Huomaa, että kevät on saapunut. Ei jotenkin ehdi ottamaan kuvia tai kovin kirjoittelemaan mitään. Toisaalta taas... en minä nyt kyllä kovinkaan ole mitään näkyvää ole saanut aikaiseksi. Eilen ja tänään on väsyttänyt ihan tolkuttomasti. Tekisi mieli vaan pötköttää sohvalla kirjan kanssa tekemättä mitään. Eilen paleli ihan hirveästi ja ajattelin jo jonkin taudin iskeneen, mutta luulen kuitenkin, että allergialääke on se, mikä väsyttää nyt ihan luonnottomalla tavalla.
Taimihommia on tullut tehtyä hiukan. Jos ilmat lämpenisivät tarpeeksi, olisi kiva istuttaa jo tomaatit lkasvihuoneeseen. Ne ovat jo aika isoja. Kaikenlaista muutakin on tullut kylvettyä ja istuteltua esikasvatukseen. Tänään kylvin kurpitsat. Kaalin taimet tuli laitettua liian aikaisin ja ne hujahtivat liian lämpimässä ihan kammottaviksi honkkeleiksi. Niitä ei ehkä pelasta enää mikään... Luulen, että joudun kylvämään ne uudelleen. Toistaiseksi muut taimet näyttävät olevan ihan ok. Pitäisikin kuvailla niitä joku päivä, jos muistan.
Kasvimaalle olen laittanut aikaista perunaa ja härkäpapua sekä naurista, porkkanaa, palsternakkaa ja retiisiä. Suuremmin ei olla vielä kasvimaita laitettu. On vielä ollut melko aikaistakin. Ei pidä hämääntyä ensimmäisistä "helteistä". Nythän on sitten ollutkin jo taas niin viileää, ettei pihalla ole oikein tehnyt mieli puuhata mitään.
Sisällä puuhaa on riittänyt sitten kanatipujen kanssa. Meillä piipittää viisi tipua ja niiden elo näyttää ihan lupaavalta. Neljä ankkaa ovat alkaneet jo vaakkua piipittämisen sijaan. Ja kaksi kanin poikasta on kovasti vankistuneet ja ovat noin 2 kuukauden ikäisiä. Yhden viime keväänä syntyneen kanin sai uuteen kotiin. Viime vuotiset poikaset kaikki päätyivät pataan, paitsi tämä kyseinen yksilö. Jostain syystä siihen tuli kiinnyttyä. Se kesyyntyi. Näin voi näköjään joskus käydä paatuneellekin lihansyöjälle :D
Pässipojat ovat jo aika kölliköitä ja kovasti odottelen, että pääsisi lampaille ja vuohelle niittämään vihreää ruohoa. Toistaiseksi ovat saaneet nauttia satunnaisesti käsin nyhdetyistä vuohenputken versoista. No eipähän tule vatsaongelmia kun saavat vähitellen tottua vihreään. Kaneille ja linnuille jaksan kerätä sankoon vihreää päivittäin, mutta en oikein noille isommille elukoille. Esikoista taksille saattaessa olemme kuopuksen kanssa tuoneet aamuisin tuliaisiksi eläimille silmuisia lehtipuiden oksia. Niitä versoo tuossa sähkölinjan alla ja omantien varren ojanpientareella. Ne tulisivat kesällä kuitenkin niitetyksi, joten ihan vapaasti niitä voi siitä keräillä. Vähän tällaista näpräilyä välillä tämä touhu, mutta mun pää tarvii jonninjoutavaa näpräämistä. Sellasta ettei tarvi ajatella muuta kuin seuraavaa taitettavaa oksaa tai rikkaruohoa. Siksi mä tykkään myös kitkemisestä.
Mun sosiaalinen elämä näyttää myös vilkastuneen. Vappuna meillä kävi vieraita ja mun äiti sekä naapurin mies asentamassa uuden kiukaan pihasaunaan. Viikonloppuna meillä kävin mun serkku perheensä kanssa. Kahtena lauantaina olen ollut permakulttuurikurssilla. Kävin yhtenä päivänä vaatekutsuilla. Ja ensi viikolla olen menossa työmatkalle Viroon. Tai siis en mä ole töissä, mutta mun kollegat pyysi muakin mukaan niitten työmatkalle. Odotan matkaa, mutta jännitän ihan kauheesti, miten isäntä ja mummo pärjää näitten mun elukoiden kanssa. (Tosin mummo on maatalon emäntä, joten mä kyllä luotan siihen)Ja miten mun vauvat pärjää ilman äitiä. Mä en ole ollut yötä poissa kotoa ilman lapsia vuosiin. Olen ihan hermona. On miljoona asiaa jotka pitää tehdä ennen matkaa. Väsymys ja tekemättömät työt + jännitys ja stressi saa mut hermoromahduksen partaalle. Iloitsen kyllä kovasti siitä, että mulla on näitä ihmiskontakteja. Olen ollut kyllä hyvää vauhtia mökkiytymässä. Käyn kodin ulkopuolella noin 2-3 kertaa viikossa. Olen alkanut kovasti viihtyä omissa oloissani. Olen jopa perunut joitakin suunniteltuja menojani, koska kotoa lähteminen tuntuu hirveän työläältä. Tuntuu tunne, että jotain jää kotona tekemättä. Vaikka en sitten ehkä kuitenkaan tee mitään kovin ihmellistä.
Mutta nyt taidankin lähteä lukemaan. Olen löytänyt taas pitkästä aikaa lukemisenkin. Tai ehkä se on vain pakoa tästä matkajännityksestä....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti