Nuukailujuttuja

"Nothing should be wasted on the self-sufficient holding. The dustman should never have to call."

Sanoo John Seymorin kirja The new complete book of self-sufficiency. Sama kirja jota Tanskalainen maajussi on usein hehkuttanut. Tuo kirjan takakannen lause: "Mitään ei saa joutua hukkaan omavaraistaloudessa. Roskakuskia ei pitäisi tarvita soittaa ikinä." on luvusta, jossa kerrotaan possujen hoidosta. Sitä yhtenä päivänä lueskelin ja tajusin tehneeni ihan tietämättäni John Seymorin ohjeiden mukaan. Pidän sankoa tiskialtaassa. Huuhtelen astiat ennen tiskiin joutumista sankoon ja vien sitten herkkuliemet possuille. Tyhjät maito- ja piimäpurkit sekä taikinakulhot yms. huuhdellaan sankkoon myös. Ja kaadetaan keitinvedet. Keitinvedet päätyvät talvella usein lammas/vuohikuppiin. Muiden eläinten saamat ruuantähteet on kyllä paljon vähentyneet nyt sikojen saavuttua. Mutta linnut löytävät ulkoa itsekin paljon öttiäisiä ruokavalionsa lisukkeeksi, joten antaa tähteiden mennä sioille. 

Tein tänään leipää. Olisi ollut fiksumpaa tehdä sitä vaikkapa toissapäivänä kun oli paljon kylmempää, mutta oli kait jotain tärkempää silloin. Tai sitten ei vaan tullut mieleen laittaa taikinaa happanemaan ajoissa. Ajattelin tästä nuukailusta kirjoittaa kun aihe näkyy olevan yksi kiinnostavimmista blogissani. Kesällä uuni lämpiää harvoin ja yritän käyttää silloin sen lämmön hyvin hyödyksi. Leivän jälkeen laoitoin uuniin uunipuuron päivälliseksi ja huomiseksi ruuaksi on kuvassa näkyvä oma sovellukseni. Padassa alimmaisena on pienittyä pässin lihaa, taitaa olla ulkofilettä, sitten kerros pekonia ja pekonin päälle isoja perunoita, jotka on valeltu oliiviöljyllä. Alimmaisten lihojen mausteena on suolaa, mausteista marinadia, valkosipulia ja sipulia. Huomisen lounas siis. Äsken maistoin vähän ja vaikutti herkulliselta. Paistoaikana muutama tunti. 

Padan jälkeen laitoin vielä uuniin kaksi kattilallista perunoita kypsymään sioille. Saavat olla yön yli uunissa. Lisäksi lykkäsin uuniin vielä lautasellisen kananmunankuoria kuivumaan. Murskaan ne viiriäisille munintakalkiksi. Kanoille on kaupan kalkkia, jota joskus tuli hankittua iso säkki. Ja se vaan riittää ja riittää... 

Hyvää Juhannusta kaikille nuukailijoille ja kaikille muillekin lukijoille!

Mitäpä sitä on puuhailtu viimeiset 2 viikkoa...

No tänään tein tupposia. Isäntä haki leppiä, pihlajia, koivuja ja haapoja sähkölinjan alta ja minä vähän leikkelin niitä oksasaksilla ja sidoin kimpuiksi paalinarun pätkillä. Kuivumassa 23 tupposta talven varaksi. Huom. Jos aiot mennä sähkölinjan tai muun joutomaan lepikkoa katkomaan, siihen pitää pyytää maanomistajan lupa. Sähkölinjan alusenkin omistaa joku ja sinnekään ei ole mitään asiaa ilman lupaa. Eikä lupaa siihen siis myönnä sähköyhtiö vaan se jonka maiden halki linja menee. Heinän niittokaan ei ole jokamiehen oikeus, vaikka joku heinikko näyttäisi aivan joutomaalta. Me ollaa useampana kesänän niitetty lampaille naapurien marjapuskien aluset ja pihan reunat. Nyt saatiin puhelu yhdeltä toiseltakin naapurilta, joka tarjosi lampaille heinää pihan reunoilta. Kätevää :) Mutta noita kerppuja pitää vielä tehdä paljon lisää. Se on ihan mukavaa puuhaa, mutta illalla löysin yhden punkin ryömimässä ihollani, joten omat vaaransa tuossa hommassa...

Uusin kukkomme Petteri-Tanu. Lasten nimeämä. Tämä teinipoika tuli vihaisten kukkojen jälkeen ja on kanojen käytöskoulussa. Hyvä kukko tästä tulee. Kiekuu jo jonkun verran ja ihan on kukon elkeet muutenkin, mutta ei ole osoittanut vihaisuuden merkkejä.

Eläinmäärä on vähän veihdellut viime päivinä. Pari viikkoa sitten 3 tipuistamme lähti maailmalle. Saivat kodin naapurista. Kolme on siis vielä jäljellä, niissä on 2 kukkoa ja yksi kana. Kanan jätän itselle, koska olin haaveillut vielä yhdestä kanasta. Toinen kukoista aika varmasti saa kodin ja toinen päätynee pataan. Patakukkoja sain toissapäivänä yhdeltä tutulta 5 kappaletta. Tänään paistoimme jo yhden ja hyvää oli, "onnellista broileria". Aikamoinen homma niissä kyllä oli, säilöä yhdellä kertaa viisi. Mutta tämän päivän lounaan perusteella vaiva kannatti.  

Tänään saimme yhden paluumuutajan kotiin. Yksi viiriäinen, jonka olin antanut ystävälle palautui meille. Siksi, että se jäi yksin kaverin kuoltua. Oli muuttunut ihan vauhkoksi yksin jäätyään. Nyt tämä parivuotias eläkeläismummeli tuli meille. Sillä on nyt kaksi kaveria, mutta kaikkien turvallisuuden ja näkökyvyn puolesta ne elelevät eri häkeissä. Tänään illalla se ei enää vauhkoillut mitään, eikä yrittänyt tunkea päätänsä häkin reikiin niinkuin päivällä teki koko ajan.

Ystävälle lähti paluukyydissä kaksi kanin poikasta kesäkaneiksi. Ne palaavat sitten syksyllä takaisin. Vähän kyllä varoittelin, että näinköhän raaskivat enää niitä takaisin palauttaa :D Meillä on nyt siis isäpupu, äitipupu, kaksi vähän vanhempaa pentua ja viisi vähän nuorempaa pentua. Luulen, että joudun piakkoin hankkimaan uuden isäpupun. Isäpupu on muuttunut tosi tosi rauhalliseksi. Se ei pidä itseään niin puhtaana kuin aiemmin piti ja jotenkin se on kovin vanhettunut. Ikää sillä on noin 6-7- vuotta. Vaikka hankkisin uuden isukin, jäisi tämä kaikkein ensimmäinen pupumme viettämään leppoisia eläkepäiviä meille. Se saa vanheta arvokkaasti ja kuolla luonnollisen kuoleman, ellei tule jotain pakottavaa tarvetta lopettaa.

Ankoille tuli aika täyteen, 12.6. kalenterissa luki "ankat pataan". Olen useammasta englanninkielisestä omavaraiskirjasta lukenut, että ankat on paras laittaa lihoiksi 10 viikon ikäisinä. Sen jälkeen ne eivät enää merkittävästi kasva ja siinä vaiheessa höyhenet ovat sellaiset, että kyniminen on helppoa. No kuinkas sitten kävikään. En minä niistä raaski vielä luopua. Eikä viiden kukon jälkeen nuo kynintä hommat oikein innosta. Ankat saavat syödä pihalta etanoita syksyyn saakka. Se olkoon niiden kesätyö. Ja sitä paitsi niiden vaappumista on hirveän mukavaa seurata.

Lammas- ja vuohirintamalla ei mitään uutta. Ja perunan keitto possun ruuaksi jatkuu.

Kasvimaata on tehty kuin iisakinkirkkoa, pitkään ja hartaasti. Taisi olla ihan toukokuun alku kun siellä on aloitettu hommat ja tällä viikolla se on saatu "valmiiksi". Voi olla, että paikkauskylvöjä jollain myöhäisvihanneksilla vielä tarvitaan. Sen tiedän jo satonäkymistä, että ei kaalia tänä vuonna. Ei niin yhtä ainutta. Ötökät söi kaikki. Myös ne, mitkä olivat vielä astioissa istuttamatta, ikäänkuin varataimina odottamassa. Kuvassa on itsestään kylväytyneitä porkkanoita. Muistatko vielä tämän viime vuotisen postauksen siemenpenkistä? Sen alueella kasvaa nyt villiä porkkanaa. Olen siirrellyt taimia riviin ja paremmille paikoille. Kylvin myös porkkanapenkin omista siemenistä. Toivon, että saan myös satoa, koska porkkanoita meillä syödään paljon. Omista punajuuren siemenistä sain myös muutaman taimen. Itävyys ei ollut niillä kovin häävi. Omista tarpeista on myös kaurajuurta ja palsternakkaa kasvamassa. Ja taas on istutettu myös siementä tekeviä juureksia maahan. Niin ja unohdin, että myös osa pavuista ja herneistä on omaa. Ei kaikki kylläkään.

Mutta merkittävintä mitä olen viimeisten viikkojen aikana saavuttanut on se, että minä olen opiskellut ja "valmistunut" kauppayrttineuvojaksi. Siksi nuo kaalit kuoli kun olin melkein viikon poissa kotoa. Ei ne kaalit haittaa pääasia, että eläimet oli hengissä ja lapset :) Iso kiitos mummolle ja isännälle kun päästivät mammukan kurssille!

P.s. Kirjoitusvirheitä on taas miljoona, mutta kun mä en vaan jaksa korjata. Enkä mä aina ees nää niitä :(

Sikamaista

Tässä kaivatut kuvat potseista.

Ankat ei oikein pysyneet aitauksessaan, vaan karkasivat läheiseen ojaan, jossa on runsaiden sateiden seurauksena paljon vettä. Ovat sitten tällä viikolla seikkailleet omilla teillään. Tosin omat tiet eivät vie onneksi kovin kauas. Ikkunasta yleensä näkee, missä linnut luuraavat. Ja yöksi menevät niin nätisti omaan katokseen.

Olen ollut kovassa flunssassa koko viikon ja olo on kurja. Ääntä ei lähde ja öisin ei saa nukuttua kun on kuivaa yskää ja hengittäminen tuntuu vaikealta. Pakko nukkua melkein istualtaan. Ensi viikolla menen kurssille. Kasvimaa aiheuttaa pientä stressiä... ja muukin arki.

Trukkilavahäkki kaneille ja muuta höpinää :)

Niin ne vaan helteet lopuuivat. Ja jos Kustaa Vilkunan Vuotuiseen ajan tietoon on uskominen niin, siinäpä ne kesän helteet taisivat sitten ollakin. Helteet alkoivat Erkin päivästä, ainakin meillä, ja Erkin päivästä vanha kansa on sanonut, että sitä mitä on Erkkinä, ei ole koko loppu kesänä. " Kylmä Erkki, hyvä merkki. Lämmin Erkki, paha merkki." Ja helteiden viimeinen päivä oli Urpon päivä ja aikalailla samat säännöt sään suhteen liittyvät Urpoon kuin Erkkiinkin. Eli kylmää kesää odotellessa sitten, ellei ilmaston muutos sitten ole sotkenut Erkkiä, Urpoa ja muita merkkihenkilöitä... Sunnuntaina eli Urpon päivänä meillä satoi kahden tunnin aikana yli 50 mm/m2. Ja kyllä sitä vettä tulikin! En ole tässä meillä sellaista sateen määrää vielä nähnyt. Pihamme takana on pieni metsikkö, jonka läpi virtaa oja. Suurimman osan vuotta se on kuiva, mutta nyt siitä oli tullut kohiseva vesiputous. Tiellä virtasi vettä todella runsaasti ja tiemme alkupäässä on isoja syviä uria, joista kaikki hiekka on karannut jonnekin. Pelkään, että kasvimaalla siemenet ovat karanneet liestyneen mullan mukana ihan vääriin paikkohin. Onneksi vielä ehtii tehdä uusinta kylvöjä, jos niin on tapahtunut. Ukkonenkin jyrähteli, mutta meillä se ei tehnyt tuhojaan. Ukkosen jälkeen ilma sitten kylmenikin alle 10 asteeseen. Helteiden jälkeen tuntuu kamlan kylmältä. Ankeuden tunnetta lisää vielä sekin, että minulla on flunssa. Kurkku kipeä ja räkätauti. Eilen ja tänään en ole oikein jaksanut muuta kuin makoilla sohvalla. Sipulilla on kuumetta ja kaikilla muillakin perheessä on tämä sama köhä. Onneksi lievimmin on selvinnyt esikoinen, joka oli viime yön leirikoulussa koulun kanssa.

Tässä vielä muistoja hellepäivistä. Olemme saaneet aiemmin keväällä yhden peräkärryllisen ja pakettiautollisen trukkilavoja possuaiatusta varten. Toinen kuorma oli isoja lavoja toinen vähän pienempiä. Lähestulkoon kaikki lavat meni possuaitaan, mutta näitä pienempiä lavoja jäi yli enemmän. Mies on innostunut rakentelemaan juttuja sen jälkeen kun ostin hänelle lahjaksi akkuporakoneen. Lauantaina teimme lavoista tällaisen pienen kopperon kahdelle kanin poikaselle. Ei ehkä maailman kaunein vinoine kattoineen, mutta taas mentiin melkein 0 budjetilla. Katto on tietysti vino, ettei sade vesi jäisi katolle seisomaan. Häkissä on pohjana kaksi lavaa, seininä 4 lavaa ja kattona valokatetta. Meillä oli aiemmin valokatekatto kasvihuoneessa, mutta se ei ollut hyvä. Lumi rikkoi sitä ja palasimme takaisin kasvihuonemuovikattoon, joka tuntuu olevan jopa kestävämpi kuin tuo kate. Nyt puretut valokatteet on uusinta käytössä poikien majassa ja tässä häkissä. Vähän ehkä pitää seurata onko tuo läpinäkyvä kate paras kattomateriaali. Kuumeneeko häkki kasvihuoneen lailla? En tiedä vielä. Toisaalta seinät ovat ilmavat ja harvat. Sisällä häkissä on vesivanerista tehty koppi varjoksi ja tuulen suojaksi. Ajattelin maalata katon, jos tulee ongelmia. Tai ehkä sen saisi sammaloitumaan... Etuseinan lavaan on moottrisahalla sahattu oviaukko ja ikkuna. Ikkunassa ja muissa isoissa raoissa on myyrverkkoa, jota on tullut hankittua joskus vuosia sitten. Häkin ovi on joku luukku, joka on purettu jostakin. Saranat on säästetty jostain puretusta kaapin ovesta(?). Kaikki kannattaa näköjään jemmata myöhempää käyttöä varten.

Tarkoituksena on siirtää myös pari vanhaa häkkiä tähän läheisyyteen ja tehdä myös ulkoilu tarha häkkien väliin. Ehkä seuraavana lämpimänä isännän vapaapäivänä. Jos saan ukon innostumaan. Ei se aina jaksa näitä mun rojekteja ja ideoita.

Possuista juttua ehkä joku toinen kerta. En ole saanut aikaiseksi kuvailla niitä. Eikä niissä nyt sen kummemmin ole mitään kertomista. Tavallisia possuikoita. Possujen kanssa vaan jotenkin pelkään, että ne sairastuu. Ensimmäinen possumme nimittäin sai jonkin kuumeen vuosia sitten. Selvisi kyllä siitä, mutta siksi jännitän nyt.

Mutta ehkä minä lähden nyt itse parantelemaan tätä omaa flunssaista oloa täkin alle.

Kevätkiire ja 10 kuvaa

Viime viikon ma-ke olin Tallinnassa. Se oli työmatka ja kävimme 7 hengen ryhmämme kanssa tutustumassa työhömme liittyvissä paikoissa sekä Viru- hotellin KGP-museossa, jonka tasanteelta tämä kuva on otettu. Matkasta olisi kertomista, mutta valitettavasti toukokuu on kyllä sen verran suuritöinen kotona, että en millään pysty enempää viettämään aikaa koneella ja blogin parissa. Matka oli mukava, mutta jotenkin toisaalta harmitti olla poiskin juuri kevättouhujen aikaan. Mutta kotona oli kuulemma satanut koko ajan, joten ihan turhaan harmittelin. En olisi kuitenkaan tehnyt pihatöitä.

Lauantain vietimme Tykkimäellä koko perhe. Mukavaa oli.

Ankat ovat jo ulkona. Kiitos helteiden. Lammasaita on turhan harva ankoille, mutta onneksi löysin jostain vanhat kaihtimet, joille ei ole mitään muuta käyttöä enää. Varjostavat mukavasti ja ovat "tien tukkona".

Koppi huussin alakerrassa. Oikean puoleiselle aidalle jouduin punomaan risuja, koska ankathan siitä karkasivat lampaiden puolelle. Kunhan oppivat kunnolla ulkoilemaan, saatan päästää linnut pihalle etana- ja ötökkäjahtiin. Pienempi tarha on hyvä olla olemassa niiksi ajoiksi kun emme ole itse pihapiirissä vahtimassa.

Kesäkanala-ankkala. Ei ehkä kaikkein kaunein... Mutta melkein nolla budjetilla toteutettu.

Isäntä laittoi minulle sadevesikeräimen rännin alle. Jos saisimme jostain toisen pöntön, laittaisimme sen lähemmäs kasvihuonetta. Ajatuksena laittaa putki maan sisään. Putken toinen pää laitetaan tämän pöntön hanan alle ja toinen pää rinteessä alemmas niin että vesi valuisi siihen toiseen pönttöön. Tähän päähän tarvitaan tietysti myös joku suppilo... Huomaa, putki on jo valmiina. Se on viime kesänä ylös kaivettu vanha viemäriputkemme. Joka ei siis materiaalina oikeasti edes ole viemäriputkea...

Viiriäiset asuvat nyt yhteisessä häkissä, mutta omissa lokeroissaan. Niistä on (kai?) toisilleen seuraa, mutta kumpikaan ei voi nokkia toiselta silmiä päästä. Ihan ovat samannäköisiä äiti ja lapsi.

Isännän pömpelit :) Näiden taakse teimme eilen trukkilavoista aitauksen. Asukkaat tulevat lauantaina.

Tiput.

Kasvimaan ja pellon välissä, tontin rajalla kasvaa luonnosta siirrettyä rentukkaa. Mä tykkään tästä kukkapenkistä tosi paljon ja on tosi helppohoitoinen!

Kasvimaata on osittain tehty, tomaatit laitettu kasvihuoneeseen ja monta muuta puuhaa on levällään ympäri pihaa... Paljon voisi kuvata ja kertoa. Mutta ihan kaikkea ei vaan jaksa. Eikä jaksa tehdä sisällä mitään kun on tehnyt ulkona vaikka mitä. Kädet on niin mustat ettei niitä saa edes harjalla ja saippualla puhtaaksi. Tammikuuhun mennessä lika yleensä kuluu pois :D Toivoisin, että myös kotitaloussotku kuluisi itsestään pois, mutta valitettavasti sitä ei ole vielä koskaan tapahtunut....

11-11-11 tietoja minusta jo monetta kertaa

Sain haasteen lumiukolta, joka on minulle aivan uusi tuttavuus. Kiitosta vaan. En nytkään laita tätä eteenpäin, mutta voinhan mä vastailla kysymyksiin kuitenkin.

 

11 asiaa minusta

 

1. Minä en sauno. En pidä siitä ja saan saunomisesta päänsäryn.

2. Saan päänsäryn myös voimakkaista tuoksuista, kuten hajuvedet ja pesuaineet.

3. Saan päänsäryn, jos siristelen silmiä auringossa.

4. Saan päänsäryn punaviinistä. Siis melko pienestä määrästä jo.

5. Eipä silti, en käytä alkoholia lainkaan.

6. En käytä alkoholia edes ulkoisesti. Tulee ihottuma. On muuten tosi vaikeaa löytää iholle laitettavia tuotteita, joissa ei olisi alkoholia. Jos niissä ei ole niissä on sitten useimmiten jotain muuta, josta saan ihottuman.

7. Minulla on suljetunpaikan kammo. Pelkään olla maan alla, tunneleissa, luolissa, laivan alakansilla, joskus harvoin hisseissä. Kylmiöt, joissa on painava suljettu ovi, ovat myös pelottavia.

8. Nukun usein huonosti. Joko en saa unta. Tai sitten herään keskellä yötä valvomaan.

9. En aio kasvattaa ankkoja enää tämän kesän jälkeen. Liian työlästä verratuna hyötyyn ja iloon.

10. En tiedä kuinka saan tehtyä mitään kasvimaata tänä vuonna, sillä perässäni kulkee täystuholainen. Tai jos hän ei kulje perässä, sekään ei ole hyvä. Hän on nimittäin hyvä tekemään myös katoamistemppuja.

11. Sain tänään täydelliset kilarit tuholaiseni kanssa. Hän oli levittänyt ihan uuden naamarasvani omiin varpaisiinsa ja hiuksiinsa. Tai no, jäi minulle vähän purkin pohjaan...

 

11 kysymystä, jotka lumiukko minulta kysyy:

1. Mietitkö hiilijalanjälkeä?

Mietin.

2. Paras äitis antama neuvo?

Jos toinen pyytää anteeksi, aina pitää vastata: "Saat anteeksi."

Ja, ettei ikinä saa sanoa kenellekään ihmiselle: "Minä vihaan sinua."

3. Hiiligrilli vain kaasugrilli?

Meillä on kaasugrilli.

4. Paras kotimainen elokuva?

Ei tule mitään mieleen...hmm...

5. Lempivaatteesi kotona?

Joatin vanhaa ja kulunutta.

6. Mitä kuuluu aamupalaasi?

Ruisleipää ja kahvia.

7. Kuntosali vai lenkkipolku?

Ei oikeastaan kumpikaan. Mutta lenkkipolku, jos olisi aikaa ja jaksaisin.

8. Paras kevätjuhlamuistosi?

Ei tule nyt mieleen...

9. Mummosi nimi?

Olga ja Siiri

10. Keittiönpöytäsi väri?

Jalat on vihreät ja kansi on ladon harmaa, käsittelemätöntä puuta siis.

11. Kirja vai DVD?

Kirja.

Eläimiä, kukkia... jaarittelua elämästä

Mä nyt laitan kuvan meidän tipuista. Kaksi isompaa on 2 viikon ikäisiä, kolme pienempää ovat viikon vanhoja. Kuva on eiliseltä tai toissapäivältä. Laitan kuvan ihan silläkin uhalla, että yleensä aina kun laitan kuvan linnunpoikasista tai kerrron niistä jotain täällä blogissa, ne kuolee. Olen surkea hoitaja, joka ei osaa huolehtia mistään. Siltä toisinaan tuntuu. Muutama yö sitten yksi neljästä ankan poikasesta oli kuollut. Olin tosi pettynyt ja vihainen itselleni. Tiedän kyllä, että eläinten pitämiseen kuuluu myös se, että eläimiä saattaa menettää toisinaan. Mutta silti. Tällä viikolla on ollut kovia yöpakkasia. Ja pelkään pahoin, että ankka kylmettyi. Ankoilla on ollut jatkuvasti lämpölamppu, mutta ehkä huone viileni silti liikaa. Nyt huoneessa on sähköpatteri pohottamassa. Soimasin itseäni siitä, että tajusin kyllä laittaa taimille patterin ja kanalaan lämpölampun, mutta miten ihmeessä en ymmärtänyt laittaa lisälämpöä ankoille. No nyt on soimaukset soimattu. Piste. Iloitsen kolmesta elävästä ankasta ja suuntaan rintarottingilla kohti uusia pettymyksiä :D

Näiden kanatipujen suhteen olen luottavainen. Tosin hienoisia epäonnistumisia liittyi näihinkin... Noita pienempiä tyyppejä voisi olla viisi, mutta jotakin niiden haudonnassa epäonnistui, sillä kaksi viimeksi kuoriutunutta kuoriutui jotenkin keskentekoisina. Niillä ei ollut ruskuaispussi vetäytynyt sisälle kononaan. Lopetin ne jonkin ajan kuluttua, kun näytti ettei niistä ole eläjiksi. Hautomakoneeni on sellainen pienehkö ja halvahko, jonka lämpötilan ja kosteuden säätäminen on todella hankalaa. Ja sitten vielä laitoin noita munia viikonvälein erissä, mikä ehkä hankaloitti haudontaa myöskin. Mutta iloitsen siis näistä viidestä, enkä murehdi niitä, jotka eivät selviytyneet.

Näiden tipujen isäkukon kanssa meni myös kaikki mönkään. Se päätyi pääsiäisen tienoilla paistiksi. Se alkoi tulla ihan silmille. Ei antanut mennä kanalaan edes munia hakemaan. Ruokaa pystyi häthätää viemään. Kukko kaikkine pitkine kannuksineen ja terävine nokkineen on todella pelottava ja kunniotusta herättävä, jos se tulee päälle. Lapsille se voi olla todella vaarallinen. Kukko oli aiemmin asunut paikassa, jossa on vain aikuisia, jotka käyvät kanalassa aika hissukseen tekemässä hoitotyöt. Meillä ei ihan niin hiljaista ja rauhallista ole. Lisäksi kukolle varmaan aiheutti stressiä lampaiden ja vuohen läsnäolo, vaikka niillä olikin verkkoseinä välissä. Kukosta oli kyllä pieni epäilys että näin saattaa käydä. Edelliset omistajat sanoivat, että laittakaa pataan, jos on äkäinen. No kukko kyllä suoritti tehtävänsä sikäli, että nuo tiput nyt tuossa piipittelee.

Olisin voinut jättää kertomatta näistä vastoinkäymisistä ja voisin pitää sellaista puhtoista kiiltokuvablogia. Mutta kun se ei olisi totta. Elämä ei ole aina kivaa. Kaikki ei mene aina niinkuin on suunnitellut. Olen usein jotenkin alla päin siitä, että en osaa hyvin tai, että kaikki ei näytä hienolta kotona ja elämässä. Olenkohan oikea henkilö ollenkaan pitämään tällaista blogia. Blogit on kauniita ja niissä kerrotaan hienoista onnistuneista projekteista. Annetaan ohjeita ja vinkkejä ja ollaan inspiraationa muille. No tässä blogissa ollaan vaan tämmösiä. Ihan tavallisia. Sanoisinko, että jopa keskinkertaisia.

Asiasta vaskitsaan. Hieman säikähdin tänään iltapäivällä kotiin tullessa. Kotirappusten vieressä puisessa hedelmälaatikossa oli vaskitsa. Kaikki käärmemäiset otukset aiheuttavat minussa lievää kauhua. Mutta sitten tuli vähän surku. Kissa oli ilmeisesti tämän tuonut. Raukalta oli häntä syöty. On varmaankin katkaissut häntänsä itse hämäykseksi. Sillä on samanlainen hännänkatkaisuominaisuus kuin sisiliskolla. Tässä meidän lähistöllä on ilmeisen paljon vaskitsoja, koska melkein joka vuosi olemme niitä nähneet joko elävinä tai kuolleina. Tässä pihassa on paljon myös sisiliskoja, sammakoita ja rupikonnia. Ja valitettavasti ympäristössä on myös kyitä. Joku muu varmaan niitä ihailisi, mutta minä en siihen kykene.

Tänä keväänä pihassamme on ollut valtavasti lintuja. Tänään katselimme punatulkkuja ja puukiipijää. Eilen ammulla katsoin sepelkyyhkyjä, joka söivät tiellä hiekkaa. Rastaita on ihan älyttömän paljon. Toivon niiden menevän jonnekin kauemmas ennen marja-aikaa... Taivaanvuohen mäkätystä olemme myös kuunnelleet. Ja tietysti tiaisten sekaparvi oleilee myös pihapiirissä ja tikka. Olemme ilmeisesti tehneet lintujen mielestä jotain oikein, koska ne tulevat tähän pienelle tontillemme niin sankoin joukoin.

Poikien huoneessa kukkii pelakuu. Taustalla näkyy ulkona kukkiva onnenpensas. Joinakin keväinä se ehtii kukkia vain pari päivää, mutta nyt se on kukkinut jo toista viikkoa. Se aloitti lämpimillä ilmoilla ja sitten tulikin kylmää joka on saanut kukat pysymään kiinni ja estänyt lehtien puhkeamisen pensaaseen. Onnenpensas ja pelakuu, mun lempparit <3

Tässä samettikukan taimia lähdössä huomisiin 4H:n myyjäisiin. Itse en pääse myymään kun se permakulttuurikurssi jatkuu huomenna. Tein nyt sitten talkoita koulimalla näitä kukkasia.

Pari iltaa sitten. Yöpakkasen enteitä?

Tänä iltana oli lämpimämmän oloista, kosteaa ja pilvistä. Ilma tuntui tosi leppeältä verrattuna alkuviikkoon. Lämpö ja kosteus ovat varmasti hyväksi parsalle ja raparperille, jotka ovat pilkistäneet monta päivää, mutteivät ole jaksaneet kasvaa. Niitä odotellessa...

Tähän piti tulla vielä juttua kirjoista, mutta mä en nyt enää jaksa ajatella.