Sadonkorjuu

Toissapäivänä keräsin avomaalta 5 kiloa vihreitä tomaatteja. Kasvihuoneessa on vielä lisää. Chutneyn ohje on jo etsittynä valmiiksi. Osa näistä kyllä kyspyykin vielä.

Eilen kaivoin Artisokan ja Sipulin kanssa perunan. Possun perunat nököttävät perunamaalla.

(Nyt ne on keitettynä padassa.)

Ihmisten perunat odottavat pääsyä kellariin. Sade yllätti, joten piti viedä äkkiä suojaan kasvihuoneeseen.

Tunne sanoi: "Voi miten pieni kurpitsa sato" Järki vastasi: " Tässä on enemmän kuin jaksat syödä."

Voi Lerppa! Huono aika sulkasadolle. Huomenna sataa räntää!

Kuvasin pihalla ihan vaan sen haikeuden tähden, että kaikki on ohi. Eilen oli tosi lämmin ja paitasillaan istuin ja ihmettelin kaiken kauneutta. Melkein itkin kesän loppumista. Kaikki on ohi. Ja tosiaan. Tänään pihalla tosiaan tuntui, että ohi on. Eilen olin onnellinen ja tänään kaikki on ollut hirveän ikävää ja ankeaa. Minulle elämä alkaa keväällä ja syksy on pieni kuolema. Talvi on joku kummallinen välitila, josta pitää vaan yrittää selviytyä. Että saisi elää taas.

Olkihattu

Mä tulin vaan kertomaan, että olkihattu valmistui sopivasti keskimmäisen lapsen 6-vuotispäiväksi. Poika oli kovin ilahtunut hatusta, vaikka se onkin aika karkeasti tehty, liian iso ja mittasuhteetkin vähän heittävät. Tein hatun niin, että istuin muutaman illan lasten majassa letittämässä pitkää olkilettiä. Kun ilta pimeni tulin sisälle ompelemaan lettiä yhteen valkoisella ompelulangalla. Aloitin päälaelta ja lopetin ompelun lieriin. Jos nyt aloittaisin, siistisin olkia enemmän, kenties kostuttaisin ne ennen letitystä. Ja keskittyisin enemmän ommellessa muotoiluun. Mutta tästä tuli nyt tällainen. Tulipahan kokeiltua. Eikä se ollut oikeastaan edes vaikeaa. Ikinä ei kannata tyrmätä uusia haasteita ajattelemalla ettei osaa, koska ei ole ennen tehnyt. Ei voi oppia, jos ei edes yritä. Sulka on muuten vaihtunut valkoiseen, isompaan ja hienompaan. Kahdella kanalla on sulkasato ja hatun omistaja itse löysi pihalta paljon hienomman sulan kuin mitä minä oli hattuun laittanut. Hatun tarinahan muuten alkoi siitä, että keskimmäinen lapsemme keräsi yhtenä iltana viimeviikolla suoria vehnän olkia naapurin puidulta pellolta pyörän tarakalle. Huhki varmaankin tunnin verran. Kun kysyin, mitä poika puuhaa, hän vastasi: "Kerään olkia, että sinä äiti voit tehdä minulle olkihatun. Voin sitten koulussa kertoa, ettei hattujakaan tarvitse ostaa kaupasta." Mitäpä sitä ei ihminen tekisi lastensa vuoksi...

Luvattu, mikä luvattu

Mä lupasin teille joku aika sitten eläin kuvia. Tässä muutama.

"Toitko herkkuja?"

Näillekin on annettu jo talven varalle herkkua. Lämpimän sään ansiosta keräävät sitä myös ahkerasti itse. Mä niin toivon, että nämä talvehtivat hyvin.

Mä tunnen itteni välillä ihan noita-akaksi kun hämmentelen isolla kauhalla isoa pataa. Tuntemusta lisää vielä se, että keittiössä pyörii jos jonkinaista purkkia ja purnukkaa joissa on kaikenlaisisa säilykkeitä, jauheita, siemeniä ja rohtoja :D

Nämä kaverit meinaa syödä tontin isoimman kuusen rungon. Joten tuotiin pienempiä kaluttavaksi. Hyvin maistuu havut ja kuori. Jotain vitamiineja niissä kai sitten on, mitä kaipaavat. Olen tervennut ison kuusen runkoa, ettei ala lahota ja että elukat jättävät sen rauhaan. En keksinyt muutakaan ainetta.

"Mitäs täältä löytyy?"

Ja lupasin pojalle olkihatun. Kaikkea sitä. Artisokka keräsi eilen ison kasan olkia naapurin puidulta pellolta. Vei ne katokseen ja alkoi hörpättää, että äiti tekee niistä sitten olkihatun. "Voin laittaa sen kouluun ja kertoa, ettei hattujakaan tarvitse ostaa kaupasta." En yhtään tiedä, mistä moinen keksintö. Mutta hellyin. On pakko yrittää. Alku näyttää lupaavalta. Katsotaan tuleeko tästä hattu vai pannunalunen :D

Satoa ja säilöntää

Lämmin sää ja korkeapaine ovat vieneet uupumuksen ja matalan mielen mennessään. Säilöntämania on nostanut päätään. Puutarhan hoidon ohella rakastan säilöntää.

Lisäsin 5.8. reseptejä :)

Öljyyn säilötyt härkäpavut

(Alkuperäinen ohje Täällä )

Näin tein:

1 litra silvittyjä härkäpapuja

4 litraa vettä

4 rkl suolaa

n. 20 erikokoista valkosipulin kynttä

1 tl suolaa

5 dl kylmäpuristettua luomuoliiviöljyä

Keitin ensin pavut suolavedessä. Lisäsin hetken päästä valkosipulin kynnet. Kaadoin suolaveden pois.

Jäähdytin pavut TOSI kylmässä vedessä.

Kadoin kylmän veden pois ja valutin pavut+valkosipulit.

Laitoin valkosipulit ja pavut kuumentamalla desinfioituun lasipurkkiin.

Kaadoin suolan ja öljyn papujen ja valkosipulien päälle purkkiin. Kansi päälle.

Säilytä kylmässä.

Alkuperäisessä ohjeessa öljynä on kylmäpuristettu rypsiöljy. Mutta sitä, minulla ei ollut, joten käytin oliiviöljyä. Se tosin kökkööntyy jääkaapissa. Mutta maku on verraton! Kylmänä lisukkeena pavut on ihan jees. Mutta tänään paistoin pannulla kesäkurpitsaa ja lehtikaalia, jonka sekaan heitin muutaman öljyisen pavun ja valkosipulin. Ja uusi lempiruokani on synttynyt! Härkäpapu on ollut minulle vähän vaikea käyttöinen tuote, mutta nyt siitä tuli herkku.

Eilen säilöin litran verran härkäpapuja öljyyn valkosipulin kynsien kanssa.

Tänään tein hunajaisia hillosipuleita pienistä maatiaisryvässipuleista, jotka usein unohtuvat syömättä. Sipulien kanssa tölkissä on oreganoa.

Eilen soitin äitille, joka sanoi, että K-kaupassa on tomaatteja 0,49 senttiä kilo. No, ne on puolalaisia, mutta sallin itselleni tällä kertaa. Halusin nimittäin tehdä ketsuppia. Eikä ne ketsuppipurkinkaan tomaatit varmasti ole suomalaisia. Omista tomaateista ei ikinä liikene säilöttäväksi asti. Hyvä, että edes keittiöön asti säilyvät :D Se minua nyt kyllä hävettää, että otin tomaatit pieneen muovipussiin, enkä kestohedelmäpussiin. Olin aikonut viettää muovitonta syyskuuta.

Ketsuppi:

2,5 kg tomaatteja

4 keltaista "banana"- paprikaa kasvihuoeesta

4 sipulia (vielä viime vuotisia ja ihan hyviä!)

joitakin valkosipulin kynsiä

4 ruokalusikallista tomaattisosetta (1 pikkupurkki)

3 dl sokeria (koska minulla ei ollut ruokosokeria)

1 dl punaviinietikkaa, 1 dl balsamiviinietikkaa (koska punaviinietikka loppui kesken)

Kourallinen basilikaa kasvihuoneesta

Kourallinen oreganoa, joka jäi yli sipulisäilykkeestä

2 tl suolaa

pari teelusikallista jauhettua mustapipuuria

Viime vuonna tekemäni ohje löytyy täältä.

Hunajaiset sipulit:

1 kg pieniä sipuleita
vettä
nippu tuoretta oreganoa

Liemeen:

2 dl väkiviinaetikkaa
5 dl vettä
1 dl hunajaa
1 tl kokonaisia valkopippureita

• Kasta sipulit kuumaan veteen ja kuori ne. Leikkaa suuret sipulit lohkoiksi.
• Mittaa liemiainekset kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää sipulit ja keitä läpikuultaviksi.
• Lado sipulit vuorotellen oreganon oksien kanssa puhtaisiin, kuumiin lasitölkkeihin. Kaada liemi päälle ja sulje tölkit. Säilytä kylmässä.

Ohje: Kotimaiset Kasvikset ry

Voisin huomenna laittaa ohjeita. Tai sitten kun ehdin. Nyt en jaksa.

Ja pari kuvaa kasvimaalta... Yksi auringonkukka on tehnyt tosi monta kukkaa samaan varteen. Hauska :)

Toissapäivänä kaivelin avomaantomaattiviidakkoa ja sieltähän löytyi ihan hirmuinen määrä raakileita. Olin unohtanut tukea kasvit sekä karsia latvoja, varkaita ja sivuversoja. Siitä huolimatta raakileita on tosi paljon. Enemmän kuin kasvihuoneessa. Isännän kanssa viriteltiin hätävara tuet parista tulista ja alumiinitikkaista. Tuohon saa päälle harson tai muovin, jos kylmenee. Ja lopulta on varmasti tuotava raakileet sisälle kypsymään.

Tämän kevään höyrähdyskasvikokeilu. Gardoni. Nämä pitäisi jotenkin sitoa, että varret tulisivat syötäviksi. Taidan antaa rehottaa. Tulipahan kokeiltua.

Toinen höyrähdys. Parsaherne. Laitoin vasta heinäkuussa kasvamaan jonkin itämättömän pavun paikalle. Kukkii todella kauniisti, eikä haittaa vaikkei ehdi tehdä satoa. Aion laittaa ensikesänäkin. Jos ei muuta niin kauneutensa tähden.

Otin kuvia myös elukoista, mutta taidan palata niihin myöhemmin :)

Uuvahtaneen omavaraistelijan kuvasaastepläjäys

Muokattu 23.8. Lisätty kuvatekstejä

Mä aina keväisin ihmettelen, miksei meillä ole tulppaaneja, narsisseja tai muita sen kaltaisia sipulikukkia. Nyt taas muistan vastauksen. Koska olen syksyisin niin poikki ja kyllästynyt pihahommiin, ettei minua voisi vähempää kiinnostaa kukkasipulien istuttaminen.

Myönnän. Olen kovin uupunut ja väsynyt aikalailla kaikkeen. Hetkittäin, mietin elämäntapani mielekkyyttä. onneksi tiedän tunteen olevan ohimenevää sorttia ja heti kohta joulun jälkeen alkaa sormet syyhyämään multaan. Alan selailla puutarhakirjoja, siemen myymälöiden sivustoja ja eläinten myynti-ilmoituksia yms.

Olisi niin kovin mukavaa kertoa täällä blogissa kaikesta, mitä teen. Mutta en jaksa.

Tässä 20 kuvaa elokuulta. Iso osa kasvimaa kuvista on parin viikon takaa, joten kasvimaalla näyttää nyt jo aivan erilaiselta. Laittelen kuvatekstejä joku toinen kerta. Nyt mua niin kovin laiskottaa :)

Yksi kolmesta kasvimaapalstastani. Takana maa-artisokat, sivulla viljaa (rajaavat nurmikon kavimaasta) Riveissä salaattia, punajuurta, palkoretiisiä, papuja, herneitä, härkäpapuja, salaattipunajuurta ja mangoldia. Seassa kasvaa hillittömän hallitusti itsekylväytynyttä porkkanaa, mansikkapinaattia ja perunaa. Vesiheinät on syötetty sioille ja saviheinät ja nokkoset on syöty ite. Viime vuonna kasvatin porkkanan siemeniä ja tänä vuonna niistä kasvoi ihan hyvänmakuisia porkkanoita. Kannattava kokeilu. 

Tässä näkyy kukkivia palkoretiisejä. Lajike ei siis tee syötävää juurta vaan paljon isohkoja palkomaisia siemenkotia, jotka syödään. Raakana olivat tosi pahoja. Oikein pippurisen retiisin kirpeitä. Kypsensin niitä siten, että keräsin palkoja mukiin, johon kaadoin vedenkeittimestä kuumaa vettä päälle. Annoin hetken lillua palkojen kuumassa vedessä ja maku oli muuttunut miellyttävän miedoksi. Prosessissa syntyi kuitenkin tosi epämiellyttävä haju keittiöön, josta isäntä ei oikein tykännyt. Eikä sitten maistaut koko palkoja.

Palkoretiisejä, kuten kaikkia muitakin pihan ristikukkaiskasveja kiusasi kovasti ötökät tänä kesänä. Lähinnä niitä mustia kiiltäviä koppiksia, joiden nimi ei ole kirppa vaan jotain muuta, en vaan muista nyt... Osasta retiisejä ne palotkin oli syöty kokonaan. Ötökäthän söivät kaikki mun kaalin taimet alkukesästä. Kolme tai neljä lehtikaalia ilmestyi loppukesällä kuin tyhjästä. Selvisivät sitten hengissä jotenkuten, vaikka vain rangat jäi taimista jäljelle. Noista retiiseistä olen varmaan muutaman desin varisuttanut ötököitä vatiin. Vadin olen kipannut viiriäishäkkiin ja voin sanoa, ettei nekään öttiäiset menneet hukkaan. Yksi hieno lause, jonka opin keväällä permakulttuurikurssilla oli: "Ongelma on ratkaisu." Ja ongelmaötökät olivat ratkaisu viirujen nälkään.

 Tässä on vaan lähikuva yhdestä villistä perunasta. Meillä kasvaa ihan missä sattuu pitkin kasvimaata perunaa. Ne on viime vuonna maahan unohtuneitten mukuloiden mukuloita. Osa kasvustoista on varmaan jo lähemmäs kymmenen vuotta aina vaan unohtunut. Osan kitken alkukesästä pois, jos on pahassa paikkaa, mutta esim käytävillä ja väleissä saavat olla. Näitä villejä me aina ensin kesällä syömme. Aina varoitellaan, että perunaa ei saa kasvattaa samassa paikassa, ettei tule pahoja tauteja. Toistaiseksi meillä ei ole ollut mitään ongelmaa. Nämä villit potut on oikeasti kaikkein kauneimpia puhataimpia ja terveimeipiä yksilöitä. Varsinaisella pottumaalla on monena kesänä ollut huonompia.

Tässä toinen ongelma on ratkaisu- tyyppinen konsti. Kun kaikki kaalit kuoli, maalle jäi tosi paljon tyhjää. Viime talvena jäi paljon sipuleita syömättä jostain syystä. Niinpä laitoin edellisvuoden sipulit kasvamaan tyhjälle maalle. Jostakin luin, että edellisvuotisia sipuleita voi halkaista keväällä melkein halki ja istuttaa sitten maahan. Eli sipuliin tehdään viiltoja ja sipuliin kasvaa niin monta uutta sipulia, miten moneen osaan sen halkaisi. Ehkä max. 4:n kannattaa laittaa. Sipuli voi alkaa kukkia ja silloin se ei kasvata juurta, mutta kukka saattaa tulla ehkä vain yhteen lohkoon, joten silti syötävääkin vielä jää varastoon. Huomasin, että sipulin kukissa kävi mehiläisiä ja muita pörriäisiä. Eli hyödyllisiä nekin.

Yksi kesän uusista kokeellisista kasveista salaattisikuri. En ole osannut hyödyntää.

Tämän kesän siemenpenkki. Palsternakka ja kaurajuuri tekevät ihan hirveän paljon siemeniä. Kaurajuuren juuriakin on tulossa mukavasti.

Isä ja poika menossa niittämään heinää. Isäntä kunnostutti kotipaikkansa vanhan ajettavan ruohon leikkurin Murrayn. Siitä on irrotettu se leikkuri osa ja toimii meillä nyt heinätraktorina. Pojilla on Värhi-traktorikin, mutta Murrikassa on isompi kärri. Tosin taas ajetaan Värhillä kun Murrikassa on taas joku vika. Hyvä kun on tuota kalustoa :D

Kaikki omasta maasta- annoksia. Kesän suurin makurakkauteni; öljyssä paitetut salvian lehdet. Pannulle loraus hyvää oliiviöljyä, vajaan minuutin paisto kuumassa öljyssä, rapeat lehdet pois pannulta ja suolaa päälle. Nam! Lopussa öljyssä voi paistaa vaikka mangoldin lehtiä.

Toinen hyvä maku. mangoldisipsit. Kokeilin myös friteerattuja kurpitsan kukkia. Ihanan hunajaisen makuisia.

Olen kerännyt ratamon siemeniä. Tuskastuttavaa näpertelyä.

Satoa.

Uusin kasvimaani, joka ei ole kovin multavaa vielä. Ja rastaat tonkivat isoja aukkoja kasvustoon alkukesällä

Mansikkapinaatti eli marjasavikka. Kylvää itsensä joka vuosi joka paikkaan kuten kunnon "saviheinän" pitääkin. Kaunis ja syötävä. Lehdet pinaatin tavoin. Marjat salaatissa. Marjat maistuvat lähinnä pinaatilta.

Hirssi. Tullut viiriäisten häkkipurujen mukana kasvimaalle. Tuskin ehtii joutua. Näitä on aika monta

Pihlajanmarjoja on ihan hirveän paljon! Tein yhtenä iltana hyytelöä. Ihan ok makuista, mutta ei tullut hyytelöä, tuli siirappia :)

Tuossa näkyy palkoretiisejä yläkulmassa.

Kanat, ankat ja kanit.

Olen kuivannut noin litran nokkosen siemeniä. Luulin tuskalliseksi näpräilyksi. Ei ollutkaan.

Lapset löysivät syreenikiitäjän toukan. Sitä kuvattiin joka kulmasta ja vietiin sitten turvaan.

Mehuja.

Kirjamainoksia ja hellehöpinää

Sain arvostelukappaleen Saunakeittokirjasta jo aikoja sitten, mutta en ole muistanut kirjoittaa siitä mitään.



Minä en tykkää saunomisesta, koska siitä tulee pahaolo. Liittyy luultavasti matalaan verenpaineeseen, joka entisestään laskee saunassa. Ehkä vastenmielisyydestä saunomiseen, en tykännyt kirjan kuvista. Ruokakuvista joo, mutta ihmisistä saunomassa, ei.

Kirja tuli mieleeni nyt helteillä, johtuen siitä, että helteillä on joutunut miettimään, mitä sellaista voi syödä, ettei tarvitse sisätiloissa laittaa uunia tai hellaa tuottamaan vielä lisää lämpöä. Kirjan ohjeet ovat kaikki sellaisia, että ruuat valmistetaan saunan kiukaan päällä, tulipesässä tai vesisäiliössä.

No ei me olla saunottukaan näillä keleillä, mutta jos saunoisimme, ehdottomasti tekisin ruokaa samalla. Saunassa voi muuten tehdä muutakin kuin kiuasmakkaraa. Itse en ollut koskaan asiaa ajatellut. Varteenotettava vinkki myös siinä tilanteessa, että sähköt katkeaa pitkäksi aikaa ja sähköhellan käyttö tyssää siihen. Kaikilla ei välttämättä ole muuta tulisijaa kuin saunankiuas (jos sitäkään...).

Kirjassa oli kivaa myös se, että siellä oli yhdessä reseptissä raaka-aineena ternimaito (meilläpäin se on juustomaitoa) ja joissain ohjeissa oli käytetty villivihaneksia. 

No pienen uuden näkökulman ruuan valmistukseen sain kirjasta. Yhtään reseptiä en ole kokeillut.

Missä me olemme kokanneet viimepäivinä? Olen tehnyt kattilaruokia pihalla pienellä yksilevyisellä sähköliedellä, olemme grillanneet ja olen grillannut myös vähän isompia lihakönttejä, kuten kokonaisen kukon kaasugrillissä. Possujen perunoita keitämme nyt Teuvan rehukeittimellä. Se on sellainen iso puulla lämpiävä pata tuossa pihalla. Sitä pitää kyllä vahtia koko ajan, ettei vaan pääse kipinää maastoon. Keitin on betonilaattojen päällä kaukana puista tai rakennuksistä, mutta silti vähän hirvittää, kun on ollut kuivaa. Nyt onneksi on kahtenatena iltana satanut reilusti.

Olen myös tilannut ihan itsemaksettuja kirjoja viimeaikoina. Tilasin esim. Henriette Kressin Käytännön lääkekasvit kirjan. Innostuin ihan hirveästi keväällä käymästäni yrttikurssista ja olen nyt viikonloppuna menossa Kressin lääkeyrttikurssille. Olen teini-ikäisestä asti kuivannut yrttejä, mutta tänä kesänä erityisen paljon. Olen oppinut hiostamaan teeyrttejä ja oppinut uusia käytettäviä kasveja. Minulla on nyt varastossa teeaineksia, mausteita, rohtoja ja siemeniä leivän jatkeeksi aion kuivata vielä. Olen jopa miettinyt, voisiko yrttijutuissa olla minulle uusi ammatti. Miullahan on puolikas työ, josta en halua luopua, koska se on minulle kutsumus. Mutta jotenkin on tullut sellainen olo, että toiselle puoliskolle on varattu myös kutsumus. Se on ehkä äitiys, mutta se saattaa olla myös yrtit, kasvit ja omavarainen elämäntapa. Kuulostellen ja johdatusta pyydellen. Mutta tosiaan kasvit ja yrtit ovat olleet mukana yläasteikäisestä asti, joten ihan hetken haihatus tämä ei ole.

Olen säilönyt tänä kesänä ainakin: puna-apilan kukkia, mesiangervon kukkia, kevätesikon kukkia, vadelman lehtiä, horsmanlehtiä ja -kukkia, kuisman kukkia, kultapiiskua, saksankirveliä, lillukan lehtiä, ruusun terälehtiä, nokkosta, pinaattia (jonka joukossa jauhosavikkaa ja hyvänheikinsavikkaa), minttua, basilikaa, kanervan kukkia... näitä ainakin, ehkä jotain unohtui. Osa näistä vain rohdoiksi, kaikkia näitä ei voi käyttää jatkuvasti ettei saa myrkytystä tai outoja oireita.

Ja yhdestä mausteyrtistä löysin ihan uuden ulottuvuuden. Oliiviöljyssä rapeaksi paistetut salvian lehdet on NIIIIN herkkua! Ja ripaus suolaa päälle. Ihan huippua. Vajaa minuutti kuumassa öljyssä riittää. Olen vielä öljyisellä pannulla paistanut lopuksi mangoldin lehtiä. Voiko uusien perunoiden kanssa olla mitään parempaa. Perheen mielestä voi... minusta ei :)

Ehkä ensi viikolla jakasaisin kertoa kasvimaan kuulumisia. Katsotaan :)

Pikakuulumiset

Huomasin, että blogini on nukahtanut. Anteeksi vakkarilukijat, jotka odotatte kuulumisia.

Meille ei kuulu oikeastaan mitään erityistä, mutta kotipuuhat vievät ajan niin, etten kertakaikkiaan jaksa raportoida niitä tänne. Roikun kyllä netissä hetken joka ilta, mutta en juuri kirjoittele mihinkään mitään. Netti on vaan sellaista pään nollaus viihdettä, joka irrottaa arjesta.

Eläimet:

Posuut kasvavat hyvää vauhtia sioiksi ja niille pitää keittää hirmuisesti perunoita.

Pässipojat ovat kasvaneet mukavasti ja äiti-lammas sekä vuohi-täti voivat hyvin.

Petteri-Tanu on ottanut roolinsa kolmen kanan kukkona vakavasti ja on jo hommassaan varsin pätevä.

Meillä on yksi pikkukana ja pikkukukko keväällä kuoriutuneista tipuista. Kana jää kotiin, kukko etsii kotia ja jos ei löydä sitä, päätyy syksymmällä pataan.

Kolme viiriäistä voivat hyvin. Kaksi munii, yksi on tauolla. Kukkoa niille etsin. En aktiivisesti, vain kuulostellen.

Kaneja on 10. Taisin kertoa, että äitipupu kuoli. Kaksi kesähoidokkia palasi kotiin, koska kesäperheessä olikin allergiaa. Etsin ensi kevääksi uutta kookasta äitipupua. Tarjota ja vinkata saa. Mieluiten Etelä-Savosta.

Ankat kaakattavat edelleen.

Kasvimaa:

Herneitä tulee ennätys paljon.

Kaalit kuoli.

Pavut eivät ole menestyneet.

Härkäpavut ovat menestyneet.

Sipulia tulee ennätysmäärä, koska olen täyttänyt kaikki kuolleiden taimien kohdat sipulin istukkailla.

Kurkut ja kurpitsat kärsivät kylmästä alkukesästä erittäin paljon. Ei satoa odotettavissa.

Puutarha:

Omenoita ei ehkä tule kovin paljon.

Marjoja tulee, mutta räksät syö ne ennen kuin kypsyvät.

Metsämansikkasato jäi pieneksi.

Kriikunapuissa on raakileita.

Kasvihuone:

Tomaatit ovat viihtyneet, mutta nyt helteillä ovat käyneet jumittamaan. Vaikea saada kasvihuoneeseen alle 28 asteen lämpötilaa, kun ulkonakin on yli 30 astetta...

Muuta:

Maalasimme viimekesänä rakennetun osan ulkoseinää.

Ostin kaksi mehiläisjaoketta.

Olemme uineet paljon läheisellä uimarannalla.

Ajoin tänään kolarin ja olen hiukka järkyttynyt.

Olen menossa lääkeyrttikurssille.

Raivasimme romukammarin Artisokan huoneeksi. Huone oli pahimmillaan kattoon asti täynnä tavaraa.

Olen saanut heitettyä paljon turhaa tavaraa kiertoon. Ja parhaimmillaan olen tienannut niillä muutaman euron, ehkä kympinkin.

Tää menis nyt nukkumaan.