sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Mutahauta

Joskus lapsena muistelen kuulleeni, että naapurissa lehmä putosi mutahautaan. Se kuulosti pahalta. En tiennyt mikä se sellainen hauta on, mutta paha paikka epäilemättä.

Talvella kävin eräässä paikassa, jonka pihapiirissä oli tehty koristelampi vanhasta mutahaudasta.

Mikä se sellainen hauta on ja miksi minulle se nyt tuli mieleen?

Kaivoin tänään itselleni jonkinmoisen mutahaudan.
En tosin siksi, miksi niitä on ennen vanhaan kaivettu.
Se siis oli kosteikolla oleva kuoppa, hauta, josta kaivettiin humusta/turvetta/jotain pellolle lannoitteeksi. Lannan lisukkeeksi. Tämä tapahtui ajalla ennen kemikaaleja, mutta jälkeen kaskenpolton.
Niin luulen.
Google ei oikein tiennyt mutahaudoista mitään.

 

Olen neljä vuotta sitten ostanut mustan allasmuovin ja muistaakseni myös pienen pumpun.
Enkä yhtään tullut ajatelleeksi, että pihalammikon kaivaminen ei ehkä olekaan ihan pikkujuttu.
Tai onko meillä edes järjellistä paikaa sille. Tai onko sen kaivamiseen aikaa tai innostusta.
Ihan puhdas heräteostos siis.
Olisko ollut tarjouksessa.


Viime kesänä jo kävi mielessä, että meillä pihan peränurkassa ei ole mitään järjellistä. Huussi(kanala) ja suuri kuusi. Huussin takana miehen korkuista ohdaketta loppukesästä.
Ja oja, joka rajaa tonttimme ja naapurin pellon.
Oja on kaivettu viime vuonna auki. Kuivatti pihan alalaitaa mukavasti.
Tänne minä aloin kaivaa lammikon paikkaa.
Mutta sain vain aikaiseksi mutahaudan.
Juutuin kiinni haudan pohjaan.
Muta on raskasta, eikä irtoa lapiosta. Hullun hommaa.
En tosiaan tiedä tuleeko tästä kuunaan mitään. Toivoisin tulevan.
Vettä lammikkoon saa kasvihuoneen edessä olevasta kaivosta. Siinä on ruskeaa suovettä.
Pelto on jonkinmoista suota. Siihen ei oikeastaan voi kylvää mitään puitavaa, koska puimuri uppoaa.
Pelto on kesantona, mutta jos on märkää se on hankala niittää.
Mutta pellossa, kuten kasvimaassammekin on muhevaa mustaa multaa.
Ja sellaista on tuo mutakin. Jospa kärräisi ylimääräisen johonkin hyödylliseen paikkaan.

Jos saan lammen aikaiseksi. Hankkisinko siihen ruutanoita.
Niitä hakisin sieltä missä se naapurin lehmä upposi mutahautaan kauan sitten.
Ei ne ruutanat siinä haudassa ole. Viereisessä lammessa ovat.
Vai olisiko se kalojen kiusaamista?
Onkimalla kuulemma kannattaa pyydystää.
Katiskassa kalan iho menee rikki ja aiheuttaa enemmän vaivaa kuin ongenkoukku,
joka tekee vain yhden lävistyksen.
Näin olen kuullut. En minä mitään tiedä.

Tuon huussin muuten aion maisemoida villiviinillä.
Nyt kun remontin yhteydessä jää punamullalla maalatut puusäleiköt turhiksi,
 aion viedä ne huussin seinustoille villiviinin tueksi.
Säleiköt ovat vielä aika sopivan kokoisetkin.

Keväänmerkkejä.

Keskimmäinen huomasi sammakot. Isäntä kuvasi. Liekö toinen se, jonka toissapäivänä pelastin.
Kannatti pelastaa :)

4 kommenttia:

  1. Tsemppiä kuopan kaivuuseen! Sammakoilla on näemmä kevättä rinnassa.

    Blogissani on sinulle tunnustus (http://metsakukkia.blogspot.fi/2013/04/tunnustus.html)

    VastaaPoista
  2. Kiitos tsemppauksesta. Kävin äsken töitten jälkeen katsomassa kuoppaani ja siellä on vettä eli kaivaminen on entistä vaikeampaa... Ja kiitos tunnustuksesta!

    VastaaPoista
  3. Mielenkiintoisa. Tuli mieleeni, kuinka mukavaa, sitä olikaan keväisin lillua paljain jaloin maan sisältä kuplivassa mutalöllykässä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisköhän kokeilla... ei ole tullut aikuisiällä löllyteltyäkään :D

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...