Kirjalöytöjä...taas...

Oikeastaan minun piti etsiä käsiini vain tuo keskimmäinen kirja Taigan erakoista, joista postasin jokin aika sitten. Ajattelin ensin etsiä kirjan kirjastosta, mutta koska perheen tarina jäi päiviksi pyörimään päähäni ajattelin vähän googlailla, josko löytäisin sen netistä käytettynä. Ja löysinhän minä. Ja siinä sivussa uuden sivun, josta jatkossa etsiä itselle kirjoja. Netissä näyttää toimivan antikvariaattisivusto Antikka.net. Hyvin sujuvasti tilaaminen sieltä sujui. Samalla vähän katselin löytyykö mitään muuta mukavaa ja ihan heräteostoksena tilasin myös Country Comfort-kirjan, jonka ovat kirjoittaneet Christian Bruyère ja Robert Inwood jo vuonna 1976. Edelleen kirja on ihan toimivan ja ajankohtaisen oloinen. Alla kuva kirjasta sisältä, aukeama, jossa esitellään vuohisuojan rakentamista. Kirjassa on kodin pihapiirin rakennukset ja rakenteet kuvineen ja piirustuksineen. Kaikki aidoista uuneihin ja ulkohuussista kellariin ja asuintiloihin ja kaikki. Ihan älyttömästi tykästyin kirjaan! Jospa mekin peukalokeskelläkämmentärakennushommissa-ihmiset löytäisimme innostuksen oppia tästä kirjasta. Ihan huippu löytö ja lisä kirjastooni, jota olen kerännyt. Aiemmista löydöistä voit lukea tunnisteella kirjat. Kaikkia kirjoja en toki ole edes luetellut täällä. Löysin muuten viimeviikolla oman paikkakunnan fb-kirppikseltä meille kirjahyllyn, johon nyt kirjani järkevästi mahtuvat. Aiemmin niitä on lojunut kaikkialla sängyn alta naulakon päälle. En siis ole kummoinenkaan sisustaja tai järjestyksen pitäjä :D

Vielä palaan hetkeksi tuohon Taigan erakoihin. Samassa kirjassa on toinenkin kirja, joka kertoo yksinään liikuneesta metsästäjästä Dersu Uzalasta, joka todella eli luonnossa. Sitä en ole vielä lukenut, mutta vaikuttaa mielenkiintoiselta. Taigan erakkoja olen jo lukenut jonkin matkaa. Vaikuttavaa, että perhe todella eli vuosikymmeniä Siperian metsissä ilman kontakteja muihin ihmisiin tai mihinkään kylään ja vieläpä vailla kotieläimiä, suolaa tai metsästys välineitä. He olivat kyllä lähes nääntymäisillään välillä. Todella erikoinen tarina, joka pistää miettimään. Esimerkiksi sitä, että mikä on hyvää elämää. Itselle tuollainen ei olisi hyvää elämää. En voisi ajatella eläväni vailla mitään yhteisöä pelkän oman perheen voimin. Pääni ei kestäisi. Toisaalata tarina on ihaltava, mutta toisaalta se kertoo myös karun puolen siitä mihin itsepäinen ideologian noudattaminen voi ihmisen viedä. Perhe eli hyvin tiukan uskonnolista elämää, jossa mm. peseytyminen ja tulitikkujen käyttäminen oli synti. Ihan niinkuin elämä ei muutenkin olisi ollut tarpeeksi haastavaa...

No sitten kolmanteen löytöön, johon törmäsin sattumalta Even blogissa, Kehrääjän käsikirja. Tilasin sen tuolta Adlibriksestä. Kovasti innostaisi opetella sitä kehruuta. Värttinällä jo jonkun verran harjoittelinkin ja siinä mielessä lankaa sainkin, että ainakin se on jo yhtenäistä pötköä. Epätasaista toki vielä. Mutta kirjassa sanottiinkin, ettei se mitään haittaa; tasaista sileää lankaa saa kaupasta. Se ei ei ole se juttu kehrätessä ja ottaa aikansa oppia. Rukin kunnostukseen ja huoltoon oli ohjeita ja pieni toivo vielä elää, josko saisin omani vielä kuntoon, mutta en ole uskaltanut siihen nyt koskea, kun jotenkin petyin kun kaikki tuntui menevän sen kanssa vain pieleen. Kirjassa kerrottaan, että vanhat rukit eivät välttämättä ole niitä helpoimpia opettelijalle. Eli ei pidä nyt masentua siitäkään. Taidan kuitenkin jatkaa tuon värttinän kanssa väsäämistä. Pitäisi vaan löytää aikaa...

Aika kun tuntuu menevän kaikkeen epäolennaiseen. Kuten vaikka hermoiluun tukkeutuneiden viemäreiden kanssa tänään. Meillä on viemäri pahasti tukossa. Ja vielä samaan aikaan tukossa myös kuivakäymälän pissaputki. Se kuitenkin aukesi. Tosi kivaa, jos ollaan koko viikonloppu viemäri tukossa. Ei voi edes käsiä pestä, ettei tulvisi alakerrassa... huoh... Ja masentaa kun tietää, että ensi kesänä on pakko tehdä putkistoremontti. Putkimies jo viimeksi käydessään sanoi, että näissä teidän viemäriputkissa on jotain häikkää. Kaivakaa putket ylös ja uusikaa. Ja minä kun olisin halunnut rakentaa vaikka sen kanalan, mutta taisi mennä viemäristä alas ne rahat :( Meillä ei yhtään hermo kestä näitten yllätävien käänteiden kanssa. Kun jotain menee rikki tai pieleen se on välittömästi parisuhdekriisi. Siinä sitten kysellään ja syytellään puolin ja toisin, että mitäs sitä on sinne putkiin tungettu :D