Monivuotiset vihannekset- peli

Mainostan taas, mutta tää on ehkä paras mainos pitkään aikaan. Ja itse maksettu sellainen :)

Olen jo muutaman vuoden keräillyt pihalleni monivuotisia syötäviä kasveja ja törmäsin yhdessa fb-ryhmässä tällaisiin kortteihin, jotka oli heti pakko tilata. (tilausosoite löytyy linkistä)

Korttipakassa on kuvat 60:stä eri syötävästä kasvista. Osa oli minulle uusia, osasta olin hämmästynyt, että niitä voi syödä. Lajittelin kuvaan ne kasvit, jotka meillä jo pihassa kasvaa. Niitä on 20, eli aika monta olisi vielä hankkimatta. Täytyy selvittää kasvaako ne kaikki edes meidän leveyksillä. Muutama kasvi tuolla oli semmoinen, joita olen yrittänyt laittaa pihaan, mutta ne ovat kuolleet pois.

Meillä kasvaa: saksankirveli, mukulapähkämö, liperi, ruokaparsa, vuohenputki, mustajuuri, maa-artisokka, vuohenkello, voikukka, sikuri (vasta tänä vuonna kylvetty) , nokkonen, punahierakka (eli viinisuolaheinä), tarharaparperi, rohtosalkoruusu (luulisin?), piparjuuri, ilmasipuli, hyvänheikinsavikka, humala, pillisipuli, isomaksaruoho (ei käyttökokemusta), 

Olen yrittänyt, muttei kasvaneet: merikaali ja köynnöspinaatti

Monivuotisia, joita ei ollut korteissa:

mansikkapinaati eli marjasavikka (kylväytyy itse, leviää kyllä helposti ihan minne vain), kaurajuuri, 

väinönputki, joka ei kasva epätoivoisista yrityksistäni huolimatta, osmankäämi (ei käyttökokemusta, mutta siirretty pihalle)

Kasveja, joita aion hankkia seuraavaksi: 

siperianhernepensas, ukonpalko, karhunlaukka (siemeniä olisi jemmassa), rusopäivänlilja

Tämä aihe on minusta niin innostava! Ja liittyy permakulttuuriviljelyyn ja -elämäntapaan. Haluaisin perehtyä aiheeseen vielä enemmän. 

Kasvimaalla kasvaa sittenkin jotain

Luulin, ettei herneitä tule ollenkaan. Ei näitä säilöttäväksi asti tulekaan, mutta edes jonkinmoiset maistiaiset sentään. Violettia ja taustalla tavallisia. Takana härkäpapuja, joissa myös palkoja.

Ruusupapu on tosi kaunis ihan vaan kukkanakin.

Samoin parsaherne. Näissä on myös muutama palko jo. 

 Viinimarjoja tulee mukavasti. Omiksi tarpeiksi. Vuoden mehut saadaan ja vähän ylikin. Tänään ensimmäisen maijallisen keitin.

 Salkoruusu kukkii. Tämä on ihan äärettömän kaunis. Pitäisi kerätä tätä rohdoksi. 

Mies on kerännyt mustikoita noin 30 litraa ja minä vattuja vajaan kymmenen. Olemme pakastaneet ja osasta on tehty hilloa. Jos vaan jaksaisi ja saisi aikaiseksi molempia olisi vielä lisääkin tuolla metsiköissä.

Mä tein uuden videon kasvimaasta, jos jotakuta kiinnostaa :)

Testailtu Compeed- rakkolaastaria

Minähän olen ammatiltani sihteeri, mutten suinkaan tuollainen korkkarityyppi kuten nuo kuvan tätykät. Minulla ei toimistolla kengät hierrä, koska työkavereiden sekä "asiakkaiden" ihastukseksi ja vihastukseksi käytän siellä ruskeita Reinoja. 

Minulla on myös toinen työpaikka ja siellä teen sellaista turvakumisaapashommaa, jossa kengät melko usein hiostaa ja hiertää. Siellä oli oivallista kokeilla näitä Compeedin rakkolaastareita, jotka sain Buzzadorin kautta kokeiltavaksi. Kyllä ne vaan hyvin toimivat. Ei tullut pottuvarpaan kylkeen vesikelloa. 

Olen jo joskus aiemmin käyttänyt näitä laastareita joidenkin uusien kenkien kanssa ja aiempi kokemus oli muuten hyvä, mutta niistä laastareista irtosi silloin sellaista tahmaavaa liimaa, joka sai sukat liimautumaan laastarin avulla kenkään. Nyt en kyseistä ominaisuutta huomannut. Liekö tuotteelle tehty tuotekehittelyä siltä osin. Liima oli edelleen hyvin pysyvää, sillä laastari oli paikoillaan pari päivää irtoamatta. Sitten otin sen pois, kun ei ollut tarvetta turvakenkien käytölle. 

Kyseisestä tuotemerkistä on kokemusta myös huuliherpeslaastareista. Ne toimii hyvin kun vaan ehtii laittaa ajoissa ennen rakkulavaiheen alkua. Ja se on siistimpi ja huomaamattomampi hoito kuin ne voiteet. 

Yksi asia minua kuitenkin suuresti häiritsee näissä Compeed-laastareissa. Eikö niitä voisi pakata jotenkin muuten kuin sellaiseen kovaan muovirasiaa. Pahvinen välttäisi minusta ihan hyvin. Tai ehkä tarkoituksena on, että rasian pitää kestää käsilaukun pohjalla pyöriminen. No, mutta silti ehdottaisin lämpimästi pahvipakkaukseen vaihtamista. Enkä tietenkään vähiten siksi, että metsäteollisuus on perhettämme ruokkiva käsi :D No vitsi vitsi... Ylenpalttinen pakkausmuovin määrä on ahdistavaa. Ja täällä maalla sille ei ole mitään keräilyäkään. Jonkun tällaisen rasian olen säästänyt ja säilytän niissä jotain askartelunippeleitä, mutta ei ihminen tarvitse loputtomasti nippelirasioitakaan. 

Melkein ensimmäisiä kasvimaan herkkuja

Perunoita, salaattivihanneksia ja mansikoita olemme jo syöneet pihalta tänä vuonna. Kaikki kasvu on ollut tosi hidasta ja huonoa. Tänään raaskin ottaa ensimmäisen kesäkurpitsan. Toinen melkein samankokoinen jäi vielä. Sitten on tulossa keltaisia seuraavaksi. Yhdessä talvikurpitsassa on tosi paljon kukkia, joista kolme hehkeintä poimin mukaan. Pillisipulia otin, perunaa, salaattia ja valkosipulien päistä neljä "pollikkaa", koska muistin nähneeni tämän postauksen Barbajovikselta. Vaikka en minä sitten kokkaillessa tullut tarkistaneeksi, että mitenkä ne valkosipulinnuput oli valmistettu. Tein sitten muistinvaraisesti ihan omia sotkuja :D Mutta lopputulos oli herkullinen silti! Mustikoita poimittiin yhdessä kuopuksen kanssa ja nekin on lähestulkoon pihasta, niin lähellä niitä oli. Ja muutama kuukausimansikka löytyi keskimmäisen omalta mansikkamaalta jälkkäriksi.

Kesäkurpitsan ja pillisipulin paistoin voissa ja maustoin Urtekramin uuniperunamausteella. Kurpitsan kukat ja valkosipulin nuput uitin ensin kananmunassa ja sitten kierittelin spelttitäysjyväjauhoissa ja paistoin voin ja oliiviöljyn sekoituksessa. Viimeiseksi ripottelin päälle suolaa. En poistanut mitään noista valkosipulinnupuista. Eivät oleet puisevia vaan pehmeitä ja maukkaita. Keskimmäinen uskalsi niitä maistaa, mutta lapset söivät lähinnä keitettyä perunaa ja paistettuja munia. Ne on aika epäileväisiä näitten mun kasvisten suhteen. Mutta onneksi syövät paljon marjoja sentään.

Semperin gluteenittomia uutuuksia testissä

Sain testattavaksi kuvassa näkyvät Semperin tuotteet. Oikeastaan paketissa oli tuplat kaikista näistä tuotteista. Toiset annoin ystävälle, joka oikeasti käyttää vain gluteenittomia tuotteita. Meillä perheessä kenenkään terveys ei vaadi käyttämään pelkästään gluteenitonta vaan syömme kaikenlaisia viljoja. Noissa pastoissa on kivaa se, että ne ovat luomua.

Minttusuklaakeksit maistuivat hyviltä ja jos niitä olisi kahvipöydässä, ne menisivät minulle ainakin läpi aivan tavallisina kekseinä. Lapset ei tykänneet. Taisi suklaa olla liian tummaa heidän makuunsa tai sitten eivät vaan tykkää mintusta. Mutta ei haitannut, sainpahan syödä kaikki itse :D

Linguine täysjyväpastassa lapsia hiukan alkuun epäilytti ulkonakö, kun ovat tottuneet tavalliseen pyöreään spagettiin. Mutta kyllä se syötyä tuli ja hyvääkin oli. Ystäväni sanoi, että piti pastoissa suutuntumasta. Ne saattoi jättää sopivasti al denteksi, eikä nämä menneet mössöksi. Ilmeisesti jotkut gluteenittomat pastat tekevät niin(?). 

Ihan kelpo tuotteita. 

Kuulumisia hyvin pikaisesti

Jostain syystä mua on viime aikoina väsyttänyt ihan hirveästi. Mieluiten vaan ehkä ottaisin nokkaunia sohvalla. Mietin jo, että pitäisikö tilata aika verikokeeseen. Tai ehkä tauti on vanhalta nimeltään ihan vaan laiskuus. Mene ja tiedä. Koska olin viime vuoden poissa töistä, ei minulle valitettavasti kertynyt oikein kesälomaakaan, joten ei voi torkkua ihan niin paljon kuin haluaisi.

Facebookin paikallinen kirppis-ryhmä on hiukan kohtalokas. Pari viikkoa sitten sen kautta meille muutti kaksi gerbiiliä. Ihan niinkuin meillä ei olisi noita eläjiä jo ihan tarpeeksi :D Mutta toisaalta ne ovat esikoisen omat lemmikit ja hän on tosi hyvin ottanut vastuuta niistä. Hän on hiukan haluton harrastamaan mitään niin harrastakoon nyt sitten gerbiilien hoitoa. Hän on pari vuotta toivonut itselleen hamsteria, mutta olen vakuuttunut, että nämä ovat helpompia hoitaa. Gerbiileissä minua hämmästyttää niiden kyky silputa ohutta pahvia mm. vessapaperirullia ja sellaista. Ne on kuin koneita siinä! Aavikkoeläiminä gerbiilit eivät paljon juo, eivätkä tietysti sitten paljon pissaakaan. Siksi ne on aikalailla hajuttomia.

Kissan pennut sen sijaan eivät ole kovin hajuttomia. Ne on nyt parin kuun ikäisiä ja asuvat sisätiloissa. Niillä on kaksi hiekkalaatikkoa, joita siivotaan päivittäin, mutta silti tuntuu, että aina haisee kissanpa*ka. Muuten ovat kyllä tosi vekkuleita otuksia. Miehellä meni kyllä hermot kun ne kipuaa joka paikkaa. Hän rakensi yhteen oveen mahtavan salpasysteemin, joten pennuilla on käytössään talossa vain yksi huone. Mutta valitettavasti nyt kulku on estynyt keskimmäisen huoneeseen ja keskimmäinen joutuu asumaan veljen huoneessa. Hirveät järjestelyt yksien kissojen takia. Nyt kyllä leikkautamme emon. Emme ehkä tarvitse kissanpentuja ihan lähivuosina, vaikka miten söpöjä ja mukavia ovatkin.

Muu eläinväki elelee aikalailla ilman sen kummempia kuulumisia.

Ihmisväki on tehnyt pieniä retkiä Lintsille, sirkukseen ja lähialueen kesätapahtumiin. Mustikassakin ollaan käyty. Isäntä eniten. On melkein joka päivä töiden jälkeen käynyt keräämässä pienen sankollisen ja niitä taitaa olla nyt parikymmentä litraa kerättynä. Kantarelleja on löytynyt syötäväksi. Ei olla säillötty niitä ainakaan vielä. Metsämansikoita ollaan pihalta syöty ja vähän pakastettukin. Isoja mansikoita ostin kylältä. Osan pakastin ja osasta tein hilloa mustikoiden kanssa. Olemme kovia syömään hilloa. Ei ehkä maailman terveellisintä, mutta hyvää.

Pinaatti-, yrtti- ja maustekasveja on olen vähän säilönyt. Ja olen myös kerännyt siemeniä hyvänheikinsavikasta ja kaurajuuresta. Jos on tarvetta sellaisille niin minulta saisi.

Tällä viikolla olemme syöneet ensimmäisiä omia perunoita. Peruna on kasvattanut massiiviset varret ja ne kukkivat, mutta mukulat on tosi pieniä vielä. Kesäkurpitsoita näyttää olevan tulossa, eikä mene edes kovin kauaa kun saadaan jo syödä. Samoin herneissä näkyy olevan palkoja. Kaikki on ihan hirveän myöhässä tänä kesänä. Onneksi ei olla oman maan varassa. Kyllä olisi nälkä tullut jo monta kertaa.

Nyt pitää mennä nukkumaan kun huomenna on työpäivä.

Vihasta

Kun olin lapsi ja nuori, äitini ei antanut sanoa: "Minä vihaan sinua." tai "Minä vihaan sitä henkilöä." Minusta se oli jotenkin pikkumaista, että piti tarttua toisen sanomisiin. Mitäpä tuosta, yksi lause. Onko se nyt niin vakavaa? Nyt ymmärrän, että äitini on hyvin viisas ihminen. Hän ei myöskään suvainnut pilkkaamista, ivaamista tai kiusaamista. Hän edelleen sanoa napauttaa vakiolauseensa ihmisille, jotka pilkkaavat jotakin henkilöä rotunsa, vammansa tai minkä tahansa ominaisuutensa perusteella. Hänen kommenttinsa sellaiseen on aina sama: "Ihmisiä ne on nekkii." tai "Ihminen se on sekkii." Tuon tokaisun lisäksi hänen ei yleensä tarvitse sanoa mitään selittelyjä tai perusteluja. Se riittää. Ihmisyys. Ihminen on arvokas siksi, että on ihminen. Pulinat pois. Kukaan ei ole toista ylempi, eikä alempi. Asia on hänelle iskostettu selkäytimeen omassa lapsuudenkodissaan. Ymmärtääkseni heillä oli aina ovet auki sukulaisille, naapureille ja satunnaisille kulkijoille. Heillä oli myös tuttu romaniperhe, joka siihen aikaan vielä eli liikkuvaa elämää. Perhe tuli aina tietyin väliajoin yöpymään ja luultavasti saivat jotain matkaevästäkin mukaansa ja hevoselle heiniä. Kaikki talot eivät liikkuvia romaneja hyväksyneet. Myös minun kotini oli avoinna erilaisille ihmisille. Meillä kävi tosi paljon vieraita ja kodissamme asui erilaisia pätkiä myös muita kuin ydinperheemme jäseniä. Kukaan ei päässyt ilman kahvia tai ruokaa pois, jos sattui taloon tulemaan. Muistan, että vanhempani tutustuivat esimerkiksi yhteen vanhaan jehovantodistaja mieheen, jolle aina keitettiin kahvit ja rupateltiin niitä näitä, vaikka kotini oli tunnustava luterilainen koti.

Olen ollut kovin surullinen huomatessani, että rakkaassa kotimaassani on niin kovin paljon vihaa. Surullinen siitä, että kaikki ihmiset eivät halua pitää kaikkia ihmisiä vertaisinaan ihmisinä. Enkä ole ainoastaan surullinen. Ehkä jopa pelkään.

Jostain syystä teininä luin kaikki mahdolliset kirjastomme juutalaisvainoja käsittelevät omaelämänkerrat. Se alkoi kaiketi Anne Frankin päiväkirjasta. Erityisesti minua puhutteli ne ihmiset, jotka piilottivat juutalaisia, vaikka tiesivät olevansa myös itse vaarassa toimintansa takia. Päätin silloin, että minä olisin sellainen ihminen. Pahaa pitää vastustaa ja täytyy olla ihmisyyden puolella. Siksi kirjoitan tätä. Siksi olen valinnut sen uran minkä olen valinnut. Siksi teen vapaaehtoistyötä. Pitää olla ihmisen puolella. Lähimmäisen. Ihminen on lähimmäiseni.

Olen saanut mahdollisuuden käydä useassa museossa Johannesburgissa ja Kapkaupungissa, joissa on käsitelty apartheidin aikaa. En voinut käsittää, miten sellainen on voinut olla mahdollista. Miten minun elinaikanani maailmassa on ollut sellaista. En ollut erityisen ylpeä valkoisuudestani. Myös Jerusalemin Yad Vashem on todella pysäyttävä paikka. Sieltä ei voi selviytyä itkemättä pois. Eikä voi käsittää, miten ihminen voi tehdä toiselle ihmiselle mitään sellaista. Mutta niin kauan kuin ihminen vihaa toista ihmistä, niin kauan kuin ihminen kuvittelee olevansa toista perempi, sellainen voi olla mahdollista. Ei anneta vihalle mahdollisutta, eihän?