To do-haaste

Sain haasteen Sauvajyväseltä. Tässä pitäisi listata 8 ruokaan liittyvää asiaa, joita haluaisi tehdä. Näin ymmärsin ainakin. Jotenkin mulla nyt päässä ajatus jumittaa, mutta yritetään...


Haasteen ohjeet ovat mukavan simppelit:

1. Kiitä haasteen antajaa
2. Jaa haaste eteenpäin , vaikka 4:lle
3. Ilmoita näille haasteista
4. Kerro oma kahdeksan kohdan to do-listasi

1. Siis kiitokset Sauvajyvänen. Mukava, että ilmeisesti vierailet blogissani joskus. Minäkin käyn vesikielellä vastavierailuilla. Sauvajyväsen blogissa on ihan mahtavan herkullisia reseptejä oikeista ruoka-aineista!

2. Jaa haaste eteenpäin 4:lle. Hmm... tiedänköhän 4 ruokabloggaajaa joille voisin laittaa eteenpäin. Olen vähän ujo jakamaan tällaisia, vaikka varmasti kuka tahansa olisi otettu huomiosta. Minä itse ainakin olen. Mutta estyneisyyteni estää minua nyt. Heitän haasteen ilmaan. Ota koppi, jos kolahti. Anyone?

3. Meni jo.

4.

1. Minulla on valurautapata, joka on vanhempieni häälahja. Olen koko kesän aikonut rasvapolttaa ja kunnostaa sen, mutta en ole saanut aikaiseksi. Nyt kun laivinuuni alkaa lämmitä useammin, tulisi padalle tarvetta.

2. Minun pitäisi tehdä pikimmiten ruisleipää. Oikea, kotona leivottu, mutta kaupasta ostettu tulee hirveän kalliiksi tällä leivän kulutuksella.

3. Pitäisi tehdä kukkopaistia. Kukot ovat vielä hengissä.

4. Sama homma pässien kanssa.

5. Pitäisi tilata puolikas sika, että saisi oikean, hyvän makuisen kinkun suolaan. (Jos jostain löytäisikin...ensi keväänä aiomme ottaa kinkun kasvamaan. Oli virhe olla ottamatta tänä kesänä.)

6. Pitäisi tehdä omenahilloa.

7. Pitäsi säilöä kurpitsaa.

8. Pitäisi tehdä pihlajanmarja chutney:a, koska olen sitä varten pakastanut marjoja ja ostanut aprikooseja ja chilit ovat kypsyneet.

Voisin jatkaa listaa vielä vaikka kuinka pitkälle!

Pari pitkän tähtäimen haavetta vielä:

Haluaisin pari mehiläispesää ja opetella niiden hoitoa. Haluaisin opetella ravustamaan. Olen alkanut haaveilla parista vuohesta. Ja haluan hankkia hautomakoneen. Liittyväthän nämäkin ruokaan, eikö? Ja ovat periaatteessa ihan mahdollisia. Ainakin pitkällä aikavälillä. Ei kaikkea tarvitse tehdä ja hankkia heti huomenna tai edes vielä ensi vuonna.

Sadonkorjuuta ja synttäritunnelmia

Tässä on yksi litteistä valkoisista buureistani. Afrikan tuliaissiemenistä. Ajatelkaa, että voin kasvattaa täällä pohjolassa etelä-afrikkalaista kurpitsalajiketta Flat White Boer- kurpitsaa! Tämä on tosi kovaa, mutta soseena herkullista. Tein sosetta vauvalle, pakkaseen ja kurpitsapiirakkaan, josta kuva alhaalla. Siemeniä kuivasin ensi vuodeksi ja kaneille ja loput roippeet meni pässeille.

Pojan huomisille sukulaissynttäreille leivoin omenapiirakkaa ja kurpitsapiirakkaa.

Kurpitsapiirakasta ja kurpitsasta kirjoitin myös viime vuonna. Silloin lupailin ohjetta, mutta en koskaan saanut aikaiseksi. Tuo viime vuoden ohjeen pohja oli vähän mauton ja nyt löysin paremman, jossa myös pohjaan tulee kanelia ja sokeria. Minun oli pakko maistaa piirakkaa äsken ja se oli tavattoman hyvää, vaikka itse sanonkin.

Kurpitsapiirakka:

Pohja:

200g voita

3 dl jauhoja

1dl sokeria

2 tl kanelia

2 rkl vettä

Nypi kuivat aineet voin kanssa sekaisin, lisää vesi. Painele piirakka vuokaan. Pistele haarukalla ja paista 10 min 200 astetta.

Täyte:

2 munaa, yksi keltuainen

1 ja puoli dl sokeria

1 tl kanelia

1 tl inkivääriä

puoli tl neilikkaa

puoli tl muskottipähkinää

2 dl kermaa

sopiva määrä kurpitsa sosetta.

Älä laita liikaa niinkuin minä. Koska siinä käy sitten niin, että täytteet kaatuu uunin pohjalle ja luukulle ja saat istua ikkunat ja ovet auki loppu illan ja tuuletella savuja pois.

(Ihan ensin ennen kuin edes ajattelet esim. taikinaa tee tämä: Höyrytä tai hauduta tosi pienessä määrässä vettä kurpitsa kuutiot, että saat jäykähköä sosetta. Ylimääräisen soseen voi pakastaa seuraavaa piirasta varten)

Vatkaa munat ja keltuainen. Lisää sokeri, mausteet, kerma ja viimeisenä kurpitsasose. Kaada täyte esipaistetun pohjan päälle ja paista 175 astetta 30-40 minuuttia.

Tosi hyvää sellaisenaa, mutta vielä parempaa esim. vaniljajäätelön tai kastikkeen kanssa.

Näissä ohjeissa minua aina hämmentää tuo, jos tarvitaan vain keltuainen tai valkuiainen. Mitä minä sille toiselle osalle sitten teen? Nuukana ihmisenä viitsi käydä sitä viemäriinkään tai kompostiin kaatamaan.

Tässä tapauksessa lisäsin ylimääräisen valkuaisen tuon omenapiirakan pohjataikinaan.

Tosi helppo omenapiirakka:

1 muna (ja yksi valkuainen)

3 dl sokeria

3,5 dl kermamaitoa

6dl jauhoja

3tl leivinjauhetta

100 g sulaa voita

Vatkaa munat ja sokeri. Lisää kerma. Lisää jauhot joihin on sekoitettu leivinjauhe. Lisää voi. Laita taikina uunipellille, jossa on leivinpaperi. Laita omenalohkoja taikinan päälle ja ripottele kanelia päälle. Paista 200 asteessa puoli tuntia.

Ja sitten ihan toisenlaisiin tunnelmiin. Aamupäivällä ulkoilimme. Pojat ulkoilivat metallinpaljastimen kanssa, jonka tämä meidän synttärisankari sai lahjaksi. (Niitä saa täältä) Poika on ihan kuin muumien Nipsu. Kovasti kaiken kiiltävän ja aarteiden perään sekä herkkujen. Mutta, jos jossain joku vähän rapsahtaa on ihan vapisten pelkäämässä ja ulisemassa. Meidän oma Nipsu!

 Melko pian poika löysikin pihalta metallisen kohdan ja siitä sitten innolla pikkuveljen kanssa kaivamaan. Vähän piti mammukan auttaa kun paljastui, että esine onkin suurehko. Voi sitä riemua, kun maasta putkati tämä:

Ilmeisesti pakoputken osa. Mitä ihmettä se teki meidän takapihalla. Ei aavistustakaan, mutta iloa se tänään tuotti!

Mammukkakin kaiveli pihalla. Maasta löytyi muutama ISO palsternakka ja vähän enemmän ihan tavallisia. Punajuuriakin löytyi. Pieniä ovat. Ja masentaa tehdä niistä mitään, kun kukaan muu ei tykkää kuin minä. Olen itselleni keittänyt ja ne ovat herkullisia. Etikkasäilykettä en tee. Närästää pahalaiset.

Nuo naatilliset juurekset ovat kaurajuuria. Ihan uusi tuttavuus. Vähän kuin mustajuuria, mutta vaaleita. Voisi äkkiseltään vaikka palsternakaksi luulla, mutta naatti on erilainen. Vähän kuin mustajuuren, mutta kapeampi. En ole vielä maistanut, mutta jostain luin niiden maistuvan osterilta. Miltä osterit maistuvat, sitä en tiedä. Näitä on muutama. Muutama jäi maahan, koska olivat niin pieniä. Jos muistan oikein on monivuotinen, joten jos ovat sieltähän ne sitten keväällä löytyvät.

Moni kakku päältä kaunis, nämä ei

Ainakaan, jos vertaa kakkuihin, joita on oikeissa kakkublogeissa. Mutta en ole mikään mestarileipoja, enkä aio sellaiseksi tullakaan. Kakun koristelu ei sinänsä kiinnosta. Kiinnostaa lähinnä omien lasten ilahduttaminen. Eikä siihen oikeastaan paljon tarvita. Heille riittää ainakin toistaiseksi kotikutoinen.

Meillä vietetään syksyllä kahdet synttärit ja yleensä niihin liittyy aina jokin kakku toive. Nuorempi pyysi dinosaurussuklaakakkua ja vanhempi John Deere-suklaakakkua. Olisi ollut lukuisia tapoja toteuttaa toiveet, mutta ratkaisin asian näin. Tein pätkiskakkuja. En täyttänyt niitä mitenkään, eli nämä eivät ole täytekakkuja. Päällystin suklaalla ja koristelin matsipaanilla. Marsipaania jää aina yli, ainakin meillä. Paitsi tällä kertaa, kun molemmissa kakuissa on samat värit. Synttärit ovat sen verran lähekkäin, että samat pötköt säilyivät jälkimmäisiinkiin juhliin. Kakuissa on myös se hyvä puoli, että näitä ei tarvitse pitää jääkaapissa, johon ei yleensä kakkua kupuineen oikein mahdukaan. Nämä kakut on myös sikäli hyviä, että meillä lapset ei kovin tykkää kermakakuista. Näistä taas tykätään, eli mammukan ei tarvitse syödä kakkujämiä aamupaloiksi koko seuraavaa viikkoa :D

Pätkiskakku:

5dl vehnäjauhoja

3dl sokeria

2tl vaniljasokeria

2tl leivinjauhetta

3rkl kaakaojauhetta (unohdin jälkimääisestä kakusta, ei haitannut :D)

150g sulatettua voita

2 dl maustamatonta (luomu)jugurttia

4 pätkistä (voi korvata muilla karkeilla tai vaikka keksimuruilla)

3 munaa

Sekoita kuivat aineet keskenään.

Lisää paloitellut pätkikset sulatettuun voihin.

Lisää rasvan joukkoon jugurtti ja munat.

Lisää kuivat aineet.

Sekoita hyvin. Ei tarvitse vatkata. Eikä tarvita konetta.

Kaada voideltuun ja jauhotettuun kakkuvuokaan.

Paista 175 astetta 45 min.

Kuorrutus:

Sulata liedellä tai vesihauteessa varovasti 100g voita ja 170g suklaata. Lisään joskus pari pätkistä mukaan.

Kaada kuorrute jäähtyneen kakun päälle.

Olen joskus käyttänyt myös täytekakun pohjana. Toimii siinäkin. Resepti on tullut joltain nettitutulta joskus kauan sitten.

Huikea dokumentti, viikko aikaa katsoa

Kivisen pellon kyntäjät, sieluani ja sydäntäni kosketti katsoa tämä dokumentti. Suosittelen lämpimästi.
Kiitos Anne-Mari, kun jaoit tämän huikean elämyksen. Muuten en olisi tiennyt.

Focacciaa sadepäiväksi

Sataa vaan. Tuntuu ankealta. Loppu kasvimaa pitäisi nostaa ja kääntää. Tosin sen kääntämisen kanssa saattaa olla niin ja näin. En edes suostu ottamaan siitä mitään paineita. Ja kasvien pois keräämisenkään kanssa ei ole hoppu, koska jos sataa, ei siellä ainakaan hallaa tai pakkasta ole. Eli ei hätää. Mutta ulos on pakko mennä ainakin kahdesta syystä. Esikoinen pitää saattaa koulukyytiin ja sieltä pois sekä eläimet pitää hoitaa. Kanit ja viiriäiset ovat tietenkin kokonaan katon alla. Kukoilla ja pässeillä on mahdollisuus olla katoksessa sekä ulkona. Usein ovat ulkona, mutta ahdistaa kun on niin märkää. Ei ihan vielä pahaa kuravelliä ole, mutta ahdistaa kuitenkin. Kukoilla ei liene elinpäiviä kovin montaa. Mutta mieluiten poutapäivänä päästäisin ne päiviltä, en ala missään sisällä niitä kynimään.

Kasvimaalla on vielä punajuuret, porkkanat, palsternakat, joitain kaaleja ja purjot. Purjot ovat ihan jättisuuria, suurempia en ole ikinä kasvattanut. Maa-artisokat ovat myös maassa, mutta niillä ei ole mikään kiire, eikä niillä parilla pikkuruisella lehtikaalillakaan, joista en ensin uskonut mitään satoa saavanikaan.

Viimeisistä kesäkurpitsoista tein focacciaa ja vauvan sosetta. Focaccia oli niin ihanaa! Mutta onhan tämä melkoista pullaa. Näin tein:

puoli litraa vettä

1 tl suolaa

1rkl hunajaa

50g hiivaa

vehnäjauhoja sopivasti

loraus rypsiöljyä

1. Alusta taikina

2. Anna nousta

3. Jaa neljään osaa ja tee litteiksi leiviksi

4. Sivele öliiviöljyllä

5. Pistele haarukalla

6. Laita päälle juustohöylällä siivutettu kesäkurpitsa ja juustoraastetta (tai mitä muuta keksit laittaa)

7. Paista 200 astetta puoli tuntia

Tässä huominen salaatti.

Savoijin kaali. Koska tämä kaali on etanaton ja puolet perheestäni ei pidä kypsistä kaaliruuista, aion tehdä tästä raakasalaattia ehkä porkkanan kanssa. Keräkaalini jäivät hyvin pieniksi ja ovat täynnä etanan reikiä. Yhden parsakaalin sain ja pari näitä.

Ihana ohjelma

Olen mielenkiinnolla katsonut Grand Design- ohjelmaa, silloin kun olen muistanut ja sattunut oikealle kanavalle. Nyt oli ihana jakso. Kertomus omavaraisesta perheestä ja heidän talon rakentamisestaan.
Viehättävä perhe ja elämän tapa. Mahtoikohan talo tulla asuttavaan kuntoon lopulta?

Latva-artisokka ja syksyisiä juttuja

Minulla on kaksi latva-artisokkakasvia kasvimaalla. Esikasvatin ne ja istutin hyvin lannoitettuun kohtaan. Kasvit ovat kasvaneet ehkä noin puolimetriä korkeiksi ja tuuheiksi, mutta kylmä kesä ei ole saanut niitä tekemään nuppuja. Paitsi toiseen nämä kaksi. Minun oli ihan pakko keittää isompi nuppu ja maistaa. Ja se maistui aivan taivaalliselta! Onnistukoon tai ei, mutta aion jatkossakin yrittää tämän kasvatusta. Nämähän saattaisivat mennä myös talven yli. Mutta sen näkee vasta keväällä.

On tämä kukkamykerö muuten aika kaunis myös!

Minulla oli aikomus tehdä sellainen postaus, missä kerron kuinka iso kasvimaani on neliöissä ja paljonko olen saanut satoa kiloissa ja litroissa. Mutta mutta... Arvatkaa riittäkö aika ihan oikeasti mittailla. Aika eikä jaksaminen ei meinaa oikein aina riittää edes täällä kirjoitteluunkaan. Tai yleensä edes joka pävä tietokoneen avaamiseenkaan. Ja oikeastaan mahtaisikohan ketään oikeastaan edes kiinnostaa.

Toissapäivänä tyhjensin kasvin huoneen. Toin chiliruukut eteiseen, sekä viherkasvit. Chileissä on jo monta kypsääkin. Ahvenanmaan reissun aikana isäntä oli tuonut ulkoa viherkasvit sisälle.

Keräsin kaikki tomaatit pois myös kasvihuoneesta ja toin sisälle kypsymään. Sato on tosi pieni. Jotain meni pahasti vikaan. Mutta ensi vuonna uudelleen.

Kurpitsat keräsin eilen ja tässä näitä on takapihan pöydällä. Ihan kohtuu sato. Tuo iso painoi aika mukavasti. Pitää siirtää kellariin odottamaan valmistusta. En nyt oikein tiedä mitähän tekisi. Etikkasäilykettä en ainakaan. Pitäsi keksiä jokin keino saada upotettua ruokaan niin, ettei ukkelit huomaa syövänsä kurpitsaa.

Viimeiset kesäkurpitsat keräsin myös eilen. Niitä oli vielä puoli sangollista. Osa ihan pieniä avomaankurkun kokoisia. Laitoin niitä eilen sämpylätaikinaan raasteena. Tänään paistoin voissa sipulin kanssa ja olen syöttänyt vauvalle kaurapuuron seassa. Ja vielä niitä muutama jäi.

Perunan olemme myös kuokkineet. Paljon oli ruton mädättämiä ja vihreitä, kun sade oli piiskannut mullat päältä. Perunoita tuli kottikärryllinen kellariin ja lasten kottikärryllinen "napuloita" (pieniä siis), jotka keitin pässeille. Perunakauppaan joutuu siis varmasti keväämmällä menemään.

Sipulit nostin myös jo aiemmin. Niissäkin melko huono sato, mutta luulen pääseväni kevääseen niillä. Purjot on vielä maassa. Aion taas kuivata ne ja käyttää esim. keitoissa ja sitten jos/kun tavalliset sipulit loppuvat.

Kriikunoita oli pari litraa puissa. Viime vuonna tekivät ensimmäisen sadon ja silloin oli paljon enemmän.

Ovat kuin miniluumuja. Nämä kun kypsyvät aina melkein samaan aikaan ja säilyvät aika huonosti, ne pitää käyttää ja syödä heti. Tein vähän niistä kiisseliä. Keitin kriikunat melko vähässä vedessä, siivilöin suuri reikäisellä siivilällä kivet pois, lisäsin sokeria ja suurustin perunajauholla. Oli vauvan herkkua!

Ilta-atreriani: Kaikki omasta pihasta voita, pippuria, suolaa ja laakerinlehteä lukuunottamatta.

Jospa aina olisi näin!

Isäntä ja keskimmäinen keräsivät omat omenat tänään puusta kellariin. Yksi ainoa puu teki satoa, mutta eipä hullummin kuitenkaan. Ahvenanmaan tulaisina toimme 12 kiloa omenia ja sain jätesäkillisen omenia eläimille, joten omena-asiat kunnossa!

Tällainen satopäivitys. Jatkoa seurannee. Jos jaksan innostua.

Nyt nukkumaan. Mutta ensin yritän lukea vielä hieman nimipäivälahjaksi saatua kirjaa, joka on yllätys yllätys Kun kyyhkyset katosivat. En kyllä oikein ole kärryillä. Olen illalla niin väsynyt, etten oikeastaan tajua siitä mitään... Ehkä aloitan sen uudelleen sitten talvemmalla...