tiistai 14. helmikuuta 2012

Hyvää ystävänpäivää!

Isäntä yllätti, toi töistä tulessä minulle ystävänpäiväkukan. Tosi ihana muratti, joka todennäköisesti jää elämäänkin, toisin kuin monet kukkakaupan kukat. Meillä jostain syystä muratit tykkää elellä. Leivoin tuollaisia ystävänpäiväbebejä, joiden ohje oli Yhteishyvän ruokalehdessä. Näistä tuli kyllä ulkonäöltään enemmänkin ystävänpäivärönttösiä :) Vähän piti ohjetta muokata oman kaapin sisällön mukaan. Laitoin voita margariinin sijaan ja mansikanmakuisen pinkin tomusokerin korvasin ihan tavallisella. Pinkkiä kuorrutetta sain kun korvasin puolet sitruunamehun määrästä omatekoisella viinimarjamehutiivisteellä.
En tiedä olisiko nuo pitänyt tehdä sellaisessa teflon- tai silikoni muffinivuokassa, niin olisi tullut kauniin pyöreitä. Minulla ei sellaista kuitenkaan ole niin laitoin paperisia vuokia kakkuvuokaan (eikä siihen mitään 12 kappaletta mahtunut vaan yksi vähemmän...). Näin paperivuokat eivät levähtäneet suoriksi. Herneitä piti laittaa paiston ensimmäisen 10 minuutin ajaksi. Vähän hankala oli herneitä poistaa polttamatta näppejä.
Oli pikkuisen isotöisiä leivoksia makuun nähden. Tuo vaniljakiisseli-voi-täyte oli aika tuhtia, eikä ihan minun makuuni. Tulipahan kokeiltua :D (Aion, muuten käyttää vielä nuo herneet hernekeittoon, tuskinpa ne miksikään menivät 10 minuutin aikana uunissa, imivät ehkä vähän rasvaa)


Pojat ovat kovasti innostuneet Hama-helmistä vaihteeksi. Teimme yhdessä ikkunakoristeen ystävänpäiväksi.


Kohta pitänee mennä nukkumaan. Nukuin viime yönä ehkä 3-4 tuntia. Heräsin aamuyöllä, eikä uni tullut, sittenpä soikin jo isännän kello 4.30. Söin hänen kanssaan aamupalaa ja torkahdin onneksi hetkeksi vielä ennen oman kellon sointia 7.15. On vähän hankalaa nukkua ison vatsan kanssa, mutta luulempa, että oikea valvomisen syy oli se, että tänään oli isän perunkirjoitus. En miettinyt itse tilaisuutta tai siihen liittyviä asioita, sillä kaikki on ihan selvää ja helppoa ja tilaisuus kesti vain noin tunnin. Mutta tämäkin päivä toi taas mieleen isän kuoleman ja oman surun. Toivottavasti ensi yönä nukuttaisi. Kohta jää taas yöunet vähiin muutenkin kun vauva syntyy. Laskettu aika on jo ensi viikolla. Alkaa pikku hiljaa olo olla kuin tulisilla hiilillä, kun jännittää...

1 kommentti:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...