lauantai 10. elokuuta 2013

Satokuulumisia

 Tomaatteja kypsyy monissa eriväreissä, muodoissa ja kokoloissa. (Miten sana koko taipuu, osaan taivuttaa vain savoksi...) Jämämarjoja keräilin marjapensaista Sipulin päikkäreiden aikaan. Basilikaa pakastin tuoreena, minusta maku säilyy siten paremmin kuin kuivattaessa. Yhtenä päivänä pakastin persiljaa ja lehtikaalia samoin. Niitä voi sitten pussista murentaa ruokaan jäisenä ja laittaa pussin takaisn pakkaseen.
Meillä on pihassa pari katajaa. Yhtä pensasta piti siirtää akivurilla keväisen putkiremontin takia. Hyvin näytti kataja siirron kestäneen. piti sitä kyllä välillä kastella. Keräsin katajasta kypsät marjat. Paljon jäi vihreitä marjoja ensi kesänä kerättäväksi. Tämä on minulle ihan uusi tuttavuus. Mausteeksi ajattelin. Jännä kokeilla minkälainen on. Täältä luin tietoa enemmän. Näkyi lukeneen, että vasta syyskuussa olisi pitänyt kerätä, mutta nämä oli kyllä ihan irti ravisteltavissa jo nyt. Nämä on muuten oikeasti käpyjä eikä marjoja ja kypsyminen kestää 2,5 vuotta! Mutta lukekaa itse enemmän tuolta linkistä.
Samana iltana löysin ihan hassun pienen kummallisen muotoisen munan. Eli epäilen, että minulla on jo 2 munivaa kanaa :)

Mies toi minulle hatullisen sieniä tulaisiksi. Jos tiedät hyvän kantarellipaikan, mene poimimaan niitä nyt! Nyt löytyy ainakin meillä päin hyvin! Pakkaseenkin olen kolme nyssäkkää saanut. Käsittelen ne siten että puhdistan ja laitan kuivalle rasvattomalle paistin pannulle. Haihdutan veden pois. Annan jäähtyä ja pakastan. Voi tai paistorasva kannattaa laittaa vasta sitten kun kuumentaa sienet syödäkseen. Pakkasessa rasva vaan turhaan eltaantuu. Kerran muuten yksi sieni kauppias neuvoi, että kun paistaa kantarelleja kannattaa lisätä ihan pieni ripaus soodaa, ettei sienet sitkisty ja ole kumimaisia. Olen joskus kokeillut. En osaa sanoa totta vai tarua. Kokeile itse, jos huvittaa.

Olen meinannut ottaa pihalta ja kasvimaalta kuvia, mutten saa aikaiseksi. Ehkä joku päivä postaan niitä. Iso ehkä.

Mieli on muuten parempi. Pääni sisällä on melkoinen vuoristorata toisinaan. Hävettää, kun tulee pupatettua. Hävettää kun ei osaa olla ihan hillitysti, kun on sellainen tuulella käypä. Toinen nimeni on muuten Tuulikki. Että osasivatkin minut hyvin nimetä :D Olen ollut nimeni veroinen. Etunimeni on sellainen, että syntymä vuonnani kaimojani kastettiin reippaasti alle 20. Mä aina vähän eksyn aiheesta...tsori...

1 kommentti:

  1. Tähän nyt varmaan kauheasti auttaa, jos sanon että älä nyt tuota häpeä... :D

    Hyvän näköistä satoa! Täytyykin lähteä kanttarellimetsään. (Joo tiedän että se on kantarelli, mutta tykkään kanttarellista enemmän. Vaikka olenkin pilkunviilaaja-kielenhuoltaja.)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...