Tilinpäätös ja melko turhia numeroita

Aina vuoden päättyessä sitä on kai tapana katsoa vielä taaksepäin menneeseen ja tehdä pientä muisteloa ja tilinpäätöstä.  Vuoden alussa aloitin uudessa työssä. Tykkään työpaikasta, työkavereista, työstä, ihmisistä, asioista yleensä siellä. Mutta jotenkin silti uuvuin, yritin liikaa ja liian paljon. Otin kaiken jotenkin liian henkilökohtaisesti. Toisaalta se on voima toisaalta ei sitten ensinkään. Syksyllä sitten päätin ottaa aikalisän ja jäädäkin vielä hoitovapaalle kotiin kun se on mahdollista.

Kevättä ja kesää väritti remontti. Koko vuotta on ilahduttaut jälleen kerran lasten kasvu ja kehitys. Yksivuotias on kasvanut melkein kaksivuotiaaksi ja kehitys ja kasvu on ollut päätä huimaavaa. Vaikka kyseisen persoonan päätä ei juuri mikään tunnu huimaavankaan. Nopeammin, korkeammalle, itse. Se tuntuu olevan neidin elämän asenne. Neljävuotiaasta tuli viisivuotias. Hurmaava persoona. Tasaisen rauhallinen luonne, joka kuitenkin juoksee joka paikkaan. Innostuu kaikesta, eikä ikinä valita tekemisen puutetta. Jotenkin meidän helpoin lapsi, mutta jos johonkuhun sattuu, niin aina sattuu keskimmäiseen. Mutta tekevällehän sattuu. Esikoisesta kehittyi kakkosluokkalainen. Vaikka välillä tuntuu, että meillä on jo teini talossa. Niin koville ottaa oman tahdon ja rajojen etsintä. Luonteeltaan ihan kuin äitinsä ja valitettavasti ei niinkään hyvässä. Otamme jatkuvasti yhteen ja poden jatkuvasti huonoäitioloa tämän rakkaan kanssa. Miten rakkain ihminen voi olla niin väsyttävän ärsyttävän raivostuttava. On varmasti vaikeaa kun ei tiedä onko iso vai pieni. Lasten kasvamisesta huomaa ajan kulun ja itsensä vanhenemisen.

Kaksi mukavaa kurssia mahtui vuoteeni. Keväällä kävin mehiläiskurssilla ja syksyllä saippuakurssilla. Mehiläishommat alkoivat surkeasti, mutta kurssilla tapasin mukavan uuden ystävän. Tosin itse olen niin onneton pitämään ylipäätään ihmisiin yhteyttä, että tiedä sitten voiko tässä puhua ystävyydestä :D Ensi kesänä aion mennä kohti uusia pettymyksiä mehiläisten kanssa, kun kerran välineistöäkin on hankittu niin täytyyhän sitä jatkaa yrityksiä. Saippuakurssilla luulen oppineeni enemmän. Tosin nyt on saippuaa sen verran, ettei ihan heti tarvitse uutta satsia tehdäkään.

Viime vuonna toteutui kaksi eläinhaavetta. Sain munivia kanoja ja kääpiövuohen. Mies nikkatoi eläimille talviasunnonkin. Niistä hyvin kiitollisena. Opettelua toki tälläkin saralla vielä paljon.

Kesällä aloitin uuden harrastuksen, tavallaan. Vanha 4H-harrastus, mutta uudessa muodossa, kun pidin lapsille kasvimaakerhoa. Yhtenä päivänä minulta jo kysyttiin jatkanko ensi kesänä. Eli tarvetta toiminnalle taitaa olla. Vaikka omat lapset kyllä nurisivat, että onko pakko ensi kesänäkin... suutarin lapsilla ei siis kenkiä.

Vuosi näyttäätyy ihan kelvollisena ja onnellisenakin. Aika kultaa muistot näköjään aika pian. Oikeasti välillä väsytti ihan liikaa ja ahdisti kohtuuttomasti. Yöunet meni ja henki salpautui. Ajatukset ja pää jumittuivat ja kaikki kökkööntyi ihan sumeaksi ja sekavaksi. Mutta nyt näyttää taas selkeämmältä. Jospa elämä selkenisi vielä tästäkin.

Sitten niitä melkko turhia numeroita...

Ensiksi. Mieheni on pitänyt 8 vuotta sääpäiväkirjaa ja sinne on vähän merkkailtu myös määriä sadosta ja muusta perheelle tärkeästä. Suurinta osaa en jaksa mitata tai punnita ja suuresta osasta ei ole mitään tietoa, mutta nämä luvut löytyivät kirjasta kun ynnäilimme:

- 24,5 litraa viinimarjoja omalta pihalta ja 19 litraa muualta.
- Sekamarjamehua keitetty kellariin 16,5 litraa
- 10 litraa metsämansikoita
- 3 litraa lakkoja
- 15 litraa mustikoita (edellis vuonna oli 50l, joista osa oli edelleen pakkasessa ja hillona)
- 5 litraa puolukoita
- 7 litraa vattuja
- 2 hedelmälaatikollista omia omenia
- 8 kg kukon lihaa
- 2 kg ankkaa
- 5 kg kania

Ja paljon muuta satoa mistä ei ole jaksanut raportoida...

Itse olen pitänyt päiväkirjaa kirppismyynneistäni. Minulla on ollut projektina tyhjentää kotia turhasta, ennen kuin tämä muuttuu hamsterin luolaksi. Olen roudannut kassikaupalla tavaraa hyväntekeväisyyskirppikselle, mutta jotain olen myynyt, koska siten on jotenkin helpompi luopua joistakin tavaroista, joita ei muute raaskisi. Nyt näyttää olevan fb:ssä joku ryhmä, että tavara päivässä pois, joku mainosti tavaratonta tammikuuta ja tällaisenkin jaon löysin. Olen oikeastaan siis jo aloittanut ja kirjaakin pitänyt. Noin 100 tavaraa olen myynyt ja niistä rahaa saanut noin 400 euroa. Hauska harrastus ja jopa ihan koukuttavakin. Parempi koukuttua myymiseen kuin ostamiseen, eikö. Toivotaan, että tavarat aiheuttavat uudelle omistajalle iloa, eikä ahdistusta.