lauantai 28. helmikuuta 2015

Köyhyyttä ja rahattomuutta kirjoissa

Viime vuonna päätin jäädä töistä hoitovapaalle kotiin ja se tarkoitti väistämättä pieniä tuloja. Kenties pienituloisuuden takia päädyin lukemaan muutamia kirjoja aiheesta. Itse en mieltänyt eloani köyhäksi, koska olin tilanteessa vapaaehtoisesti ja kuitenkin pärjäsimme ihan kohtuullisen mukavasti. Ja mieshän toki kävi koko vuoden töissä. Jos olisi tullut lomautus tai työttömyys, olisimme oikeasti tipahtaneet vararikon partaalle. Oikeasti köyhyyttä käsittelee Susanna Alakoski kirjassaan Köyhän lokakuu ja Mathias Rosenlund Vaskivuorentie 20:ssä. Kummastakin kirjasta jäi aika toivoton olo. Oikeassa köyhyydessä ei ole mitään kivaa. Se voi lamaannuttaa ihmisen. Köyhyys voi periytyä ja lapsuuden köyhyys jättää traumoja ja kipeyttä, vaikka siitä onnistuisi pyristelemään ylös. Vaikka viime vuoden vaatimattomuus oli vapaaehtoista ja tieten hankittu, huomasin silti, että vähävaraisuus vaatii itseluottamusta. Voi olla vaikea sanoa julkisesti, että nyt ei ole varaa. Minulla ei ole rahaa. Ajoittain vastavirtaan kulkeminen todella vaatii kanttia. Olen taipuvainen muutenkin ajattelemaan, että olen vähän huonompi kuin muut ja pitää ihan pyristellä sitä vastaan, ettei käy pönkittämään egoaan tavaralla, vaatteilla ja muulla ulkoisella. Luulen, että kokemus opetti ymmärtämään köyhyyttä jollain tasolla. Tiedän tunteen kun kaupassa pitää laskea kilohintoja ja senttejä. Jännittää kassalla riittääkö raha, laskinko ostoksia tehdessä hinnat mielessäni oikein. Tai kun laskujen pino kasvaa kasvamistaan ja tietää, että niiden maksamisen jälkeen ei voikaan  käydä kaupassa ennen seuraavaa tiliä. Kun katselee komeroita sillä silmällä, että mitähän täältä menisi kaupaksi nettikirppiksellä.




Sain viime vuonna arvostelukappaleen Laura Honkasalon kirjasta Nuukaillen. Tykkään lueskella tämän tyyppisiä kirjoja, missä on arjen pieniä niksejä. Mutta tämä oli kyllä enempi elämäntapa nuukailua, köyhäilyä ja sen sortin hifistelyä. Oikeassa köyhyydessä elävää saattaisi ärsyttää koko kirja.



Viime aikoina minua on kiehtonut rahattomuus ja hiukan yhteiskunnan ulkopuolella eläminen. Tai ehkä enemmänkin talousjärjestelmän ulkopuolella eläminen. Tänä aamuna sain luettua loppuun Mark Boylen Moneyless Manin. (ei tietääkseni ole suomennettu) Mark eli vuoden kokonaan ilman rahaa. Ei rahapalkkaa, ei asumiskuluja, ei puhelinlaskua, ei rahalla ostettua ruokaa. Hän mm. dyykkasi, keräili villivihanneksia, vaihtoi työpanokseen viljaa, pyöräili, käveli, asui asuntovaunussa, jonka sai ilmaiseksi jne. Mielenkiintoinen kirja ja kokeilu. Minusta on hyvä, että on ihmisiä, jotka kyseenalaistavat itsestään selvyyksiä ja vallitsevia rakenteita. Kaikki eivät toki voisi perustaa ruokaansa dyykkaukseen, koska homma ei vaan toimisi niin. Mark liputti kovasti yhteisöllisyyden ja jakamisen puolesta. Hän myös perusti ajatuksiaan permakulttuuriin. 


Huomasin, että pian on suomeksi ilmestymässä tällainen kirja. Suomalainen kirjoittaja on elänyt 4 vuotta rahatta. Pitääpä lukea tämäkin kun ehtii.


Mikä minua nyt innostaa perehtymään elämään ilman rahaa tai vähällä rahalla. Ekologisuus. Pieni palkkani. Ja se, että välillä on vaikea uskoa taloussysteemiin. Tulee turvallisempi olo, kun tietää keinoja selviytyä tiukassa tilanteessa. Omavaraisuuden lisääminen on minun pyrkimykseni. Aikani tässä kotosalla on ilmaista. Itse tekemällä ei aina tarvitse rahaa. Ja kannattaa etsiä ystäviksi samanmielisiä ihmisiä, joiden kanssa voi käydä vaihtokauppaa ilman rahaa. Toisaalta käyn kyllä ihan ilomielin töissäkin ja maksan veroni, koska niitä käytetään yhteisen hyvinvoinnin eteen. Asiat eivät ole niin yksioikoisia. Jos kukaan ei maksaisi veroja lapsemme eivät olisi koulussa ja sairaana en pääsisi terveyskeskukseen melkein ilmaiseksi. Joissain keskusteluissa ihmiset haaveilevat jäävänsä kotiin viljelemään omavaraisesti ilman tuloja ja käytännössä tulot ovat sitten erilaisia yhteiskunnan tukia. Minusta sekään ei ole automaattisesti oikea ratkaisu. Kuka ne tuet sitten maksaa. Työssä käynnissä ja ansaitsemisessa pitäisi olla enemmän joustavuutta. Asiat on monimutkaisia ja monitahoisia. Yhteiskunta on monimutkainen. Raha-asiat on monimutkaisia.

Aamulla tosiaan luin loppuun Mark Boylen kirjan ja sen viime lehdillä oli kerrottu kaksi tapausta, joissa ihmisiä oli kuollut aleryntäyksessä toisten jalkoihin. Parisataa vuotta sitten kotikyläni kirkossa tallautui useita ihmisiä kuoliaaksi, koska tulipalo (tai huhu siitä?) aihetti pakokauhun ja ryntäyksen oville. Ennen tulipalo sai aikaan tälläista, nykyään ihmiset tallovat toisensa tavaroiden takia alessa!

Iltapäivällä kävin kirjan julkaisutilaisuudessa, jossa kirjailija luki pätkän, missä ihmiset jonottavat halpojen tuotteiden takia megamyymälän avajaisiin. Tuli mieleen tuo aamulla lukemani. Hassu pieni arjen aasin silta. Kirjailijan lukiessa jännitin, montako kuolee kun ostoskeskuksen ovet aukeaa. Vastausta en kerro, tai ehkä kukaan ei kuollutkaan.

Tämän kirjan julkkareissa kävin.
 Kirja on puolessa välissä ja taidanpa mennä nyt sitä lukemaan täkin alle. Saatanpa kertoa siitä arvioni jonnai kesänä.

6 kommenttia:

  1. Mielenkiintoisia ajatuksia. Vähemmällä pärjääminen ja tietty omavaraisuus kiinnostaa minuakin. Siitä se onni tulee, pikemminkin kuin niistä alennusmyyntiryntäilyistä (aika hurja juttu, jos ihmiset tallautuvat kuoliaaksi shoppailun vuoksi!).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska tavata barbajovis :) Kävin kurkkaamassa blogiasi ja hiukan kadehtien katselin lumetonta puutarhaa :D Kyllä onni tulee paljon vähemmästä.

      Poista
  2. Kun oltiin ukko-kullan kanssa vuosi yhtä-aikaa vuorotteluvapaalla, oli todella henkisesti kasvattavaa olla pienillä tuloilla. Ja kun meidän kylällä ei ole edes kauppaa, tuli kyllä suunniteltua ostosreissut huolella. Mutta tämähän oli juuri sitä mainitsemaasi, vapaa-ehtoista köyhäilyä!
    Mutta se opetti rahankäyttöä ja nyt kun on takaisin työ-elämässä ja on jatkanut nuukaa rahankäyttöä, onkin jäänyt mukavasti säästöön!
    Tätä omavaraisuutta kun on tässä harrastellut, on ollut kyllä huojentavaa, ettei ole tarvinnut olla pelkästään oman sadon varassa. Meillä on viljelykset menneet persiilleen monena vuonna peräkkäin, haastavan alkukesän takia. Olisi kyllä nälkäkuolema kohdannut! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan samaa oon useasti aatellut, että nälkäkuolema tulis, jos olis ruoka tän oman puuhastelun varassa. Jos olis täytyis keskittyä kyllä tosi peruslajeihin ja tehä ihan hirveesti työtä niitten eteen. Jäis kaikki hifistely ja piiperrys.

      Poista
  3. Kiinnostavan kuuloisia kirjoja, josko sitä suuntaisi kirjastoon ja poimisi matkaan luettavaksi. :) Kiitos vinkeistä!

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...