Remonttikuvia

Ennen meillä oli talon takana tuollainen "terassi". Tyhjää tilaa olohuoneen lattian alla. Lattia oli ihan jääkylmä. "Terassi" toimi jonkinlaisena kesäkeittiönä. Siinä oli kaasugrilli ja pöytä. Talvisin kaikkea epämääräistä kamaa. Pyykkinarut myös kulkivat katoksen päästä päähän.

Nyt tilaan on laitettu harkoista sokkeli ja vanhoista ikkunoista lasiseinä. Vasemmalla näkyy nyt ihan umpiseinää, jossa on villat välissä. Tässä on nyt varastokoppi. Kylmä sellainen, koska eihän tuo betonitolppa mitään eristä. Tähän tulee vielä ovi, mutta sopivaa ei ole tullut vielä vastaan runsaista etsinnöistä huolimatta. Pitää vissiin ostaa kaupasta uutena... Ikkunat on muuten työpaikkani vanhoja. Tosin ei sieltä suoraan, vaan ovat olleet yhden miehen varastossa siinä välllä. Olohuoneen lattian alle muuten lisättiin eristystä vaikka kyllä siellä oli parikymmentä senttiä ekovillaa. Toivottavasti nyt lämpenee.

Ennen kesäkanila.

Nyt varasto.

Tästäkin vielä ovi puuttuu. Tässä oli ennen "lattiana" vanhoista punatiilistä ladottu "laatoitus. Nyt on valu ja painekyllästettyä puuta, kun entajunnut sanoa, ettei saa olla kyllästettyä. Mies ei tajua (eikä tiedä, kun ei kiinnosta) näitä myrkkyjuttua. Pitäisi muistaa aina kaikki rautalangasta vääntää. Pidin puhuttelun. Olisi pitänyt olla lehtikuusta. Olen ollut alkuviikon töissä kun täällä on hääräilty... Voi olla vähän kiittämätöntä narista jälkeenpäin.

Talon päädyssä sokkeli on muurattu harkoista ja se on ollut koko 9 vuotisen asumisemme ajan vähän viimeistelemättömän näköinen. Tosin ei sitä enää oma silmä huomannut. Nyt seinä on tasoitettu ja toiseen pikkuikkunaankin on laitettu pelti. Sekin on puuttunut kai aina.

Mies alkoi haaveilla, että tähän päätyyn rakennettaisiin pikku terassi. Ovihan sille on jo valmiina. On jäänyt edellisiltä asukkailta tekemättä. Voi olla, että joskus tämän teetämmekin. itse emme osaa. Pitää sitten muistaa tuo painekyllästysjuttu taas... huoh...

Aloin muuten katsella sillä silmällä taloa, että tuolta pilkistää vintin pikkuikkuna. Vintille voisi tehdä lapsille huoneet. Täyttä asumiskorkeutta sinne ei saa, mutta säilytys- ja makuutilaa kuitenkin. Nyt pitää tunnustaa, että olen asunut 9 vuotta tässä, enkä ole koskaan uskaltanut mennä vintille. Pitäisi mennä metallitikkailla. Toisen puolen päädyssä ulkopuolella on pieni luukku, josta sinne pääsee. Pitäisköhän rohkaistua? Isäntä on kyllä joskus ottanut kuvia sieltä.

Kanaset (tai siis pääosin kukkoset)

Joku ystäväinen kommentissaan toivoi tipuista päivitystä.

Tässäpä olisi muutama kuva :)

Tipuja on kahdeksan ja niitä oli tosi vaikea saada yht'aikaa kuvaan.

Ja vieläpä niin, että lopputulos olisi kohtuullinen.

Viisi on vaaleaa ja kolme tummaa. Tummat vaikuttaisivat kukoilta.

Kahta pidän varmahkosti kanana. Nuorin tipuista on mielestäni myös kukko.

Se on "eri sarjaa" muiden kanssa ja sen voisin jättää kanoille kukoksi.

Olen ristinyt kukon Nakambaleksi.

Tosin, jos se nyt sitten kuitenkin olisikin kana, pitäisi keksiä toinen nimi.

Tutuille voin kertoa nimen tarinan. Tässä yhteydessä se jutun vitsi ei ehkä aukea...

Inside huumoria...

Tipuset ovat muutaman päivän herkutelleet ahvenen päillä.

Isäntä ja Selleri ovat käyneet joka ilta katsomassa katiskan ja siellä on joka ilta ollut ahvenia.

Aika suoraan sanoen, en millään olisi jaksanut töitten jälkeen käydä siivoamaan noin kolmeakymmentä sinttiä, mutta en minä nyt niin hullu ole, että jättäisin ilmaisen ruuan käyttämättä. Ja kun siitä on saanut sekä ihmisille, että tipuille sapuskat. Ja pakkasessa on myös monta pussia ahvenia. En todellakaan ole ehtinyt punnita kaloja, joten en tiedä paljonko niitä on ollut, mutta vajaan viikon saalis on noin 5 litran kattilallinen siivottuja ahvenia. Osa pakkaseen ja osa pannulle. Eilen oli pieni (mutta tarpeeksi suuri kuitenkin) hauki, josta tein keittoa. Yhden illan kalat isäntä vei mummolle, joka sai myös aterian ja pakkasen täytettä.

Kiitollisin mielin siis :)

Lisäystä edelliseen postaukseen

Edellisessa viestissä kirjoitin Ekoelo-lehdestä, joka löysin sattumalta automarketin lehtihyllystä. Nyt oli vasta aikaa googlettaa lehden sivuille, kun mietin sitä tilaamista täällä voi lukea lehden näytenumeron ilmaiseksi :)

Minusta vaikuttaa hyvältä. Nyt tämä ei ole edes maksettu mainos vaan ihan puhtaasti ja rehellisesti teille suosittelen. En ahneuksissani :D

(Ja jos tarjouksia metsästää löytyy tällainen tarjous.)

Löytö lehtihyllystä ja puukirja

Minun pitäisi olla nukkumassa jo, mutta en millään malta olla jakamatta tätä. Pyörähdimme tänään automarketissa ja lehtihyllystä löytyi Ekoelo- niminen uusi lehti. Nyt vain 1,90. Menkää ystävät ostamaan. Minä ainakin tykkäsin! Enpä kerrokaan sisällöstä enempää, lukekaa itse. Tai kerronpa sen, että lehdessä on juttu Maria Dorffin ja Lasse Nordlundin omavaraisesta perheestä. He ovat siis ihan oikeasti omavaraisia, eivätkä vaan vähän kokeile sitä ja tätä niinkuin meikäläinen. Ei minulla rahkeet riittäisi tuohon. Liian mukavuuden haluinen olen. Pitäiskö tilata tää... Lopettaa vaikka Meidän perhe-lehti...

Ja isäntä osti Lars Myttingin kirjan Täyttä puuta-kirjan. Polttopuusta ja lämmittämisestä kertoo. Eipä isännällä monta kirjaa olekaan. Lintu- luonto- ja sääkirjoja. Ja pari jonkun bändin kirjaa.


________________________

Me olimme tänään enoni hautajaisissa. Omalla tavallaan raskas päivä oli. Emme aivan läheisimpiä olleet, mutta toisaalta meillä on äitin puolelta niin tiivis suku, että kaikki ollaan hyvin läheisiä kuitenkin. Meillä on ollut paljon hautajaisia viime vuosina. Meillä on suuri suku. Tätejä, setiä, enoja ja serkkuja on paljon. Tuntuu oudolta, että kun sukupolvien ketju vierii eteenpäin ihmisiä onkin aika vähän. Vähän haikeaa. Perheet ovat nykyisin niin pieniä.

________________________

Veli toi ison kasan polttopuita illalla. Riittää ukolla sahaamista ja pilkkomista. Ja perheellä riittää lämpöä.

________________________

Kello on yli yksitoista ja Sipuliini on hereillä. Tämä päivä oli vähän erilainen rytmiltään ja nyt sillä on rytmi ihan sekaisin. Jospa menisi sen viereen, kyllä se siitä.

________________________

Tänään olisi ollut viimeinen mehiläiskurssipäivä. En päässyt. Olisivat olleet mehiläistarhalla. Harmi. Pitää tunkea itsensä jonkun tarhalle oppiin.

________________________

Ei mulla muuta. Öitä :)

Kevätkeitto

Kaivelin, kääntelin, tongin ja pääasiassa ihmettelin ja haahuilin kasvimaalla tänään illemmalla.

Sieltä löytyi kaikenlaista syömistä, joista päätin keittää kevätkeittoa.

Näin siinä kävi:

Löysin mustajuurta, kaurajuurta ja maa-artisokkaa.

Pesin.

Kuorin.

Keitin.

Muussasin.

Lisäsin vajaan teelusikallisen ruususuolaa.

 

Löysin saksan kirveliä, ruohosipulia ja lipstikkaa.

Vähän revin pienemmäksi ja poistin paksut varret.

Muussasin sauvasekoittimella sekaan.

Ajattelin vielä lisätä kermaa tai maitoa, mutta maistoin ja totesin, ettei tarvitse.

Oikeasti olin aika ennakkoluuloinen. Mutta maku yllätti. Tämä on hyvää.

Tällaisia kasveja kasvimaalla pitää kasvattaa.

Monivuotisia ja sellaisia, mistä saa satoa keväälläkin.

Pihalta pitäisi löytyä koko kasvukauden ajan syömistä.

Mieluummin vähän sen ulkopuolellakin.

Ja tietysti pitää säilöä.

Paljon.

Olen koko ikäni varautunut pula-aikaan.

Ihan hörhöä sanovat läheiset.

No joo, onhan se aika hörhöä :D Myönnetään.

En voi varmaksi tietää, että jokin paha kriisi iskee.

Mutta ei ne minulle hymähtelijätkään voi varmaksi tietää etteikö iskisi.

Parempi varautua kuin katua.

Mutta on kiva harrastaa sellaista, mikä tuntuu myös hyödylliseltä.

Ukot kävivät katsomassa katiskan.

Huomenna maistellaan kalaa.

Muutama hassu ahvenen sintti.

Siivosin ne kuitenkin.

Tämä on kuitenkin kohtuullisen harvinaista herkkua meille.

Ahvenen kutu on alkamassa.

Luultavasti saamme pian enemmänkin näitä.

Kiitos kaikille seuraajille ja kommentoijille

Olen tuossa tilastoja vilkuillessa huomannut, että moni minulle entuudestaan tuntematon bloggaaja on lisännyt sivupalkkiinsa linkin blogiini. Siis siihen listaan, jossa näyttävät suosikkiblogejaan, joita seuraavat. Minulla ei sellaista listaa näy, kun jotenkin en osaa päättää ketä siihen valkkaisin, kun toisaalta en halua siitä ihan suunnattoman pitkääkään.

Olen hieman hämmentynyt ilmiöstä. En ole pitänyt blogiani kummoisenkaan huomion arvoisena. Olen vaan tällainen sätöstelijä Savosta, jolla on kaikki vähän rempallaan ja projektit levällään :D Mutta kiitos vaan kaikille, jotka seurailette. Toivottavasti sätöstelyni tuottavat iloa ja inspiraatioita. Ja jos ei muuta niin ainakin varoittavia esimerkkejä siitä miten myös voi toimia :D

Kaikkein hassuinta minusta oli ehkä pyyntö liittyä ruokabloggaaja-sivustoon johon sitten liityinkin. Sen mainos on tuossa sivupalkissa. Minä, joka todella usein kuulen, miten pahaa ruokaa teen :D (Oikeasti se ei paljon naurata, sillä olen todella kypsä perheen nirsoiluun...)

____________________

Tämän päivän kuulumisia:

Minulla on ollut mukava päivä. Ihmispäivä.

Olemme talvet vähän erakkona täällä mökissämme. Juutumme aina nyhjöttämään tänne keskenämme ja vieraita ei talvella paljon näy kun eivät uskalla tulla. Asumme nimittäin sellaisella mäellä, jonne ei ihan noin vain joka kelillä tullakaan. Tutut pelkäävät juuttuvansa rinteeseen. Itsekin olen kymmenkunta kertaa jäänyt tulematta kotiin. Tilanne ei kyllä huvita pimeässä lumituiskussa lasten kanssa keskellä metsätietä.

Kevät on tullut ja mökkinaapureidenkin autoista on jo monelta päivältä havaintoja.

Nyt meillä riittää äksöniä, kun remppamies käy joka päivä. Isäntä on talvilomalla ja pyörii kotona myös.

Äiti kävi tänään. Talvella ei oikein uskalla tulla. Juurikin sen mäen takia. Nyt taas käy aika usein.

Ystävät, kolme kertaa M, kävivät myös.

Sitten käväisin töissä. Se oli eräänlainen tapaaminen tai kerho tai piiri tai jotain sellaista. Siellä oli lämmin henki.

Töistä kiiruhdin ystävän taidenäyttelyn avajaisiin. Arvatkaa olenko minä juntti käynyt koskaan sellaisissa. Olimme kauan sitten hyviä ystäviä. Nyt on ollut vuosien tauko ettemme ole nähneet. Paitsi viime vuosina kun olemme olla satunnaisesti samalla kylällä ja tulleet äideiksi.

Näin siellä myös toista vanhaa ystävää. Ei sekään kyllä mikään vanha ole. Taidan olla itse vanhempi. Muutaman kuukauden. En ole varma. En muista kenenkään synttäreitä. En edes nimppareita ja se sentään lukee kalenterissa :D Pitäisi mennä käymään.

Näyttelyn jälkeen näin yhtä uutta työn kautta ystävää. Hän on kyllä jo vanha. Siis minuun verrattuna. Muuten ihan sopivan ikäinen :) Juttelimme vakavia.

Hieno päivä! Ihmiset on ihania! Onneksi pääsääntöisesti niin.

Kiitos ihmiset, että olette olemassa!

Vappuna vuosi sitten

Tulipahan tänään mieleen viime vappu.

Olimme yksityisessä konenäytöksessä, jossa lähestulkoon kaikki olivat sukua toisilleen.

Ja melkein kaikki olivat miehiä. Ja melkein kaikki jonkinlaisia konemiehiä. Isäni veljineen olivat jossain vaiheessa kivimiehiä. Ihan tarkkaan en osaa sanoa, mutta kaiketi joskus 60-luvulla. Kivivaunu oli seissyt paikallaan kymmeniä vuosia, kunnes se sitten muutama vuosi sitten oli maatalousnäyttelyssä naapurikaupungissa esillä vanhojen koneiden osastolla. Vuosi sitten isän veljessarjan nuorin ja ainoa enää oleva järjesti pellollansa näytöksen. En ollut koskaan aiemmin nähnyt vehjettä toiminnassa. Häkellyttävä laite. Aikansa huipputekniikkaa. Suuri kivi pullahti hyvin vaivattoman näköisesti pellon uumenista. Ei voi kuin ihmetellä. (Kuvia on vähän hassusti rajattu, mutta kun aina joku äijä seisoi edessä...)

Tällainen on kivivaunu kiviseltä 60-luvulta.

Pellossa näkyi ihan vähän kiveä.

Siihen tehtiin kompuralla ja poralla reikä, johon hakattiin metallinen koukku.

Koukkuun laitettiin kivivaunun vaijeri.

Ja sieltä se kivi nousi kun vaunun vaijeri alkoi vetää.

Vaijeri veti kiven kyytiin.

Ja lopuksi kivi kipattiin rauniolle.

Aikansa huipputekniikkaa.

(En muuten löytänyt netistä hakusanalla kivivaunu yhtään kuvaa. Enkä muutenkaan paljon mitään.

Jos jostain kumman syystä olet päätynyt blogiini hakusanalla kivivaunu ja aiot käyttää näitä kuvia, olisin enemmän kuin kiitollinen, jos pyytäisit luvan.)