Päivänpaistetta risukasassa

Kiirastorstaina meillä kaadettiin koivu. Kerroin siitä jo aiemmin.

Tuollaisesta isosta puusta tulee ihan valtavasti risua. Ja sepä vasta olikin hyvin ispiroivaa. Aurinkoisessa kevättalven säässä on ollut mukava taivutella kaikenmoisia koristeita. On tarennut ilman hanskoja askarrella. Kädet vaan on ihan naarmuilla ja nokka vähän tukossa, sen verran olen tuolle koivulle sidätyksestä huolimatta allerginen. Risuista syntyi vaikka mitä; muutama "linnunpesä", joista pari lahjaksi, kymmenkunta kranssia, pari sydäntä ja tuollainen roikkuva sipulinmallinen juttu. Laitan siihen ehkä jotain sisälle, mahtaisikohan kestää jonkin kukan painon...

Mutta nyt on Mammukkan risuhommat tehty, sillä isäntä osti koneen.

Tässä sitä Sipuliinan kanssa kokoavat.

Parina iltapäivänä on isännän oksasilppuri käynyt ja risut alkavat olla jo pienissä sievissä kasoissa. Levitämme hakkeen pihan pensaiden ja puiden alle. Aiemmin olemme vieneet kaadettujen pihapuiden oksat metsään. Tai siis ne ihan ohuimmat osat vain, paksummat tietysti poltetaan uunissa. Nyt oli lunta sen verran paljon vielä, että risujen metsään raijaaminen olisi ollut hieman hankalaa. Totesimme kyllä, että tämä härveli olisi kannattanut hommata jo aiemmin. Olisi saanut oksat aina hyötykäyttöön pihassa. Aina on jäänyt ostamatta, kun on tuntunut sellaiselta ei-niin-pakolliselta-rahanmenolta.

Täällä juttu kesäisestä puunkaadosta.

Olin muuten tänään siellä mehiläiskurssilla. Mielenkiintoista. Kurssia on vielä muutaman kerran. Ensin teoriaa ja lopuksi tutustutaan mehiläistarhaan. Katsotaan johtaako tämä lopulta siihen, että meille tulee myös pesä/pesiä. Mahdollinen pesä onkin jo tiedossa, mutta enpä kerro siitä vielä kun asia on aikalailla vaiheessa vielä.