vaan tilaa on vuokrattu naapurista. Samoin automme ei mahdu parkkiin omaan pihaan. Ja omenapuutarhamme on naapurin maalla. Vuokrattu 50 vuodeksi (osa on jo kulunut) Jos tuohon joskus muuttaisi joku ei yhtä kiva, elämästä tulisi hankalaa. Tunnen hirveää alemmuuden tunnetta ja häpeää siitä, että loisimme toisten mailla. Miksi en ymmärtänyt sitä tähän muuttaessa. Olemme asuneet tässä 10 vuotta ja mieheni ei halua muuttaa. Hän tyrmää ihan täysin kaikki talohaaveeni. Olen elämässäni surkeassa umpikujassa, josta en pääse pois.

Koko elämä on ihan paska elämä. Ja luultavasti ei ole kuitenkaan vaan tämä on tuon pimeän paska syksyn vika, joka aina masentaa minut! Ei mulla muuta. Toivottavasti sulla oli parempi päivä :)

6 kommenttia:

  1. <3 kuulostaapa tutulta.
    Kyllä noista ajatuksista voi päästä irtikin, ainakin itse olen päässyt. Nyt kun mietin että koska ja miten, en osaa sanoa. Päässä on varmastikin täytynyt tapahtua jokin vinksahdus!

    VastaaPoista
  2. Mulla on kans ihan samallaisia ajatuksia, siitä, että itse en osaa mitään, kaikki osaa kaiken paremmin, nopeammin, kauniimmin…Ja vuodesta toiseen jaksan yrittää millon saippuan tekoa millon villasukkien tekoa ja edelleen oon kyllä sitä mieltä että toisten omat on kauniimpia :) Tsemppiä talohaaveisiin, onko mitään mahdollisuutta puhua miestä ympäri?

    VastaaPoista
  3. Iso rutistus täältä Harmaasta torpasta! Musta sä olet kyllä mahtava! Suosittelen päivittäistä itsensä kehumista ääneen! Ihan vaikka vaan joku pieni juttu ja aluksi vaikka vain kerran päivässä. Kehuista ei mene pilalle :)
    Tsemppiä talohaaveisiin. Mäkin rukoilen itselleni isoa ihmettä, sitkeesti vain kohti unelmaa :)

    VastaaPoista
  4. Tuttuja tunteita sulla, koko alkuvuosi meni mulla melkein samoissa tunnelmissa, mutta nyt kyllä tuon pikku prinsessan syntymä toi taas valoa elämään. Ja valosta puheenollen, oketko ajatellut sellaista kirkasvalolamppua? Niistä kuulleen olleen apuakin, ei tosin omakohtaista kokemusta. Lämpimän halauksen haluan sinulle kuitenkin lähettää, ja juuri siksi blogisi kuuluu suosikkeihini koska se kertoo enemmän oikeasta elämästä kuin moni muu.

    VastaaPoista
  5. Mulla on ollut jatkuvassa lainassa tyttären kirkasvalo lamppu ja sitä "sisäaurinkoa" otan aina aamulla. Minusta se on auttanut! Muuten tietenkin menee myösD-vitamiinit ja vastaavat.Itselläni on ollut taipumusta kaamos masennukseen, joten kaikkea pitää kokeilla. Paljon on auttanut sekin, kun ei ole ollut nyt paljoa töitä ja on saanut aamulla nukkua pitempään ja touhuilla kotona, mutta kohta se kostautuu,kun rahaa tulee entistäkin vähemmän ...Itse olen kanssa ollut aina sellainen alisuorittaja, joka on mennyt sieltä missä aita on matalin, niinkuin itsestäsikin hienosti sanoit.Elämäni suurin ja paras saavutus on lapset! Tuo alisuoriutuvuus on ainakin mulla johtunut siitä kun olen aina pelännyt epäonnistumisia, niin en ole halunnut mitän liian vaativaa kokeillakaan... Voimia sinulle <3

    VastaaPoista
  6. Ootte kyllä ihan parhaita kun jaksatte tsempata :) Mä tiiän järjellä, että mun elämä ei ole oikeasti kamalaa eikä kurjaa. Tiedostan, että luisun helposti masennuksen syövereihin ja se saa kaiken vajoamaan jonnekin kammottavaan mustaa kuonaan. Kaikki hyvätkin asiat. Joulun jälkeen helpottaa. Yleensä niin on käynyt. Mua vähän ottaa pannuun, että mä liityin sellaseen mainostussivustoon ja olisin saanut ostettua sieltä puoleen hintaan kirkasvalolampun, tosi hienon ja uuden, mutta vielä puolihintaisenakin se oli mulle just nyt liian kallis. Olis tietysti edellyttänyt, että oisin sitä täällä blogissa arvionut ja mainostanut.

    Oikeesti iso kiitos kommenteista, saitte mut hymyilemään :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...