maanantai 8. heinäkuuta 2013

Lakkoja ja kissan kakkoja

Runollista eikö :D

Isäntä kävi Sellerin kanssa lakkasuolla. Ei missään Lapissa vaan ihan tässä omilla nurkilla. Kuulemma hyvä lakkavuosi täällä(kin?). Keskellä Etelä-Savoa. Aina ajatellut, että lakka on joku Pohjois-Suomen harvinaisuus, mutta on niitä näköjään muuallakin. Sellerikin oli kerännyt noin puoli litraa ja jaksanut olla noin puolitoista tuntia suolla isänsä kanssa. Isäntä kävi jo lauantaina vähän katselemassa löytyykö niitä ja löysi lakkapaikan silloin. Niitä on meillä nyt ehkä 3 litraa ja ne saavat riittää, koska isännällä loppuu loma ja koska meillä ei oikein tykätä edes koko marjasta. Minä syön niitä ja makukin on kyllä ihan miellyttävä, mutta ei tämä minusta paras marjamme ole. Kyllä esim. metsämansikka päihittää lakan ihan kevyesti. Ja mustikkakin. Ja vattu tuoreena.

Lakasta ja vatusta tuli mieleeni niiden sukulaiset mesimarja ja karhunvatukka. Molempia olen siirtänyt pihallemme. Mesimarjaa kasvaa luonnostaan tässä kotimäellä sekä lähistöllä muutenkin. Olemme siirtäneet vähän eri puolilta muutamia kasveja pihaan, koska kasvien täytyy olla eri kantaa tehdäkseen marjoja. Tänä kesänä saimme isännän kanssa ensimmäiset maistiaiset, siis 2 marjaa. Ensimmäistä kertaa maistoin mokomaa herkkua ja herkkuahan se oli. Jospa se alkaisi pihalla levitä tai omalla metsäpalstalla, sielläkin sitä kasvaa. Täytyy hoitaa ja vaalia. On kuulemma maamme harvinaisin ja herkullisin marja, näin olen kuullut.
Karhunvatukkaa ostin työpaikan taimimyyjäisistä. Toivon, että menestyisi pihassamme. Ihmiset joiden pihalta alut olivat sanoivat sen leviävän ja tekevän marjoja. Asuvat melko lähellä, joten ehkä se meilläkin sitten menestyy. Pihassamme talvehtii myös aika talven arkoja yrttejäkin, joten ehkä karhunvatukallakin on toivoa. 

Marjoita kissoihin... Kerroin ehkä aiemmin, että meillä on vuoden aikana hävinnyt kaksi kissaa. Viime viikolla haimme yhdestä maalaistalosta pienen tyttökissan. Sen nimeksi tuli Milli. Piti keksiä nimi, jossa ei ole ärrää, eikä ässää, koska Artisokka ei niitä vielä osaa sanoa. Kissa on siis Mirri ilman ärrää :D
(Arvatkaa onko tällä Artisokka-pojalla kivaa, kun kaikkien meidän lasten nimissä on R tai S, tai molemmat... mutta kyllä se vielä oppii ne. Osaa pärryyttää sekä sihistä, mutta ei osaa laittaa niitä sanoihin.)
Sipuli on tosi ihastunut kissaan. Hänellä on ihan selvästi sellainen tyttömäinen hoivavietti.
Kissan pennun kanssa haasteena on nyt hiekkalaatikolle oppiminen. Aiemmat kissamme ovat olleet omakotitaloista kotoisin ja ne ovat olleet ilmeisesti emon opettamina sisäsiistejä. Epäilen, että tämä kissa on saattanut olla navetassa tai sitten sen emo on käynyt tarpeillaan ulkona eikä laatikolla. Tai molempia. Tämä pentu on haastavampi nyt kyllä tässä asiassa kuin aiemmat kissamme.

Ai niin... melkein jo kadotimme tämän kisun. Tai ainakin luulimme niin. Haimme pennun perjantaina ja se asettui heti taloksi ja oli tosi kesy. Jopa lapsille. Lauantai aamuna se kiehnäili ja touhusi kuin kotonaan. Sitten Selleri vähän imuroi ja isäntä käytti porakonetta ja kissa hävisi. Sitä ei löytynyt mistään. Kaksi tuntia huhuilimme ja etsimme. Sitten meidän oli pakko lähteä syntymäpäiville. Olimme päivän pois kotoa ja kun tulimme kotiin aloimme heti etsiä. Tuntiin emme löytäneet. Kunnes sitten kissa alkoi naukua ja tuli esiin sängyn alta. En tiedä missä kolosessa oli piilossa. Mutta sehän on niin pieni, että mahtuu melkein mihin vain. Olimme jo säikähtäneet, että kisu on päässyt livahtamaan ovesta ulos. Oli ehkä säikähtänyt koneita, mennyt piiloon ja nukahtanut. Meidän poissa olessa ehkä touhuillut jotain ja mennyt takaisin nukkumaan. Olimme suunnattoman helppottuneita kun Milli löytyi!

Tämmöstä tännään :)


P.S. Mun lempi nettikaupassa, Hyvinvoinnin tavaratalossa, on ilmaiset toimituskulut just nyt, jos valitsee SmartPost toimituksen!

6 kommenttia:

  1. Mää join joskus teininä liikaa lakkalikööriä ja nyt oksettaa ko vaan haistanki koko marjaa. Harmittaa. Milli-kisu on tosi ihana, toivottavasti löytyy sit aina isompanakin, ettei tartte taas ottaa uutta kissaa. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti :) En ole ikinä uskaltanut maistaa lakkalikööriä kun kuulostaa jotenkintosi ällöltä :D

      Poista
  2. Ihania lakkoja, mä tykkään, mutta tosi harvoin saan. Lapsena käytiin aina äidin kanssa lakassa...varsinkin hillona tosi hyvää! Ihana on kisu-misukin <3 Meiltä on yksi kisu hävinnyt tässä asuessa, eli mein entisistä kissoista toinen kuoli ja toinen hävisi...toivottavsti tämänkertaiset säilyvät, samoin teillä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun lapsuudessa lakkahilloa ostettiin aina meijerin myymälästä 5 litran sanko ja kaikki hehutti, miten hyvää se on, mutta minä en kyllä tykännyt. Nyt aikuisena on kyllä maku muuttunut eikä ne isot simenetkään enää niin haittaa. Toivotaan, että kisut säilyy tallessa :)

      Poista
  3. Ihana kisuliini!! <3 Meilä pyörii nurkissa kaksi maatiaista, Tyyne 1,5 vuotta & Lyyti 5 kk. Ennen kissoja olin vain ja ainoastaan koira ihminen. Maalle muutettua oli pakko ottaa kissa hiiriä metsästämään, ja niin vaan on kissatkin vieneet sydämeni!! :) Mainioita eläimiä, joihin kiintyy ihan yhtä kovin kuin tuohon koiraankin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kissatkin ovat suuria persoonia, kun niihin tutustuu :) Minä olen valitettavasti koirille allerginen, enkä siksi välitä koirista. Miestä se harmittaa, koska olisi koiraihminen :( Kiva, kun vierailit blogissani Nanne :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...