Monissa blogeissa ihmiset hyvin avoimesti kertovat elämästään, itsestään, lapsistaan, kodistaan ja sen sellaisesta ihan omalla nimellään, naamallaan ja kuvillaan. Sitten on monia tällaisia niinkuin minä, että mieluummin pidämme joitakin asioita salassa. Välillä olen miettinyt, että oikeastaan se minkä sanoo ja kirjoittaa julkisesti pitäisi pystyä sanomaan ja allekirjoittamaan ihan omalla nimellään. Ja siis olen harkinnut nykyistä avoimempaa linjaa. Mutta en sitten kuitenkaan... Haluan elellä ihan anonyymisti täällä nettimaailmoissa. Mutta voiko siitä sitten kuitenkaan olla varma, ettei ole tunnistettavissa. En tiedä. Lasten kuvia en julkaise siksi, että heiltä ei oikein voi vielä ikänsä puolesta kysyä moiseen lupaa. Joskus ekaluokkalaisemme närkästyi siitä, että olin facebookkiin laittanut hänestä kuvan ja joku aikuinen, joka on kaverini, oli hänelle kuvasta maininnut. Ihan positiiviseen sävyyn, mutta lapsi ei tykännyt, että kyseinen aikuinen tiesi hänen tekemisistään, mihin ikinä se kuva sitten liittyikään. Myöskään mieheni ei pitäisi, jos blogissani kertoisin hänen elämästään tai laittaisin hänen kuvansa. Nyt on jo vähän rajaa hipaistu joissain postauksissa.
Olen huomannut, että kun luen blogia, jossa ei ole esim. kuvaa bloggajasta, muodostan silti mielessäni kuvan hänestä. Blogeista myös saa kuvan monen henkilön elämästä. Mutta oikeasti tajuan, että ei kenenkään blogi ole mikään absoluuttinen totuus kenenkään elämästä. Blogissa voi valikoidusti näyttää sen mitä haluaa ja usein vain sen hyvän ja kauniin puolen. Ja tottakai se saa niin ollakin. Täytyy vain muistaa itse se aina silloin kun iskee alakulo ja alemmuuden tunne ja hirmuinen blogi kateus. Sellaisina hetkinä luulee, että kaikilla muilla on ihan täydellistä ja minulla on vaan tällaista ankeaa, rumaa, tylsää, harmaata arkea. Vaikka eihän ihan niin mene. Toivottavasti :)
Niin, mitäs luulette. Näin pelkän blogin perusteella. Miltähän minä näytän oikeasti? Ja mitä luulette miltä elämäni näyttää? Olisi hauska tietää. Ja jos ihan oikeasti minut tunnet, pyydän älä tee nyt mitään paljastuksia... Korjaan käsityksiä oikeiksi. Jos korjaan ;)
Välillä tulee sellainen olo, että tekisi mieli kirjoittaa tänne jotakin. Mutta tuntuu, ettei ole tapahtunut mitään kirjoittamisen arvoista. Vaikka joka päivähän jotain tapahtuu. Ihan joka päivä tosi en ehdi kirjoittaa. Siis, jos ehtisin ja kirjoittaisin, niin mitä toivoisit lukevasi täältä?
Tämmöisiä kysymyksiä tänään.
Se onkin aika jännää kun kuvittelee jonkun olevan ihan jotain muuta mitä oikeasti on. Minä harvoin mietin jonkun bloggaajan ulkonäköä vaan pikemminkin luonnetta.
VastaaPoistaOlen itse rajanut blogini sillai että itsestäni voin laittaa jotain kuvaa ja elukoista. Muilta en jaksa kysyä lupaa kuviin. Enkä usko että mies edes haluisi päästä blogiin.
Minä ihmettelen usein, kuinka jotkut blogistit julkaisevat jopa epäimartelevia kuvia lapsistaan, perheestään, ystävistään ja jopa tuntemattomista. Onko heillä muka lupa sellaisia kuvia julkaista koko maailmalle vai eikö kuvauksen kohde tiennyt mihin oikeastaan joutui?
VastaaPoistaMinä en ole oikeastaan ajatellut sinun ulkonäköäsi, olen kuvitellut runsaan puutarhan ympäröimää sinistä tupaa metsän keskellä. Mielellään sellainen rönsyilevä, tuuhea, salainen puutarha ja sievä pieni tupa.
VastaaPoistaJatka vaan samalla tyylillä, ole oma itsesi.
Moikka,
VastaaPoistaMie olen vähän jäävi vastaamaan tuohon kysymykseesi, koska tunnen siut ja katson siis juttujasi hieman toisesta näkökulmasta kuin sellaiset lukijat, joille olet täysin anonyymi henkilö. Miun mielestä blogisi kuvaa siun elämää hyvin ja avaa näkökulmaa sellaisiin arkipäivän asioihin, jotka ainakin miua kiinnostaa kovasti. Varsinkin mahdollisimman omavaraiseen elämään tähtäävä ajattelutapasi on miusta kiinnostava:).
T:Anne
Itse olen ajatellut oma blogiini kirjoittelun näin: laitan sinne sitä mikä minusta tuntuu hyvältä. En koskaan aio kertoa siellä miehestäni kuin mainintana että olemassa on tai jos teemme jotain mainitsemisen arvoista. Omaa nimeäni minun on turha suojella, sillä onhan tästä blogista suora linkki koirieni blogiin.
VastaaPoistaOlen päättänyt että saan myös omassa blogissani ilmaista paskoja fiiliksiä, jos se minusta tuntuu oikealta. Monesti olen kateellinen monelle kun niiden blogeissa on vaan kaikkea ihanaa ja onnistunutta. Mutta hehän kirjoittavat vain siitä mistä itse haluavat, ihan niinkuin minäkin!
Sinun blogisi on mielenkiintoinen ja mukava lukea, juurikin taas tästä samasta syystä: tuot esille ne asiat jotka haluat. Silloin se on luonnollista ja mukavaa luettavaa :)
Kovasti meillä on tosiaan samankaltaisia ajatuksia. Kuvia en lapsistani julkaisisi blogissani, kun eivät voi ikänsä puolesta juuri siihen suostumusta antaa. Mies nyt ei pahemmin välitä muutenkaan koko blogi hommasta. Ainahan sitä muodostuu jonkinlainen mielikuva toisesta, mutta harvoin itse mietin miltä toinen näyttää. Toisaalta taas joistakin tulee vaan tietyn näköinen ihminen mieleen vaikka koskaan ei olisi edes kuvaa nähnyt. Enemmän kuvittelen miten joku toinen näkee maailman. Sinun kohdallasi tuntuu tosiaan että näet ja koet asioita hyvin samalla tavalla kuin itse koen ja näen.
VastaaPoistaAika hassua, että minä tosiaan helposti kuvittelen, miltä ihmiset näyttävät. Esim. ihminen, jonka kanssa puhun puhelimessa, radiojuontaja jne. Ja minua häiritsee, jos joku nimi on tuttu, mutten muista kasvoja. Kun lasten lasketut ajat lähestyivät, aloin aina jännittää, että minkä näköisiä he ovat. Näin heistä unta, mutta aina kasvoilla oli jotenkin sumua ja se oli perin outoa. Mieleni ei osannut kuvitella heille naamoja. Olenkohan jotenkin näkökeskeinen ihminen... Mikään esteetikko en kyllä varsinaisesti ole :D
VastaaPoistaKiitos kaikille kommenteista. Ja Kannustuksesta :) Jatkanpa kirjoittelua sitten milloin mistäkin. Eikä minulla kyllä mitään miellyttämisen tarvetta sikäli ole. Ne lukee, jotka haluaa, jos jotakuta häiritsee, ei ole pakko lukea. Ajattelin vaan, jos jollakulla olisi ehdotuksia aiheista, sitä kun sokaistuu omille jutuille. Ja huomaan välillä, että olen kertonut jostain "projektista", mutten ole sitten enää kertonutkaan onnistuiko vai ei.