Suunnitelmia

Eilen mä haaveilin. Tänään mä suunnittelen. Niillä on minusta se vissi ero, että haaveet jotenkin lilluu ilmassa ja ajatuksissa. Ne on sitku-ajatuksia. Suunnitelmille on jo olemassa jonkinlaiset raamit ja aikataulut. Suunnitelmia syntyy myös ihan todellisista tarpeista. Mutta suunnitelmat voivat syntyä myös haaveista. Tai kyllä inpulsiiviset päähänpistotkin voivat poikia suunnitelmia. Mammukan suunnitelmilla on myös sellainen ominaisuus, että niillä on helppo saada isäntä ärtymään. Se ei aina erota mikä on haave ja mikä suunnitelma. Pitääkö asiaan oikeasti reagoida vai ei. Isännässä on paljon muutosvastarintaa ja sitä on vaikea saada suostutelluksi mukaan mihinkään. Isäntä on realisti, jota tällainen taivaanrannanmaalari ehdottomasti tarvitsee.

Suunnitelma 1.

Ensi kesänä hilaamme vanhan 3x3m- kokoisen hirsikehikon metsäämme. Tämä asia on varma. Asiaan liittyy kyllä paljon mahdollisuuksia ja haaveita. Siis minun päässäni. Isäntä haluaa edetä paljon suoraviivaisemmin ja selkeämmin. Mutta mikä tärkeintä olemme yksi mielisiä siitä, että se rakennetaan. Paikka on myös päätetty ja apuvoimia kyselty. Minä haluan siihen kierrätystiilikaton (vanhan ajan kattotiiliä) tai turvekaton. Isäntä peltikaton, koska se on kevyt ja helppo. Ruma, sanon minä siihen. Ei istu maisemaan. Me haluamme pystyttää aitan luonnonkivijalalle. Veljeni yrittää ympäripuhua meitä valamaan betonivalun. Niin saamme hyviä neuvoja ja ohjeita myös sukulaisilta :D Ihan kaikella lämmöllä <3 Minä haluan aittaan myös pienen kaminan. Nii joo, eihän me olla kysytty mitään vielä edes rakennustarkastajalta tai mikä se nyt on siellä kunnantalolla. Eihän me vielä edes tiedetä saako sitä tönöä edes pystyttää tai laittaa sinne tulisijaa. Ja lopuksi, te ihan oikeat tutut siellä ruudun toisella puolella... talkooapua saa tarjota!

Suunnitelma 2.

Teetämme uuden uunin tupaan/keittiöön. Puramme entisen tuvan takan ja keittiön hellauunin pois ja niiden tilalle rakennetaan yksi leivinuuni/hella. Saamme lisää tilaa keittiöön samalla kun puramme vähän seinää. Jos sen voi purkaa, en tiedä... Isäntä haluaa vuolukiviuunin. Ruma, sanon minä siihen. Minä haluan tiilistä muuratun. Sopii tyyliin. Aikataulu...hmm... sitten kun on varaa tai nuohooja sanoo, ettei noita entisiä enää voi turvallisesti lämmittää. Voi mennä vuosia.

Suunnitelma 3.

Rakennamme vinttiin pojille kammarit. Pojat inhoaa sanaa kammari. Vanhanaikaista kuulemma. Ja noloo. Ei sinne ihan täyttä huonekorkeutta saa, mutta kyllä se lapsille (tai oletettavasti ne on jo teinejä, jos ja kun tämä ehkä mahdollisesti toteutuu...) On vaikea hahmottaa mihin meille saisi rappuset ylös... Nyt vinttiin mennään ulkokautta, pienestä luukusta ja sitä varten pitää roudata aina tikkaat. Isäntä on ottanut mulle kerran kuvia millasta siellä on. En ole koskaan uskaltanut kiivetä sinne. Kyllä mä kiivetä uskallan vaikka mihin, mutten tulla alas. Pienenä aina kiipesin puihin ja navetan vinttiin ja äiti hermostui kun sen piti raahata mut jotenkin alas. Kun Selleri oli pieni se aina kyseli, mikä luukku talossa korkealla on ja aina vastasin sille, että siellä asuu meidän esi-isiä. Vähän niinkuin muumeissa. Välillä se muistelee sitä :D

Suunnitelma 4.

Laitamme valmiiksi edelliseltä asukkaalta keskenjääneen aurinkokeräinsysteemin. Ja/tai hankimme myös aurinko- ja/tai tuulienergiaa. Niin, että ainakin kesäisin saisimme siten lämmitettyä käyttövettä, joka talvella lämpiää puulla.

Ja kuten huomaatte. Ei kai me olla mihikään tästä muuttamassa. On niin paljon suunnitteilla tähän taloon. Me rakastamme tätä omaa outoa pikku taloa, jossa on ihan hassuja ratkaisuja. Erikokoisia ja -parisia ikkunoita ja rakoja lattialankkujen välissä. Talo, joka nitisee kun sisällä kävelee tai ulkona kovasti tuulee. Talo, jonka pannuhuoneessa kasvaa viiriäisiä ja varastossa kaneja. Talo, jonka pissiputki jäätyy ainakin kerran talvessa. Ja talo, jossa sulake palaa, jos imuroi liikaa. Talo, joka on samanvärinen kuin muumeilla. Tämä talo on koti. Ja niikuin isäntä aina sanoo: "Lapsia ei saa viedä syntymäkodista pois." Ja se on niin riipaisevan kauniisti sanottu, että itkettää. Ja mammukka miettii kuumeisesti voiko kodista tehdä jotenkin maatilan? Elämän suurena suunnitelmana taustalla on ajatus riittävän onnellisesta riittävän omavaraisesta perheestä.