Luomusiemeniä tarjouksessa

En ehkä olisi tarvinnut lisää siemeniä, mutta huomasin Hyvinvoinnin tavaratalossa olevan Nelsonin luomusiemeniä tarjouksessa. En mielestäni ole kova shoppailemaan, mutta kaikilla on heikkoutensa ja minulle heikkoja kohtia on siemenet ja kirjat. Tilasin mm. mangoldia, steviaa, timjamia, pinaattia, joita minulla ei ollut keväällä lainkaan kylvettäväksi.

Kissoja ja kursseja

En ole tainnut kertoa, että meille syntyi noin kolmisen viikkoa sitten neljä kissan pentua. Tässä kuvassa ovat vielä niin pieniä, etteivät silmät ole auenneet. Osasimme odottaa pentuja ja olimme niitä toivoneetkin. Viimeksi minulla on ollut kissan pentuja lapsuuden kodissani noin parikymmentä vuotta sitten. Näistä pennuista yksi on kenties vielä ilman kotia. Pennut ovat jo melkoisia killisilmiä ja kasvaneet hurjasti, mutta eivät vielä tule laatikosta itse pois. Emo on laihtunut tosi paljon imetyksen myötä, mutta yritämme ruokkia sitä hyvin ja antaa extraherkkuja. Kissamme on todella hyvä emo. Olin varannut kisulle laatikon, joka oli vuorattu vanhalla lakanalla, muttei se tietenkään sille kelvannut. Se kävi kokeilemassa laatikkoani monta kertaa ja hävisi sitten kokonaan. Pelkäsin, että se oli päässyt karkaamaan ulos. Olisi ollut kamalaa, jos se olisi pyöräyttänyt piilopennut jonnekin pihalle. Ne olisi sitten villiintyneet ja olisimme olleet todella pulassa. Mutta kissa olikin löytänyt mukavan pesän lasten lelulaatikosta pehmolelujen seasta. Olin tosi helpottunut, vaikka minusta ihmisen näkökulmasta paikka ei ihan paras olekaan. Näistä otuksista täytynee ottaa lisää kuvia myöhemmin. 

Viime viikolla pidin muutamille ystäville villiyrttikurssin kotona, koska opiston kautta kurssi peruuntui. Ei ollut riittävästi ilmoittautuneita. Oikeastaan oli hauskempaa pitää kurssia kotona. Toivottavasti kurssilaisillakin oli mukavaa.

Tämän viikonlopun vietin itse kana- ja lammaskurssilla. Siellä oli mukavaa ja taisin jotain uuttakin oppia, vaikka paljon oli tuttuakin. Vieralukohteet oli kivoja ja aina on mukavaa tutustua uusiin ihmisiin.

P.s. Toinen mehiläispesä on saanut vielä olla rauhassa. Ja kyllä. Pesän tuhoaja oli todella karhu.

Levällään kuin Jokisen eväät

Paitsi, ettei nää oo Jokisen eväät vaan toinen mun mehiläispesistä, jota karhu näköjään piti omina eväinään. Varmuudella voin sanoa, että sunnuntai-iltana se oli vielä paikoillaan ja ehjä. Ja luultavasti olisin eilenkin huomannut tämän tuolla omenapuutarhassa melkein omenapuiden välissä ruohikolla. Tänään olin mehiläispuku päällä menossa pesille kun tajusin, että joku oli ehtinyt ensin! Toinen on vielä toistaiseksi ehjä. Se pitäisi kai laittaa johonkin turvaan, mutta mihinpä sen nyt äkkiseltään laitat. Aamulla sitä ei varmaan enää ole. Tuon tuhotun pesän osia oli riepoteltu pitkin lähimetsää. Tuhon tekijä on varmasti karhu. Pienempi eläin ei tuota tuhoa olisi saanut aikaan, eikä tuuli. Täällä on tuullut tosi paljon, mutta tuuli ei kyllä syö hunajaa, vahaa ja sikiöitä/toukkia. Eikä tee isoa p*skakasaa kymmenen metrin päähän. Pelkään, että seuraavaksi häviää kani, kana tai karitsa. 

Ei miulla muuta tällä kertaa. Ärsyttää.

Edit. Jäin ikkunasta valvomaan, mitä pihassa tapahtuu ja äsken pesän rippeillä ruokaili supikoira. Haluan uskoa, että se on syyllinen tähän tuhoon. Ihmeellisen paljon voimaa niin pienellä eläimellä, jos on jaksanut kaikki nuo roinat levitellä.

Kukkia

Siperian kärhö, jonka istutin viime keväänä. 

Ahomansikka. Näitä kukkia on pihassa PALJON!

Omena aloittee. Neljästä isommasta puusta kahdessa on nuppuja.

Viinimarjapensaissa on tosi paljon kukkia. Enemmän kuin ikinä.

Marjatuomipihlaja.

Myös tuomi kukki, joten peruna tuli tehtyä. Se on meidän merkki. 

Voikukista olen tehnyt hyytelöä. Ja nuppuja säilönyt omenaviinietikkaan. Niistä tuli mieleen oliivit. 

Sipuli-neitonen rakastaa poimulehden kukkia. Jostain syystä himoitsee syödä niitä pihalla.

Orvokkeja olen kerännyt salaattiin. 

Ja monta muutakin kukkaa olisi pihalla ihailtavana, kun vaan ehtisi ihailla.

Kaikki asiat on ihan rempallaan ja tekemättä. Mutta katsellaan me kedon kukkia vaan :)

Kasvimaa saatettu aluilleen

Nyt ei tule kuvia. Ihan vaan ajattelin lyhyesti kirjoittaa viime päivien puuhailuja. Kivoja kuvia olisi saanut mm. vaahteran kukista, rupikonnasta, rentukoista pihaojassa, kasvaneista tipuista ja vaikka mistä, mutta kun ei vaan tule pidettyä kameraa mukana, eikä ehdi kuvailla. Mikä siinä muuten on, että kaikkea pitää nykyään ylenpalttisesti kuvata. Jos siitä ei ole kuvaa, sitä ei ole olemassa? Eikö pelkkä muistikuva riitä?

Huomaan taas, että toukokuu on jotenkin sekava. Olisi paljon kaikkea tekemistä, mutta on myös paljon "ylimääräisiä" menoja. Siis sellaisia, joita ei muina kuukausina ole. Erilaisia kevätjuhlia, retkiä, kursseja ja tapahtumia. Ja sitten siinä välissä pitäisi tehdä pihalla puutarhatöitä, kasvattaa, istuttaa, kitkeä, kääntää ja siistiä. Ja eläimillä on vauvoja. Taimia pitäisi koulia ja muistaa kastella. Mies miettii polttopuita ja taimen istutusta. Tai ei ainoastaan mieti vaan myös tekee niitä juttuja. Joka kevät ajattelen, että tänä vuonna en ehdi tehdä kasvimaata. En ainakaan kunnolla. Mutta syksyllä huomaan, että ehdinpä kuitenkin jotakin kun kellari ja pakastin alkaa täyttyä.

Toissapäivänä sain aloitettua kasvimaan. Nyt siellä on porkkanaa, sipulia, härkäpapua, palsternakkaa (olisi voinut laittaa paljon aiemmin, että ehtii isoksi...), retiisiä, ja joitain lehtivihanneksia. Jatkan kylvötöitä kunhan ehdin ja maa lämpenee. Kaikkea ei voikaan vielä laittaa, maa ei ole tarpeeksi lämmin, eikä ilmatkaan.

Monivuotisiakin kasveja on istutettu. Aina tuntuu, että piha on liian pieni, mutta silti löysimme taas uutta hyödyntämätöntä tilaa ja istutimme esikoisen toiveesta 4 pensasmustikkaa ja muuten vaan 12 puutarhavattua. Meillä on autotallin (mikä vitsi, sinne ei mahdu auto :D )vieressä ryteikköinen kohta, jossa kasvaa villivattua, joka ei ikinä tee satoa. Siihen istutimme nyt ne puutarhavatut. Minusta ne ei oikein ole kummoisia pakastettuna, mutta tuoreeltaan ovat ihan herkkua. Vaikka ei ne villejä versioitaan voita.

Perunaa emme ole vielä tehneet. Olemme pitäneet merkkinä tuomen kukintaa. Sitten vasta. Aikaista perunaa emme harrasta. Villi kasvimaamme tuottaa ne joka vuosi ihan itsestään. Sitä olen ihmetellyt, että ne "villit" perunat eivät ole koskaan olleet rupisia tai tautien vaivaamia. Aina kaikkialla muistutetaan, että perunan paikkaa pitää ehdottomasti vaihtaa, ettei tauteja tule.

Eläinasioissa on sen verran uutta, että hautomakoneessa on muutama ankan muna, mutta niistä on liian aikaista sanoa juuta taikka jaata. Kaksi pupua läksi naapuriin kesää viettämään. Muuten kaikki on ennallaan. Tai on meillä keittiössä pöydällä miniakvaario, jossa uiskentelee muutama millin tai kahden mittainen triopsivauva. Ovat noin kahden päivän vanhoja. Olen kaksi kertaa aiemmin yrittänyt kasvattaa niitä, mutta eivät ole kuoriutuneet. Nyt onnisti. Jos et tiedä, mikä on triopsi, kannattaa kuukkeloida. Ne ovat esihistoriallisia, kolmisilmäisiä, vedessä eläviä otuksia. Ne eivät liity mitenkään omavaraisuuteen. Seurataan vaan lasten kanssa niiden kasvua ja elämää.

Hyvää alkavaa viikkoa itse kullekin lukijalle!

Sadevesijärjestelmä ja keväisiä eväitä

Viime keväänä isäntä sai hankittua tällaisen säiliön, joka sitten viriteltiin rännin alle keräämään sadevettä. Käytännössä sadeveden käyttäminen kasteluun jäi vähäiseksi, koska säiliö on sen verran kaukana kasvihuoneesta, etten jaksanut aina vettä ylämäestä kantaa. Oli helpompaa pumpata uppopumpulla kaivosta, joka on kasvihuoneen edessä. Keksimme, että jos saisimme toisen säiliön, voisimme valuttaa veden putkea pitkin alemmas kasvihuoneen viereen. Ja säiliö olikin vain yhden puhelinsoiton päässä. Putket ovat entisiä viemäriputkiamme, jotka jäi tarpeettmiksi toissakevään remontissa. Metallinen putki on vanhaa sadevesiränniä. Rännit uusimme muutama vuosi sitten.

Putki kulkee hiukan maan alla, niin ei tarvitse kompuroida sen kanssa.

Raparperi kasvoi alemman säiliön paikalla. Olin jo pari vuotta aikonut siirtää sen lämpimämpään ja valoisampaan kohtaan. Nyt se sitten pakon edessä toteutui.

Ja vähän raparperia irtosi piirakkaankin. Tästä pääsemmekin siihen, mitä olemme syöneet (pizzan, tortillojen ja grillimakkaran lisäksi...) 

Joka kevät pidämme katiskaa, josta tulee aina jonkin aikaa pieniä herkullisia ahvenia. 

Joskus jokunen hauki. Lisänä friteerattuja nokkosia. 

Myös nokkoslettuja paistoimme yhtenä iltana pihalla. 

Äitienpäivänä löysimme nämä korvasienet. 

Perjantaina mies toi metsäreissulta vähän isomman saaliin.

Äitienpäivänä löysimme metsästä myös tällaisia sieniä. Metsässä näytti siltä kuin joku olisi heitellyt punaisia muovisia pullonkorkkeja ympäriinsä. Tarkempi tutkimus osoitti niiden olevan punamaljakkaita. Nämä siis eivät ole ruokaa, vaikka eivät olekaan myrkyllisiä. Luin kyllä jostain, että joissain maissa näitäkin syödään.

Olen kertonut monelle, etten pidä horsmaa parsan veroisena, enkä erityisemmin pidä siitä. Perun puheeni. Nämä oli tosi hyviä. Pannulle reilusti voita ja horsman versot. Tiristetään hetki, että pehmenevät. Päälle ripaus suolaa, pippuria ja sitruunan mehua. Syödään heti. Mahtavan makuisia. Sitruuna taittaa karvauden ja nämä tosi maukkaita!

Ja lopuksi päivän bongaus: sarvijaakko rappusilla.

Monta kuvaa jäi vielä laittamatta ja monta asiaa kertomatta. 

Mutta jatketaan sitten taas toisella kertaa :)

Tipujuttuja

Aiemmin  kerroin, että meillä oli hautomakone käynnissä. Siellä oli 13 kananmunaa ja 6 viiriäisen munaa. Kananmunista kuoriutui 7 tipua. Yksi oli jäänyt kehittymättä ja kolme ei jostain syystä kuoriutunut. Viiriäisen munista 3 kuoriutui tipuiksi. En tullut katsoneeksi oliko loput tyhjiä vai mitä siellä olisi ollut. Tipuilla on jo siipihöyheniä ja viiriäiset pyrähtelevät pieniä lentoharjoituksia. Mutta laitoin nyt kuvia ihan pienistä tipuista kun ovat söpöimmillään näin. Ankkoja en tänä keväänä hautonut kun en löytänyt munia ihan lähialueelta. Voisi niitä kai postitsekin toimittaa, mutta pääsenpä helpommalla ilman ankkoja. Ja saapahan sammakon nuijapäät tänä keväänä kehittyä rauhassa isoiksi tontin rajan ojassa. Viime vuonna ne taisi päätyä ankan nokkaan. 

Muuten elomme on tavallisen keväistä. Mies oli vähän aikaa lomautettuna ja teki hirmuisen kasan polttopuita sillä aikaa. Katiskaa ollaan pidetty järvessä ja syöty paljon ahvenia. Hortoiltu on vähäsen ja taimia laitettu. Lapset tykkää puuhata pihalla ja kaikenlaista tekemistä piisaisi, kun vaan palkkatöiltä ehtisi. Molemmissa työpaikoissa olen yrittänyt käydä ja jos tympäisee ajattelen aurinkopaneeleita, joihin säästän. Tosi monta ideaa on taas täksi kesäksi. Katsotaan saanko mitään aikaan. Ja aikaansaamista helpottaisi kummasti, jos pääsisin unettomuudesta eroon. Taas on monta yötä tullut pyörittyä. Pitää taas kohta lähteä pyörimään. Aamulla sitten selviääkin, mitä meillä on piiloteltu monta päivää. Kaikilla lapsilla tuntuu olevan jemmoja, joihin äiti ei saa mennä kurkkimaan. Jännittävää :)