Dok: Uudenlaisen asumisen utopiat

Pienoiskotien suosio kasvaa. Mikroasumuksia valitaan vapaudenkaipuussa ja vastaiskuksi kulutusyhteiskunnalle. Olisiko aika hypätä pois raatamisen ja kuluttamisen oravanpyörästä?

Äsken tuli Femmalta tällainen ohjelma. Käy katsomassa Areenasta, jos olet kiinnostunut vähän vaihtoehtoisemmasta asumisesta. Dok: Uudenlaisen asumisen utopiat

Itse kovasti tykkäsin siitä pikkuruisesta talosta, joka näytti ihan perinteiseltä puiselta talolta, miehestä joka asui omatekoisella saarella ja omavaraisesta vanhemmasta herrasta joka asui yksin autiomaassa.

Olen ajoittain tosi tyytyväinen tähän omaan elämään. Siihen, että nuukaillaan, asutaan melko pienesti, pihamaata on ihan vähän ja meillä on pikkuruiset mahdollisuudet pitää muutama eläin. Siihen, että kierrätämme, nuukailemme ja elämme säästeliäästi. Ja tällaiset ohjelmat kannustavat ja ispiroivat jatkamaan näissä puitteissa.

Mutta sitten toisaalta... Haaveilen isommasta talosta tai ainakin siitä, että olisi oikeasti pieni maatila. Navetta, pari piharakennusta ja hieman peltoa. Mutta ihan oikeasti olisiko se sitten järkevää. Olisiko mielekästä ottaa uutta lainaa, kun 25 vuoden asuntolainastamme on 10 vuotta jo maksettu. Olisko järkeä ottaa lainaa, kun se tietäisi sitä, että minun olisi etsittävä koko päivätyö puolikkaan sijasta. Millä ajalla sitten hoitaisi sitä omaa pientä tilaa. Koska realiteettihan on se, että tuskin siitä rahaa saisi lainan maksuun. Elää pystyisi, jos sen valmiilla rahalla voisi ostaa. Mutta mistäpä sitä valmista rahaa, kun en edes lottoa. Muuttuisiko se idyllin tavoittelu ja haaveen toteuttaminen ankeaksi pakkopullaksi, joka lopulta polttaisi loppuun. En tiedä. Haaveilen siitä, että kaikki lainat olisi maksettu ja sitten voisi vaan elellä. Mitä vähemmän olisi sidonnaisuuksia mihinkään pakkoihin sen vapaammalta tuntuisi. Tai ainakin luulen.

Luulen, että nykyisellään asiat on aika hyvin. Meillä on omannäköinen koti. Meillä on tässä puuhaa sen verran kun pystymme hoitamaan. Jos aikaa tai resursseja jostain putkahtaa ylimääräistä niin kyllä varmasti keksimme kuinka voimme senkin käyttää. Mutta nyt pitäisi olla hyvä näin. Välillä iskee kuitenkin tyytymättömyys. Ja oikeastaan ne yllykkeet tyytymättömiin ajattuksiin tulee ulkopuolelta. Kun lukee lehtiä, blogeja, keskustelupalstoja, katsoo tv:tä, juttelee ihmisten kanssa... alkaa helposti verrata omaa elämäänsä muiden elämään. Mitä kaikkea minullakin voisi olla, jos vain olisi enemmän rahaa, aikaa, taitoa, tietoa, itsetuntoa, asennetta, jos olisi vähän parempi ihminen... Ihan tyhmää! Miksen vaan voisi olla tyytyväinen siihen, että kaikki on nyt näin ja oikeastaan kaikki on tosi hyvin. Tämä elämä on riittävä. On hullua, että pidän itseäni vähän tyytyväisenä, mutta silti kadehdin välillä sitä, että muilla on jotain enemmän. Jotain, mitä minulla ei ole.

Mutta takaisin asiaan. Tämä oli siis inspiroiva ohjelma ihmisistä ja asumisesta. Pitää uskaltaa kulkea omaa tietään. Luottaa siihen. Välittämättä siitä, että joku voi ajatella, että ompa outoa, ei noin voi elää. Kyllä muuten voi :)