perjantai 26. huhtikuuta 2013

Yksi arkinen päivä muiden joukossa

Olipa monipuolinen päivä.

Aamulla siivosin huussikanalan tuleville kotkottajille. Tai siis enimmäkseen kiekujille. Luulisin.
Laitoin ruisleipätaikinan happanemaan.
Pelastin sammakon. Vein kauemmas pihasta lähelle ojaa, ennen kuin kissat ehtivät huomata sen.
Remontti etenee hyvää vauhtia. Kiitos osaavan rakentajan ja isännän, jolla on talviloma.
Tein ruokaa ja kerhoeväitä.
Pesin kaksi koneellista pyykkiä.
Ja yhden tiskiä.
Ja altaallisen käsitiskiä.
Harrastin hyvin suurpiirteistä raivausta.
Kävin paikallisessa lasten tapahtumassa vähän vapaaehtoistöissä.
Koko perhe oli mukana.
Tapahtuman jälkeen kävimme Apsilla syömässä. Ei olla aikoihin käytykään.
Toin dogibägissä tähteet kotiin. Myös vesimelonin kuoret. Kyllä ne joku syö. Ei ihminen.

Monipuolinen päivä oli esikoisellakin. Ei ehtinyt edes äkäillä missään välissä.
Aamulla lähti kahdeksalta koulutaksille. Suoraan koulusta seurakunnan kerhoon.
Kotiin pariksikymmneksi minuutiksi.
Lasten tapahtumaan ja syömään.
Hammaspesulle ja nukkumaan.

Keskimmäinen on ollut hyvin kiireinen kaksi päivää.
Kävelee rakennusmiehen perässä ja höpöttää.
Kävelevä radio. Tosin radio ei kysy. Tai jos kysyy, ei ole pakko vastata.

Nuorimmainen on rautahermo.
Pihalla saattaa istua tunnin pari kärreissä ja katsoa mitä muut puuhailee.
Jos äiti häviää näkyvistä, huutaa: "Äitää!".
Vastaan: "Mitä?"
Jatkamme tätä noin kaksikymmentä kertaa.
Kunnes taas näemme toisemme.
Se on huuteluleikki.
Jos kärrissä istuminen on tylsää, lapsi nukahtaa.
Epäilen, ettei ulkona puuhailu ole pitkään näin helppoa.
Kunhan oppii kävelemään pihalla, kengät jalassa.
Sitä ei pitele mikään.
Lasten tapahtumassa mennä möngersi poikien perässä hyvin touhukkaan tyytyväisenä.
Apsilla oli kiva leikkipaikka, ei olisi halunnut pois.

Ja ettei nyt menisi ihan kehumiseksi.
Luulevat pian, että olen hyvä ihminen.
Tai luulevat, että luulen olevani sellainen.
Tai, että meillä on joku idylliperhe.

Ei.
Väsyttää.
Tuntuu, että kaikki on niin sotkussa ja kesken, vaikka koko ajan touhuaa.
Pinna kiristyy.
Hermostuttaa.
Huudan ja tiuskin.
Äkäilen kaikille.

Siksipä menen nyt nukkumaan.

Huominen päivä on tahdiltaan kutakuinkin tämänpäivän kaltainen :)

2 kommenttia:

  1. Kaikenmoistapa oletkin ehtinyt! :)
    Meidän pikkuneiti alkaa jo vähän kyllästymään vaunuissa tai rattaissa kököttelyyn, mutta kun tuo hänen askeltamisensa vielä ulkosalla on niin kovin hankalata että että... ;D

    Mukavia täystouhu päiviä siis sinne sinulle! ;)

    VastaaPoista
  2. Kiitos :) Samoin teille ja ihanaa kevättä :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...