Pottumaisia juttuja

Pikku potaatti kurkistaa.

Nuukuusviikko jatkuu, tai nuukuuselämä oikeastaan.

Meillä käytetään vaatteet hyvin nuukasti loppuun saakka, kuten Pikku-Sipulin varpaat tässä todistavat :D Nyt se lemppari Tutan majavahaalari sitten hajosi. Kirppikseltä ostettu ja veljiltä jo peritty.

Meidän perheen paras (tai pahin, miten sen ottaa) vaatenuukailija on ehdottomasti isäntä. Hänen osaltaan ei vaatekaupan ovi kovin tiuhaan käy. Poolo- ja T-paidoista päiväpaistaa läpi, mutta niitä ei saa heittää pois ennenkuin suurinpiirtein tippuvat päältä :D Töissä käyttää työsuhde haalareita ja turvavaatteita. Saa melkein aina kesäksi ja talveksi uudet, mutta käyttää silti aina niitä edellis- tai sitä edellisvuotisia, kun eihän ne ole edes rikki vielä. Työnantaja oli kai joskus vähän vihjannut, että ne vaatteet on annettu ihan käytettäväksi. Siellä niitä on alakerran naulakossa pitkä rivi uusia turvatakkeja ja -haalarihousuja :D

Asiasta takaisin pottuihin.

 Hain eilen postista paketillisen siemenperunoita. Aion taas kasvattaa Blue kongoja, vaikka aika herkkiä taudeille ovatkin. Viime kesänä niihin kovasti ihastuin. Viime vuonna oli myös Timoa, mutta sitä en kyllä nyt hanki. Viime vuonna olivat tosi huonoja, tosin kesäkin oli huono perunalle. Parhaiten kasvoivat ja kaikkein taudittomimpia perunoita viime syksynä olivat kasvimaan "villit" potut, jotka olivat edelliskesän jäljiltä maahan jääneiden jälkeläisiä. Suurin satokin niissä oli suhteessä istutettuihin. Aika erikoista. Tuon Blue congon lisäksi laitamme jotain tavallisempaakin. Meillä ei ole kasvimaata riittävästi koko vuoden satoon, mutta hyvähän se on, että edes noin puoleksi vuodeksi riittää.

Viime syksynä oli tosi paljon perunoita, joissa oli vihreää. Luulen, että johtui ainaisesta sateesta, joka vei mullan perunoiden päältä. Huomasin, että myös kaupan perunapusseissa oli luvattoman paljon vihreitä. Keräsin myös vihreät talteen ja niitä on nyt kellarissa. Ajattelin siemenperunaksi säästää. Pitäisi tutkia, ovatko ihan kunnossa. Täytyy kyllä ehkä miettiä laitanko niitä maahan ollenkaan, kun viime syksyiset potut oli tosi tautisia.

Potuttaako? (kysymys vaan nyt jotenkin sopi tähän)

Eipä oikeastaan. Ei juuri mikään. Melko tasaista arkea ollut ja se on hyvä juttu se.

Tai vähän potuttaa.

Se, että kuraa tulee sisälle ihan älyttömästi!

En ole mikään himosiivooja ja joka iltainen kuraralli eteisessä on aika tuskastuttavaa.

Mutta kuten isäntä minulle tokaisi: "Se on nyt sitä aikaa."

Niinpä.

Mutta onhan tämä ihan hauskaakin.

Lapsille nimittäin.



Mat ja Pat.
Eikä ne suostu mitään kurapukuja käyttämään.