Kevättä

Mä en ole mikään sisustaja, enemmänkin sellainen romustaja. Kaikki on vähän sieltä tännepäin, risaa, reuhkaa ja toisten vanhaa. Mikään ei käy yhteen minkään kanssa. Eikä minulla ole silmää sisustaa niinkuin monella on, eikä usein aikaakaan, kun se menee ihan kaikkeen muuhun väsäilyyn. Usein meillä paras tapa sisustaa on siivous, joka sekin on välillä vähän hunnigolla. Ei niin, että olisi välttämättä kovin likaista. En vain ole tarpeeksi järjestelmällinen laittaakseni tavaroita paikoilleen. Olen myös huono esimerkki lapsille kun en osaa pitää tavaroistani huolta, eivät hekään sitten niin tee. Nyt on sitten pakko elvistellä, että kyllä meillä joskus. Paitsi, että ette voi tietää mitä on heti tuossa kulman takana mikä jäi kameran linssin ulkopuolelle :D Ei vaan yläkerta on melkein siisti. Alakerta taas... no se on vähän työn alla. Minulla on nyt hyvä syy, hyviä syitä... ei pyhinä voi tehdä töitä, kuten siivota, on paljon tärkeämpää seurata noita kuoriutuneita tipuja (niistä joskus toiste lisää), pihalla on niin hyvä ilma, pitää tehdä risuaskarteluja ulkona... Jep jep. Taimia pitäisi koulia lisää myös, mutta miellän sen työksi ja haluan laiskotella nyt pyhät. Tai ainakin tehdä jotain epäolennaista näpertelyä.Tomaatit on koulittu suurimmaksi osaksi ja munakoisot. Koulimatta on vielä paprikat, chilit ja joitain kukkia. Tomaatit on jo suuria, mutta chilien kanssa taisin olla vähän myöhässä.

Meillä oli pitkään luminen ikkunaverho makkarissa. Tänään se rumahti alas. Muutamana yönä tuo "koriste" oli tosi kaunis, kun pitkät jääpuikot hohtivat sinertavinä kuun valossa. Ajattelin unissani, että tulisipa hyvä kuva, mutta aina väsytti liikaa, enkä jaksanut hakea kameraa.

Lumesta huolimatta bongasimme tänään yhden autiotalon pihassa sulan muurahaispesän, jossa kuhisi elämää. Hiukan verkalleen vielä, mutta kuhisi kumminkin.

Varmoja kevään merkkejä ilmassa. Tekee mieli siivota, lumet sulaa, uutta elämää pukkaa hangen alta, aurinko paistaa ja lämmittää...

Sieltä se kevät tulee :)

Hyvää Pääsiäistä!

Hyvää Pääsiäistä kaikille tutuille ja tuntemattomille lukijoille!

Vaikka vasta on pitkäperjantain ilta, meillä on ilmassa jonkinlaista pääsiäisaamun elämän riemua,

sillä hautomakoneessa piipittää!

Jännittää kovasti, sillä nämä hautomahommat on vielä niin uutta tässä taloudessa. Pitäkää peukut ja varpaat pystyssä, että kaikki sujuu hyvin :)

Eilen meillä taas kaadettiin suuri pihakoivu. Isot puut on hienoja ja niitä kannattaisi kyllä vaalia, mutta pienellä pihalla, niistä voi olla melkoisesti vaivaa. Enkä nyt puhu mistään lehtien haravoinnista. Se on ihan turhaa hommaa joka tapauksessa. Tämä puu oli kaikkein suurin, kaunis riippakoivu. Mutta se kasvoi aivan likakaivojen vieressä. (Ehkä se siksi oli niin suuri. Sai paljon lannoitetta.) Ja voi olla, että se on syyllinen siihen, miksi meidän viemärit reistaa. Epäilemme, että sen juuret rikkoivat viemäriputket. No niin tai näin, ensi kesänä putket on kaivettava esille ja koivu olisi ollut vain tiellä. Ja kaivuri olisi rikkonut sen juuria, mikä olisi mahdollisesti vahingoittanut puuta niin, että sen olisi kuitenkin pitänyt kaataa. Ja koska ainoa kohta mihin puun pystyi kaatamaan on minun kasvimaani, homma oli pakko tehdä nyt eikä keväämmällä tai kesällä.

Kävin vähän askartelemassa pihalla koivun kanssa. Tein muutaman kranssin, sydämen ja tällaisen "linnunpesän". Pyhinä voisin jatkaa askartelua. Hauskaa puuhaa. Silmät ja nenä ei kyllä tykkää. Allergiaa pukkaa pelkästä koivun koskettelusta, vaikka olen siedätyksessä talven käynytkin. Höyhenet on viime kesän kukoilta pudonneita, viiriäisen munat omia ja kananmunat tomaatintaimilla vaihdettuja.

Lainattuja ja löydettyjä

Mä en vaan voi vastustaa kirjoja. Harvoin minä mitään uutuusromaaneja luen tai niitä, mitkä on listalla palkintoehdokkaiksi. Lukemani romaanit ovat yleensä siitä kärrystä kirjastossa, mihin on laitettu viimeksi palautetut tai ne mitkä on laitettu esille. Joo, eli taitaa ne useimmiten aika pinnalla olevia kirjoja olla. Mutta en ole jaksanut romaaneja lukea pitkiin aikoihin. Mä luen tietokirjoja. Tai kirjoja, joissa on tietoa. Ei silläkään nyt niin väliä, mitä tietoa, kunhan on tietoa. Oikeita asioita. Tykkään myös historiallisista romaaneista, elämänkerroista ja matkakirjoista, kun niistäkin oppii kaikenlaista. Usein melko turhaa, joka katoaa kovalevyltä heti kohta, mutta joskus putkahtelee sellaisia kuningasajatuksia, että hei!- mä oon lukenut tästä!

No nyt mä jaarittelen...

Toissa päivänä ihan nopeasti pistäydyin mun vakkarikirpparilla esikoisen kanssa. Joka on myös ihan kirppisfani! Sieltä löysin nuo kuvan ylärivin kirjat. Ensiksi on kirja Vermlannin metsäsuomalaisista. Suomenkielen opiskelija Lauri Kettusen kuvaus matkoistaa suomalaismetsiin vuosina 1907-1937. Hirmuisen mielenkiintoista. Oikeasti! Sitten on Otavan värikasvio vuodelta 1956, kuudes painos. Minulla on uusin versio kirjasta, mutta tämä vanha on ihanampi. Ja kirjan välistä löytyi vanhoja lappusia, joihin voi merkata kasvien tietoja. Olisivatko liittyneet ennen vanhaan oppilaiden kasvien keräystehtävään.

Ja sitten tämä itse päälöytö, jonka huomasin ihan ensin ja rakastuin! Anna Henriksson: Kankaankudonnan oppikirja 1947, kuudes painos. Suurin osa kirjasta käsittelee kudontaa, mutta kirja alkaa kuiduista, kuitujen muokkaamisesta langaksi, langoista, vanhoista työkaluista jne. Kirjassa on selostus mm. pellavan käsittelystä. Etenkin se minua kiinnostaa kovasti, sillä mummoni on kasvattanut pellavaa ja äitini myös osaa kaikki työvaiheet, mitä pellavaan liittyy; siemenestä valmiiksi kankaaksi. Meillä on ollut joskus puhetta aiheesta. Mutta kuten niin usein, on vaikea löytää aikaa tällaisten asioiden toteuttamiseen käytännössä. Minulla on tallessa sekä äidin, että mummon tekemiä pellavaisia keittiöpyyhkeitä/leivinliinoja. Minä en henno käyttää niitä. Haaveita, haaveita vain. Mutta, jos esiäidit osasivat, minäkin voin oppia. Tieni vain on kivisempi, sillä minä en ole lapsesta saakka ollut opettelemassa. Tämä on yksi asia listaan Sitten kun....

Sitten on nuo kirjastosta lainatut löydöt. Helena Telkänranta: Kanojen maailma. Opaskirja pienkanalan tekemiseen ja opastusta kanojen hoitoon. Hirveän mielenkiintoista! Minun kokemukseni kanoihin rajoittuu kahteen patakukkoon viime kesältä. Nyt minulla on tuo hautomakone ollut käynnissä ja toivottavasti pääsiäispyhinä kuoriutuisi uutta elämää.

Toinen kirja on Hanna Tuurin Tuulen maa. Jos puutarhakirjallisuus kiinnostaa, suosittelen. Toinen kirjailija, jonka kirjoja suosittelen on Mari Mörö. Nämä kirjat eivät ole mitään tieto- tai opaskirjoja sinänsä vaan ihan oma kirjallisuuden lajinsa, käsittääkseni käytetään sellaista termiä kuin garden writing. Ihania ihania kirjoja varsinkin talvella puutarhaikävissään luettavaksi.

Kirjastossa käydessä tilasin sinne taas naapurikunnan kirjastosta Riikka Kaihovaaran kirja Riippumaton puutarha. Mietin sen ostoa. Päätin taas lainata ja katsoa ostaisinko. Uutena hinta on sen verran suuri budjettiini, etten ole varma... Mutta jotain sellaista kirjassa on, että tekisi mieli omistaa.

Kasvukäyriä

Tänään oli neuvolapäivä Sipuli-neidin yksivuotistarkastus. Kaksi piikkiä pistivät; ämpeeärrän ja hippirokotteen. Tuleeko tytöstä nyt sitten hippi? Voi olla, voi olla. Pneumokokkia ei laitettu. Nytkään.

Mietin tässä, että on se metkaa kun samoista vanhemmista tulee ihan erilaisia lapsia. Luonteeltaan tietysti, mutta kasvultaankin. Se joka oli vastasyntyneenä pienin on nyt hirmuisen hontelo ja pitkäraajainen. Luokkansa pisin. Ja vastasyntyneenä suurin onkin kaikkein pienin ketterin. Ja tämä tytön tyllerö. Eikö tytöt ole pieniä? Luulin. Tämä on suuri ja hirmuisen hurmaava.

Kun vertaan itseeni lapsena. Minua neuvolatäti aina moitti. Olin liian iso. Lihava lapsi. Onneksi meidän neuvolatäti on fiksu. Sanoo, että meillä on normaalisti kasvavia lapsia. Yläkäyrillä, mutta se on ihan ok. Kukin kasvaa tyylillään.

Ihan vertailun vuoksi teillekin:

Mammukka: syntyessä: 3090g/49cm  3kk: 6370g/62,5cm  6kk: 8420g/67cm 

1v: 12,6kg/77,5

Selleri: syntyessä: 4760g/53cm  3kk: 7780g/65cm  6kk: 9600g/69,6cm 

1v: 11,2kg/77,5cm

Artisokka: syntyessä: 5410g/54cm  3kk: 7490g/64,7  6kk: 9,2g/67,7cm 

1v: 10,6kg/75,2cm

Sipuli: syntyessä: 5200g/52cm  3kk: 8650g/65,2cm  6kk: 10,8kg/72,5cm 

1v: 12,9kg/81cm

Kyllä niistä varmasti ihan hyviä ihmisiä kasvaa :) olkoon juuri oikeanlaisia sellaisina kuin ovat.

(: Minulla vähän hyppii laidasta laitaan nämä bloggaamisen aiheet. Mutta tärkeä aihe tämäkin. Minulle. Ja tiedän, että tätä blogia lukee mm. jotkut lasten kummit, joten olkoon tämä nyt samalla informaationa heille :)

Vuohenkello; perenna, juures, rikkaruoho vai kaikkia niitä?

Lukeminen kannattaa aina ja varsinkin puutarhakirjojen lukeminen. Minulla on niitä iltalukemistona ympäri vuoden, mutta etenkin kyseisten kirjojen pino sängyn vieressä alkaa kasvaa kevättalvella. Aina oppii jotakin uutta. Tämä on jo kolmas kerta kun laitan tämän saman kuvan, mutta tämä kirja Kotipuutarhuri oli oikeasti löytö! Löysin sieltä juuresten luvusta uuden kasvin! Jota kasvaa pihallamme! Ja jota voi syödä!

Kirja kertoo kasvin käytöstä näin:

"Nuorten kasvien lehtiä voidaan poimia salaatteihin. Juuret ovat valmiita korjattaviksi lokakuun loppuun mennessä. Niitä otetaan maasta tarpeen mukaan ja syödään keitettyinä tai käytetään raakoina salaateissa."

Paras kasvupaikka olisi:

"Hyvässä mullassa varjoisassa paikassa."

Kasvi on nimeltään vuohenkello. Linkissä kerrotaan tarkemmin kasvista. Lue itse, mitäpä minä enemmän kertomaan kun tuolla on jo kaikki oleellinen kerrottu.

Vanha kasvikirjani: Kukat, Luonto tutuksi! kertoo näin:

"Vanha koristekasvi, joka kasvaa viljelykarkulaisena puistoissa, puutarhoissa, tienvarsilla, pellonreunoilla, metsänlaiteilla ja joutomailla, myös tulokkaana satamissa. Aikoinaan viljelty lehtien ja valkeiksi mukuloiksi turpoavan juurakkonsa takia. Ryöstäytyy toisinaan hankalaksi rikkaruohoksi, joten menettänyt suosiotaan koristekasvina."

Joo, huomattu ollaan, että saattaa levitä ja olla aika sitkeä kasvi. Kasvaa meillä tosi kuivalla ja karulla rinteelläkin, johon on kukkapenkistä levinnyt. Ensi kesänä kukkapenkki täytyy kaivaa kokonaan ylös, koska putki- sekä seinäremppaa varten täytyy kaivaa juuri siltä kohtaa. Minulla on oikeastaan tuo yksi ainoa kukkapenkki ja siinä kasvaa nämä sitkeistä sitkeimmät vuohenkello ja rohtosuopayrtti. Aion molemmat siirtää johon hyvään, mutta tarkkaan harkittuun kohtaan. Kumpikin kasvi näyttää olevan hyötykasveja, mutta kovia leviämään. Ehkäpä teen omat penkit kummallekin.

Tässä vuohenkellossa minua alkoi kiehtoa se, että perenna ja vihannes samassa kasvissa kuulostaa hyvältä. Kasvi, jota ei tarvitse esikasvattaa tai kylvää saadakseen satoa. Helppohoitoisuus. Joitakin samankaltaisia olen jo vähän keräillyt maalleni; hyvänheikinsavikka, maa-artisokka, monivuotiset yrtit, piparjuuri (josta en kyllä ole onnistunut kasvattamaan kunnon juurta... vielä). No ainakin nämä nyt tuli mieleen. Voi olla muitakin, ei vaan nyt tule mieleen.

Vähän jo sormet syyhyäisi päästä pihahommiin. Meillä näyttää olevan aika mainio pikku piha, joka on yllätyksiä täynnä.

Kuva: Wikipedia

Kuva lainattu Wikipedista, kun sattuneesta syystä noita omia perennoja on juuri nyt hieman hankala kuvata :D

Palmusunnuntain pakinoita

Mä unohdin kylvää rairuohot ja hakea onnenpensaan oksia maljakkoon kukkimaan. Vieläköhän ne ehtisivät pääsiäiseksi...? Palmusunnuntaiksi eivät ehtineet. Mutta versoja meillä pukkaa. Kylvin tuollaiseen muoviseen lootaan, joka on 3:n paprikan pakkaus, vihanneskrassia ja sinappia. Olin joskus ostanut sinapinsiemeniä tuollaisen ison laatikollisen ja käyttänyt niitä säilykkeiden mausteena. Vasta viime viikolla tajusin, että nehän on samanlaisessa paketissa kuin krassin simenet, eivätkä ilmeisesti mausteeksi tarkoitettuja vaan idätykseen :D No eipä se mitään, samoja siemeniähän ne ovat molempiin tarkoituksiin. Koskaan ennen en ole tehnyt sinapista versoja. Tosi vahvan makuisia! Minusta maistuvat samalta kuin se yksi rikkaruoho, olisiko lutukka nimeltään. Jostain syystä lapsena söin niitä... Hassu makumuisto.

Aiemmin kerroin näistä kirjoista jotain:

Elävän ravinnon kirjassa kerrotaan sinapin idätyksestä ja Kotipuutarhassa muistutetaan, että kesällä kannattaa kylvää krassin siemeniä ja antaa niiden kasvaa ja tehdä siemeniä seuraavaan kevään versoja varten. Enpä ole tullut ikinä ajatelleeksi. Tulla krassin siemissä omavaraiseksi. Samanhan voi tehdä sinapin kanssa. Saisi maustesinapitkin omasta maasta. Ainakin teoriassa. Täytyypä kokeilla käytännössä. Tuo Kotipuutarha kirja on ihan loistava. Löysin siitä itselle kaksi uutta vihannesta ja toista kasvaa meidän pihassa! En vihannekseksi tiennytkään. Ei varmasti moni muukaan. Postaan siitä myöhemmin erikseen. Jännä kasvilöytö! Ansaitsee oman otsikon.

Tässä oli tekstiä, jossa kerroin jotakin omasta elämästäni. Ja tässä oli Tiinan kanssa hyvä keskustelu aiheesta. Kiitos Tiina siitä :) Tulin nyt kuitenkin siihen tulokseen, että tietyt asiat elämästäni rajaan kuitenkin blogin ulkopuolelle. On asioita, joita en sitten kuitenkaan voi täällä oikeasti avata syvällisesti ja elämässäni on mielipiteitä ja arvoja, joita en sitten ehkä olekaan valmis jakamaan ja perustelemaan. En tarkoita, ettenkö ole asioideni takana tai varma niistä. Olen erittäin varma, mutta tämä on foorumina ihan väärä niiden aiheiden käsittelyyn. Huomasin, että itse ylitin tietyn rajan. Kerroin itsestäni liikaa. Haluan kuitenkin tietynlaista pinnallisuutta ja nimettömyyttä blogissani. Pysyttelen täällä edellen näiden valitsemieni aiheiden parissa ja avaan siviiliminääni ihan kehyesti vain :)



Muikkupaisti

Tästä ei ruuan valmistus enää paljon helpommaksi voi mennä, mutta mikään kaunokainen tämä ruoka ei kyllä totisesti ole. Meidän suunnalla Saimaan rannoilla tehdään muikkupaistia. Tosin minä en ole minkään sortin rannoilta kotoisin, enkä kovin sinut kalojenkaan kanssa. Mikä lienee näillä seuduin perin outoa. Eli ihan oikeasti en tiedä, miten tämä ruoka oikeasti tehdään. Minä tein sen nyt näin:

Ostin kaupasta puoli kiloa pieneiä muikkuja.

Perasin muikut.

Laitoin kuumalle valurauta pannulle n. 300 g saksilla pätkittyä amerikan pekonia.

Laitoin sekaan muikut ja pari-kolme ruokalusikallista voita. (ja ripauksen suolaa. Voi jättää poiskin, voissa ja pekonissa on suolaa. Myös sipulia voisi lisätä. Minä en lisännyt.)

Paistoin kypsäksi.

Tarjosin perheelle perunamuussin kanssa.

Viime keväänä kun saimme paljon ahvenia katiskalla, tein ahvenpaistia. Ahvenia täytyy vain perata hieman huolellisemmin, kun ruodot ovat kovempia ja piikkisempiä. Tai riippuu tietysti vähän kalan koosta.