Murteella

Viime viikola 21. päevä näk ollee kansaevväline äijinkielen päevä. Ja huomena on Kalevalan päevä, jollo vissii kaet muistellaa ommoo kieltä ja kulttuuria. Ja tänä uamuna ylen uamuteeveessä puhuvatte, että itämurteet meinoovat jiähä länsmurteijen jalakoihi. Senpä tautta aattelin kokkeilla ossooko sitä omalla murteela kirjottoo. Ja iha näijen muutaman lauseen perusteela jo tuntuu, että tää on iha mahottoman vaekeeta. Ei voi ku ihhailla niitä, jotka lokkoovat aena murteela. Eijoo ihan miun juttu... On hirvee vaekeeta aatella, miten paljon tullee puhuttuva murteella. Sen tiijän, että miä oon kyllä suana iha täyvellisen kasvatuksen ommaan murteeseen omassa lapsuuvenkoissa. Miun äet ja isä ovat molemmat samalta murrealuveelta kotosi. Er paekkakunnilta tosin ja sen tautta niilä ol joitai vähä er sanoja er asijoile, mutta viänsivät sanat kuitennii samallalaela. Oon vissii jollonnii kertona, että miula on vanhat vanhemmat, joten sen tautta olvat oppineet omissa koissaan vanhoo tään aluveen murretta. Kumpikaa niistä ei ou vissii millonkaa oppina sanomaa kunnolla esmerkiks f-, d- tai b-kirjaimia. Muistatteko jollonnii yheksäkytluvula ku telekkarista tul sellane sarja ku Blondi tuli taloon. Jonnii kaverin kanssa naureskeltii vanhoile immeisile, jotka sanovat aina, että lonti tuli talloo. Mutta ei tiälä semmosia hienoja kirjaimija ou osattu sanova. Eivät kuulu murteesee tiälä.

Ite oon asuna melekee koko ikän samala paikkakunnala, enkä ou ies opiskelujen tautta lähtenä muakunnan ulukopuolele ku kolomeks kuukauveks enintää. Jote näelä perustein pitäs murre olla hallussa. Mutta jotennii sitä tulloo kuitennii huastettuva sellasta ylleispuhekieltä. Äetin ja vanhempien sukulaesten kanssa sitä vissii helepommin vaehtaa levveemmälle murteele. Joskus omat penskat huomauttaavat, että käytän joetai noloja sanoja. Vaikka kyllä nekkii tätä murretta ossoovat, vaikkeivät ehkä ennee nii levveesti. Tiälä meilä päe on iha omat pesoonaronominit. Ja oekeestaa ne paljastaavat, mistä ollaa kotosi. Seuraavassa kunnassa meiltä pohjosee päe ja ittään päe sannovat mie ja sie, mutta myö sanotaa miä ja siä. Miusta ehkä meijän murteen hienoimmat sanat onkii justiisa ne, mutta kaikkein kaunein sana on kuitennii äet. Harmi, etteivät meijän penskat ou oppineet sitä sanomaa. Sannoovat nii nätisti iha selevälä suomenkielelä, että äiti. Jollonnii kyllä kuhtuuvat miua mammukaks ku isäsäkkii sannoo sillai. Ei se haettoo. Hilipeyttä herättänä jossae julukisila paekola. Mutta oekeesti se mammukka tarkottaa tiäläpäe sammoo ku vaemo. Suomeks siis vaimo. Tiälä päe yks erikoesuus on myös se, että isoissee sanotaa iha ylleisesti ukoks. Meijännii penskoila on ukko. Miu isä ol kyllä lapsile pappa, mutta miu vel sannoo vieläkii issee meijä ukoks. Tiälä kaikista vanhoista miehistä tulloo ukkoja, eikä siinä ou mittää loukkaavoo. Kunnianimitys oikeestaa. Iän tuoma arvon nousu.

Tää viikko on olluna aeka mukava. Alakuviikosta käytii linja-autoretkelä poikien kanssa. Nuorimmaine ol mummon luona ja isukka ol töessä. Käytii Vatserin karkkitehtaala ja Heurekassa. Muina päevinä oun siivona aeka paljon ku Sipuli täöttää kaksvuotta lauvantaina. Joetai sukulaisija on tulossa juhlimaa. Oun samalla siivotessa tuas yrittänä vähentee tätä tavaran paljoutta. Tännää vein tuas ison pussin tavarata kirppiksele ja jottai oun suana myytyvä netissä. Niitä kans postittelin tännää ja vein immeisile tuohon kirkole samala ku kävin kaupassa. Meleko vappauttavalta tuntuu ku piäsöö romuloista ja rättilöistä erroo. Sitä miä en vua ymmärrä, että miten se ei näy tään enempee tässä huushollissa. Meilä on täytynä olla iha hirveesti roinova. Isäntäkkii innostu tännää ja siivos kuapin, jossa myös säilytettään keikkee tarpeellista, joka ei sua hävitä. Mutta ol sinne tulluna laitteuva kaikellaista sellastakkii mikä pit nyt kyllä hävittee. Viimeyön pojat olvat mummon luona yökylässä. Hyvä, että niile kelepoo lomala tuollaset aika pienet reissut. Välilä on aika mukavata olla kotona iha pienelä porukala. Toisinaa käyp nii hermoo, ku pennut huutaavat ja tappeloovat keskenää, eivätkä usko mittää. Jos niistä yks tai kaks on yhen yön muuvala ni se on jo iha hermolommoo. Huomena isätäki taitaa pittee vappaapäivän ja se uhkas viiä pojat johonnii. Ehkä kaupunkii uimaa ja syömää rillile roskaruokoo. Voip olla, että miä en lähe mukkaa ku pitäs kait leipova niille Sipulin syntymäpäivile jottai. Ja tuo siivoominennii ressoo. Iha turhoo kait sitä hermoiloo vieraijen tulova. Kaikki ovat iha tuttuja immeisiä ja kaikki ne tietäävät, että miä en oo siinä mielessä mikkää koin hengetär, että ossoisin pittee kaiken kiiltävän puhtaana ja raiveena. Miula on noita romuja ja kasoja vähä sielä tiälä. Kai miun pitäs enemmä ite hyväksyvä, että tällane miä oun, eikä ressata turhanpäite.

No nyt se tuo kello on tuas jo noin paljo. Pittää lähtee tästä makkoomaa. Öetä :)