Uusi vuosi uudet kujeet... vaikka eihän tämä vanhakaan vielä ole ohi

Tämän vuoden kalenteri ja ensi vuoden kalenteri...

Eilen oli töissä puhetta kalenteritilauksesta. Ne kai saapuvat pian. Minun mustat nahkaiset kalenterin kanteni jäävät vaille sisuksia ensi vuonna.

Tänään kävin Sellerin kanssa kaupungissa ja automarketissa näin tällaisen perhepäivyrin, jonka kannessa lukee Home sweet home. Minun oli ihan pakko ostaa se. Se kuvastaa sitä helpottunutta iloa, jota olen viime päivät kokenut. Eilen tuli oikeastaan julkiseksi se, että minä jään koko ensi vuodeksi hoitovapaalle. Tuntuu tosi hullulta, että aloitin uudessa työssä tämän vuoden alussa ja vein noin kymmenkuisen vauvan hoitoon. Nyt sitten haenkin yhtäkkiä hoitovapaata. Päätös kypsyi pikkuhiljaa. Enkä tosiaankaan ole ollut varma päätökseni oikeellisuudesta. Olen ollut tavattoman epävarma. Koko tätä vuotta kuvastaa hirmuinen epävarmuus. En tiedä mikä kriisi minulle on nyt iskenyt, mutta olen käynyt omassa päässäni tänä vuonna monen monta mylläkkää läpi. Olen ihan puhki ja poikki. Nyt olen kyllä huomannut saaneeni intoani ja itsevarmuuttani takaisin kun olen ratkaisuni tehnyt. Yöunenikin ovat parantuneet.

Halusin ostaa tuon kalenterin myös siitä syystä, että siinä on jokaiselle viidelle perheenjäsenelle oma lokero kullekin päivälle, lukujärjetykset sekä mm. tilaa kauppalistalle. Entisessä kalneterissa oli vain päivät, jotka täyttyivät lähinnä omista työjutuista. Sinne väliin sitten aina sulloin muita menojani ja lasten menoja. Usein kävikin sitten niin, että vapaapäivinä en muistanut katsoa koko kalenteriin ja monta kertaa unohdin lasten neuvolaa, lääkäriä, hammashoitajaa yms. Tärkeysjärjestykseni on ollut tänä vuonna väärä. Ensi vuonna kalenterini ja aikani täyttää ensisijaisesti perhe.

-----

Pitää kai tästä lähteä nukkumaan. Huomenna on epämiellyttävä tehtävä edessä. Sain viime viikolla kanoilleni kukon, joka osoittautui vihaiseksi hirviöksi. Kukot eivät kuulemma opi kilteiksi kun ovat tuon kannan ottaneet. En pääse edes munia hakemaan kun kukko ei päästä ohitseen. Se käy heti kiinni. Hullu se on sanon minä. Huomenna otan sen kiinni ja teurastan. Pakko. Pelkään vain, että se on pahan makuinen kun se on niin täynnä vihaa :D

Kuluttaa vai eikö kuluttaa... kas siinä pulma

Yksi lemppariohjelmistani on kakkosen hullujuttu. Useinkaan en muista sitä katsoa, mutta näkyyhän se täältä Areenasta. Tänään ohjelmassa pohdittiin kuluttamista. Aika jännä kaveri tuo saksalainen Rafael. Ei ole käyttänyt rahaa 3 vuoteen! Vähän tässä pompittiin aiheesta toiseen, mutta monenlaista tuli kyllä itse ajateltua ohjelman aikana. Katso ja mieti!

Itsetehtyjä ihovoiteita

Tänä aamuna räntäsade ei oikein houkutellut ulkoilemaan, enkä jaksanut ruveta siivoamaankaan, kun eilen vähän raivailin. Joten tein jotain, mitä olen jo tooosi pitkään suunnitellut. Nimittäin omatekoisia ihovoiteita. Asiaan vaikutti myös se, että minulla on taas ilmojen kylmettyä ihottuma pahentunut. Olen atoopikko ja allerginen jollekin, mutten edes oikein tiedä mille. En pysty käyttämään suurinta osaa apteekin rasvoista, herkän ihon tuotteista tai luonnonkosmetiikasta, koska monesti ne sisältävät aineita jotka vain saavat kuivan ihoni kukkimaan punaisin kirvelevin läiskin. Yksi aine on alkoholi, jota en siedä. Niitä näyttää olevan erilaisia tuotteissa ja vaikuttaa siltä, etten siedä mitään alkoholeista. Niitä on säilöntäaineina etenkin luonnonkosmetiikkatuotteissa ja esim. herkän ihon hiustenpesutuotteet saattavat niitä sisältää. Ilmeisesti muitakin allergisoivia aineita ihonhoito- ja pesutuotteissa on. Epäilen myös, että minulla on myös villa-allergia ja muitakin materiaaleja epäilen... Rasvana voin käyttää kookosöljyä ja apteekin Ceridal lipogeeliä. Mutta niillä iho ei kuitenkaan parane, helpottaa vain. Tänään kävin lääkärissä tarkistuttamassa Sipulin korvat. Tyttö oli kunnossa, mutta minä sain reseptin. Minulla nimittäin on ihottumaa myös silmäluomessa, aivan ripsien ja luomenreunan yläpuolella. Sain siihen voidetta. Lääkäri vanotti, että minun olisi pakko tilata aika ihotautilääkärille kun kerroin ihostani ja näytin pahimman ihottuma-alueen...

Mutta niihin rasvoihin, joita tein. Ohjeet ovat kirjasta Erinomaista! Kotitekoista!, jota olen jo aiemmin hehkuttanut.

Galenoksen ihovoide (ohjeen uskotaan olevan n. vuodelta 200jKr.)

24g mehiläisvahaa

0,8 dl oliiviöljyä

2rkl ruusuvettä (tai tislattua vettä)

3 tippaa geraniumöljyä

1. Sulata mehiläisvaha vesi hauteessa.

2. Lämmitä öljy pienessä kattilassa matalalla lämmöllä ja lisää se sulaneeseen mehiläisvahaan. Sekoita haarukalla, kunnes ainekset sekoittuvat.

3. Lämmitä ruusuvesi pienessä kattilassa ja kaada öljy/vaha seokseen tipoittain ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Vatkaa kunnes seos on jäähtynyt ja muuttunut voidemaiseksi. Lisää joukkoon tuoksuöljy.

4. Lusikoi puulusikalla (käytin puista voiveistä) steriloituun suurisuiseen lasipurkkiin, jossa on kierrekansi. Voide säilyy kylmässä ja valolta suojassa useita kuukausia.

VINKKI: puhdista astiat talouspaperilla, ettei vahaa ja rasvaa joudu viemäriin! Heitin paperit kompostiin, koska nämähän on luonnontuotteita kaikki raaka-aineet.

Tästä voiteesta tuli valkoista, kaunista, hyvän tuoksuista ja miellyttävää.

Puutarhurin käsivoide:

3 rkl mehiläisvahaa

1,2 dl seesaminsiemenöljyä

1 rkl kookosöljyä

1tl hunajaa

2 rkl kehäkukkateetä

3 tippaa laventeliöljyä

1tl ruokasoodaa

1. Valmista kehäkukkatee: mittää 1/2 tl kuivattuja kehäkukan terälehtiä kuppiin ja kaada päälle 1,2 dl kiehuvaa vettä päälle. Anna hautua kunnes haalenee.

2. Ohjeessa käskettiin käyttää mikroa, mutta minä tein näin:

Sekoita kaikki ainekset ja laita vesihauteeseen. Sekoita kunnes mehiläisvaha on sulanut ja ainekset sekoittuneet.

3. Kaada seos suurisuiseen steriloituun kierrekantiseen lasipurkkiin. Säilytä pimeässä ja viileässä.

Tästä tuli vaalean ruskeaa ja epämiellyttävän tuoksuista. Iholla tuntuu tosi hyvältä kuitenkin. Minä luulin, että minulla laventeliöljyä, mutte ollutkaan, joten laitoin White thyme- öljyä, jossa laventeli on yksi raaka-aine.

Jännityksellä odotan paraneeko vai paheneeko iho...

Raaka-aineet:

Mehiläisvaha sekä geranium ja white thyme öljy iHerbistä. (koodilla MUK451 saa ensimmäisestä ostosta 5 dollarin alen.) Ruusuvesi ja kookosöljy Hyvivoinnintavaratalosta. Oliiviöljy, seesaminsiemenöljy ja ruokasooda paikallisesta marketista. Hunaja uudelta ystävältä. Kehäkukka omasta pihasta. Jos olisin oikeasti omavarainen niin ainakin ruusuveden, mehiläisvahan ja hunajankin voisi saada omasta pihasta...

Vielä on mielessä ainakin yksi ohje, jota aion kokeilla, mutta nyt ei ollut raaka-aineita siihen. Jos jollakin on vinkki hyvään lääkeaaloehyytelöön. Mistä voi ostaa tai tilata? Noita edellämainittuja putiikkeja meinasin, mutta olisiko muuta paikkaa. Eikö nyt ole niitä aaloekutsuja ihmisillä? Saako niistä puhdasta oikeaa aaloeta?

Aitan paikka

Tähän se aitta sitten tulisi. (Tämä on jatkoa eiliseen postaukseen.) Tässä on tasaista ja "tie" kulkee vieressä. Logistiikka paljon helpompaa...

kuin tänne, mihin oikeastaan haluaisin aitan. Kalliolle kukkulalle sen haluaisin. Mutta olen realisti ja tajuan, ettei meillä ole intoa kantaa hirsiä ja muita tarvikkeita umpimetsään.

Mutta tuon realistisen aitan paikan "takapihallakin" on hieno kallio. Näen jo lapset hyppimässä siellä. Voi olla ihan hyväkin, että "tie" on lähellä. Pääsee nopeammin terveyskeskukseen paikattavaksi :D



Aitta ja älynväläys

Minä sain tänään omasta mielestäni niin suuren oivalluksen, että on pakko jakaa se nyt kaikille.
Kuvassa näet aitan. Se sijaitsee yhden autiotalon pihapiirissa. Lähestulkoon kaikki rakennukset ovat purkukuntoisia ja se kai niiden tuomio onkin. Jo viime keväänä (kuten kuvasta näkyy), olen varannut itselleni tämän aitan. Tai oikeastaan vain tuon keskimmäisen sillä nuo päädyt ovat lähinnä vain sellaiset lautaseinäiset kylkeiset. Ne ovat kuitenkin (sekä ehjä katto) suojanneet tuota keskimmäistä hirsikehikkoa. Tila ei ole kovin suuri noin 3x3m, eikä korkeuttakaan ihan hirveästi, mutta minusta se on jotenkin viehättävä. Hirret ovat pienehköjä, mutta kovia.

Ensin suunnitelma oli se, että kehikko tuodaan meidän pihalle ja siitä tulee kanala. Mutta sitten ajatus siitä, että näemme työtä ja vaivaa tuollaisen hienon hirsipömpelin takia ja sitten kanat laitetaan sinne p*skomaan ja sotkemaan, alkoi tuntua hullulta. Niinpä olemme koko kesän puhuneet, että siirretään tönö pihaan nukkuma-aitaksi. Puramme sen ja sitten kasaamme omassa pihassa perustuksille ja teemme katon ja lattian. Veljeni on sitä mieltä, että nostetaan kokonaisena koko kehikko lavetille ja täräytetään se pihaan kokonaisena perustuksen päälle. Noh, tänä kesänä emme siis saaneet aikaan mitään... Tai siis saimme. Teetimme taloon remontin, isäntä teki "liävän" saunan liiteriin ja kasvimaa/pihaviljelyala oli suurempi kuin ikinä, joten pelkkä ajatus ja muistutus aitasta sai varsinkin isännän hermoromahduksen partaalle.

Tänään se pasahti. Idea. Ajatus päähäni. Kun tiskikonetta täyttäessä mietin sitä edellisen postauksen HS:n artikkelia ja sitä pariskuntaa, joka asuu talvella metsässä riihessä. MINÄ HALUAN AITAN MEIDÄN METSÄPALSTALLE! Ajatus tuntui niin suurenmoisen huikealta pienissä aivoissani, että minun oli pakko soittaa ihan heti paikalla isännälle töihin. Piti hillitä intoni ja esitellä idea hyvin varovasti, koska mies on tottunut lauseeseen: "Kuule, mulla olis yks idea..." ja oikeastaan taitaa vähän pelätä koko lausetta, sillä yleensä se lupaa jotain "pikku" puuhaa myös isännälle :D Mutta kas vain. Isäntä oli heti juonessa mukana. Metsäpalsta on isännän lempipaikka ja hän käy siellä vähintään kerran viikossa. Eli "taukotupa" olisi siellä ihan paikallaan. Aitasta voisi tulla taukotupa, metsäkämppä, nukkuma-aitta, piilopirtti, kesäkoti, mitä ikinä... Soitin heti perään myös veljelle, joka on viisas mies. Tietää käytännön asioista paljon enemmän kuin minä ja hänellä on yleensä neuvo joka asiaan tiesi asiasta tai ei. (Sama juttu meikäläisellä toisinaan, sukuvika :D) Ja sieltä alkoi heti tulla myös ideoita: "Kannattaa sitten laittaa kamina sinne."- oli ehkä paras neuvo. Eli kaminoita katselemaan. Minä haluaisin myös keittokodan siihen lähelle. Tai nuotiopaikan ainakin aluksi. Saunaa sinne ei tule, koska mitään vesipistettä ei ole maillahalmeilla. Ja toisaalta alle 10km päästä voi tulla kyllä kotiin kylpemään.

Tässäpä pikku puuhaa ensi keväälle. Huomenna kaiketi mennään isännän kanssa katsomaan aitalle paikkaa, jos mummo tulee hetkeksi katsomaan lapsia.

Olen niin innoissani. En tiedä toteutuuko koko asia ikinä, mutta on huikean hienoa innostua omista haaveista!

Inspiraatioksi elämään- linkki vinkki

Lukekaapa ystävät HS:n juttu Erämaan armoilla . Kovasti ihailen rohkeita ihmisiä. Kovasti omaa rohkeutta olen elämässä etsinyt. Mitään näin radikaalia en ole koskaan rohjennut. Eikä minun tarvitsekaan ihan äärimmäisyyksiin mennä. Minulle riittää melkein keskiverto. Se, että keskiverto elämän keskellä silloin tällöin huomaa tekevänsä jotain itselle rohkeaa :)

Lapseni sähköinen elämä

Välillä tuntuu, että meidän penskat ovat varsinaisia Duracel-pupuja tai sähköjäniksiä. Mutta otsikko ei nyt viittää siihen...

Meillä lapset katsovat lasten ohjelmia, lainaavat kirjastosta ja kirjastoautosta dvd:tä, pelaavat netissä Pikku kakkosen ja Legon pelejä, huitovat Wiillä ja pelaavat isännän 10- vuotta vanhalla pleikkarilla. Musiikkia he kuuntelevat omassa huoneessa cd:ltä. Lähinnä lasten levyjä. Esikoisella on minun vanha kännykkä ja siinä dna:n liittymä, joka putkahti mainospostina, silloin kun poika aloitti ekaluokan. Puhelimeen on tallennettu 3 numeroa: äiti, isä ja mummo. Ja puhelinta tarvitaan, eipä juuri koskaan. Vielä.

Mutta nyt esikoinen on päättänyt tarvitsevansa "kosketusnäytön". Koko syksyn kestopuheenaihe on "kosketusnäyttö". Kaikilla muillakin on "kosketusnäyttö". Tokaluokkalaisilla. Vähän epäilen, että kaikilla. Mitä sillä sitten tehdään? Pelataan ja kuunnellaan musiikkia. Minä tyhmä kuvittelin, että puhelimella pääsääntöisesti soitetaan ja puhutaan... Ilmeisesti hyvin monilla alakoululaisilla maallakin on omat "kosketusnäytöt".

Nyt ollaan sitten tultu siihen pisteeseen, että lapsi saa hankkia "kosketusnäytön" sitten kun on itse säästänyt rahat. Ja kuinka ollakaan synttärisankari on saanut 8-vuotiaana rahalahjoja. Ja "kosketusnäyttö" häämöttää lähempänä kuin uskommekaan... Tässä on minusta nyt se hyvä puoli, että lapsi oppii, että tavarat eivät vain putkahtele hänen elämäänsä kun vähän pyytää tai jopa vaatii. Tavaroita pitää joskus odottaa ja niiden takia joutuu näkemään vaivaa. Ainakin säästämisen vaivan. Joutuu vastustamaan muita kiusauksia.

Asian huono puoli on se, että me vanhemmat emme ymmärrä "kosketusnäytöistä" mitään. Minulla on antiikkikännykkä ja miehellä halpiskännykkä. Jos "kosketusnäyttöön" tulee viiruksia tai haittaohjelmia. Osaako lapsi käyttää sitä, voiko sitä käyttää väärin, jos sillä eksyy johonkin väärään "paikkaan"... ? Tuleeko kännykästä haitallista säteilyä lapseen? Erittääkö uusi laite lapseen haitallisia kemikaaleja? Olenko hysteerinen asian kanssa? En voi kuitenkaan laittaa lastani tynnyriin kasvamaan. Vai voisinko? :D
Aiheuttaako kännykkä lapsessani epätoivottuja sosiaalisia ilmiöitä. Ettei hän vaan kiusaa sen avulla muita? Tai tule kiusatuksi? Etokapineesta niin paljon huolta. Eikä sitä ole vielä edes ostettu, saati rahasummaa kerätty kokoon.

----------

Tunnen harvoja blogiystäviä tosielämässä, mutta yksi niistä harvoista Viola-mamma on pohtinut myös sähköistä lapsuutta omassa blogissaan, mutta eri näkökulmasta. Hän viittaa siinä uusimpaan Meidän Perhe-lehteen, jossa oli aiheesta juttu. Minäkin sen luin, kun lehti minulle vielä tulee. Juttu sai minutkin havahtumaan. Taas. Heti kävin mielessäni läpi, onko täällä kuvia lapsista tai olenko jakanut heidän yksityisiä asioitaan täällä vastuuttomasti. Tulin siihen tulokseen, että en. Te lukijat saatte kyllä huomauttaa, jos havaitsette, että vahingossa lipsun tästä! Mutta mutta... Facebook on huonompi juttu tältä osalta. Olen jakanut siellä kuvia perheestäni ja lapsistani. Sekä lasten hauskoja sutkauksia päivityksissä. Ja lasten hupsutteluvideoita. Kaikki tuntuu hauskalta ja harmittomalta, mutta mitä, jos joku käyttää sitä kaikkea väärin. Olenkohan ollut liian sinisilmäinen. Olen kyllä jakanut kaverini läheisempiin ja kaukaisempiin ja kaikki ei näe kaikkea. Luulen, mutta asetukset on joskus niin muuttuvaisen sekavia, etten voi olla ihan varma. Epäilen myös sitä, mitä ne näkevät, jotka eivät ole kavereitani. Heidän ei pitäisi nähdä mitään, mutta voinko olla varma. En tiedä. Olen kyllä ajatellut, että koska olen fb:ssä omalla nimellä ja naamalla, voin sanoa kaiken sen, mitä voisin sanoa julkisesti muutenkin elämässä, kylillä, turuilla ja toreilla. Mutta, jospa fb systeeminä kerää tiedon ja lopulta käyttää sitä jotenkin väärin, minua vastaan, vaikka kaikki on tuntunut viattomalta. Minä, salaliittoteorioiden suuri ystävä, näen fb:ssä suuren salaliiton. Isoveli valvoo. Pitäisikö erota koko touhusta... Mutta myönnän, olen vähän koukussa siihen. Niin kuin tähän blogimaailmaankin. Ja siihen samaan koukkuun näyttää kasvavan seuraavakin sukupolvi. Ehkä fb:t sun muut ovat sitten menneen talven lumia, mutta tekniikkakoukkuun ainakin. Kaikki tämä suuri muutos ja kehitys ahdistaa. On enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. On liikaa vauhtia, että edes ehtisi kunnolla kysyä kysymyksiä. Mikä vaikuttaa mihinkin? Mihin tämä kaikki johtaa? Onko kehitys pelkästään hyvä asia?

-----------

MAINOS:

Liittyen tuohon Meidän Perhe -lehti nyt todella edullisesti, 5kk vain 25,90! Saat tilaajalahjana Iittalan Muumi-mukin!.

Nyt kun, tilaa saa viiden kuukauden lehdet hintaan 25,90 ja uusimman Muumi- mukin kaupan päälle.

Itse tykkään kovasti kyseisestä lehdestä, koska se kertoo niin monipuolisesti erilaisten perheiden elämästä ja jotenkin tukee omaakin vanhempana olemista. Mainoksista ja tuote-esittelyistä en niin kovasti perusta, mutta sellaiset on helppo skipata. Nyt vaan näyttää siltä että minun on pakko rahasyistä karsia esim. lehtitilaukset pois, kun jään kotiin. Voisi ehkä harkita lehtien kanssa kimppatilauksia lähipiirin kanssa. Jos vaan ketään kiinnostaa. Paljon lehtiä haen kirppiksen ilmaiskorista ja sitten vien sinne myös omiani. Välillä kyllä tulee tehtyä löytöjä myös paperin keräyspisteellä :D Ja äidin lehdet käyn myös lukemassa.